| Kustantaja | WSOY (2011) | ||
| Hinta | 8,90 € (elisa kirja) | ||
Toinen maailmansota on takana, ja nuori mies haluaa pois toimistotyöstään tiiliseinää katselemasta. Hän pestautuu laivapojaksi 130-metriseen rahtialukseen S/S Bombataan, joka lähtee kohti Brasiliaa maha täynnä paperia.
Meritie vie Kotkaan, Mäntyluotoon, Kielin kanavaan, Pohjanmerelle, Biskajanlahdelle, Teneriffalle ja viimein viettelevään Rioon, jossa — tietäähän sen.
Paluumatkalla haetaan rehua Argentiinasta, pampaksella mutkittelevan Parana-joen uomasta. Harmi vaan, että lasti on myöhässä. Moskiitot parveilevat, kissakala maistuu pahvilta, ja miehistö salakuljettaa aikansa kuluksi maista jauhoja laivaan myydäkseen ne hyvään hintaan Gran Canarialla.
Talvisotaan 17-vuotiaana ryhtynyt Reino Lehväslaiho, 94, on kirjoittanut yli 40 kuivan maan sotaromaania.
S/S Bombatan laivakuvaus on tuotannon poikkeus, mutta aihe on kirjoittajalle läpi tuttu. Nuori Lehväslaiho palveli Aura-laivassa jungmannina ja myöhemmin S/S Navigatorilla, jonka aiempi nimi oli Bombata.
Lehväslaiho teki Navigatorilla viisi Etelä-Amerikan matkaa, joiden kokemukset hän nivoo romaanissaan yhteen matkaan.
S/S Bombatassa laivapoika Korpi on kapteeni Viski-Kallea lukuun ottamatta ainoa henkilö, joka romaanissa saa jonkinmoisen nimen. Muut personoidaan tehtävänsä mukaisesti: 3. perämies, puosu, timperi, stuertti, lämmittäjä. Ratkaisu korostaa rahtilaivan miehistön hierarkiaa. Päällystön veljeily miehistön kanssa oli kielletty, kapteenista näkyi tuskin vilaustakaan.
Miehistön mielialan muutoksia matkalla kuvataan hienosti. Kylmässä työ ja elo on ankeaa, tropiikin lämmössä leikkiä ja juhlaa, mutta satamassa meuhkaamista seuraa aina parin päivän häpeä.
Henkeviä, hieman hengellisiäkin pohtiva laivapoika Korpi muuttuu reissun edetessä yhä mietteliäämmäksi.
”Jokainen sukeltaa satamissa roskatynnyriin ja merimatkan aikana puhdistautuu. Mutta miksi sukeltaa jälleen.”
Romaanin vaikuttavassa loppukohtauksessa hyttiinsä viikkokausiksi sulkeutunut timperi juttelee juoppohulluuksissaan.
”Kuule, Jumala puhuu.”
”Tuuli se vain tuossa ikkunan takana”, Korpi rauhoittelee.
”Tuuliko? Ei. Jumala. Merellä aina Jumala.”
WSOY otti vuonna 1959 ilmestyneestä romaanista uusintapainoksen viisi vuosi sitten, kun divareissa kirjasta pyydettiin jopa 200 euroa. Tuorein painoskin on nyt loppu, romaanin saa omakseen vaivattomimmin sähkökirjana.
