Kun Tapio Lehtinen vastaa puhelimeen Uuden Seelannin Aucklandissa, miehistö on tilaamassa illallisia.
”Eikä huonossa ravintolassa ollakaan, terassin eteen on paikoitettu legendaariset Whitbread-purret Steinlager II ja Lion New Zealand”, Lehtinen kehaisee.
Illallisella heitetään väliaikaisia hyvästejä joulunpyhiksi Suomeen lähtevälle Mikko Hongellille. Muu miehistö pysyy Aucklandissa odottaen loppiaisen starttia seuraavalle legille Kap Hornin ympäri Uruguayn Punta del Esteen. Osa oli jo saanut vieraaksi perheenjäseniä ja lisää oli tulossa. Lehtinenkin sai videopuhelun yhdeltä lapsenlapsistaan.
Tunnelma kuulostaa leppoisalta valmistautumiselta pyhien viettoon. Siihen on varaa, sillä kisan vanhin vene, 53-vuotias Swan 55, kesti mainiosti yli 7 000 merimailin purjehduksen, jossa muilla alkoi ilmetä reilusti enemmän teknisiä ongelmia kuin kevyttuulisella ensimmäisellä legillä.
Amerikkalainen Godspeed (Swan 51) joutui jättämään leikin sikseen kohta Kapkaupungista lähdettyään. Etelä-Afrikan Sterna (Swan 53) ja Australian Explorer (Swan 57) joutuivat haveriensa jälkeen käymään satamassa korjauksissa ja ulkopuolista apua saaneina ne suljettiin toisen osuuden tuloksista. Ranskalainen Neptune (André Mauric 60) joutui sekin poikkeamaan satamaan välillä, mutta onnistui korjaamaan ohjauksensa omin voimin.
GalianaWithSecurella oli vain pieniä, normaaliksi tarkisteluksi laskettavia huoltoja, Lehtinen kertoo.
”Purjeissa oli kulumia, jotka Alex (von Flittner) korjasi sitä mukaa kuntoon. Spinnupuomin mastokiskon ruuvit löystyivät välillä, mutta Elia (Koski) hoitaa sellaiset asiat todella pedantisti.”
Silti kisko menee vaihtoon, mutta muuten lepotauon huollot mahtuvat tavanomaiseksi määriteltävien joukkoon.
Kilpailusuorituksena Lehtinen on toiseen legiin enimmäkseen tyytyväinen.
”Teimme kyllä kaksi suurempaa taktista virhettä, kun väistimme matalapaineita, joita ei sitten tullutkaan.”
Niiden myötä GalianaWithSecurelle kertyi ylimääräisiä maileja ja heikompia tuulia, kuin rohkeammin purjehtineille veneille.
”Muuten olisimme voittaneet ainakin vuorokauden tai pari ja olisimme taistelleet paikoista palkintopallilla.”
Tapio Lehtinen miehistöineen saa viettää kiireettömiä päiviä loppiaiseen asti, kun vene kesti hienosti matkan Kapkaupungista Aucklandiin. Kuva: OGR2023/Aida Valceanu
Nyt GalianaWithSecure oli tällä osuudella 10. vene maalissa, jäätyään äärimmäisen tiukassa loppukirissä reilut kaksi tuntia australialaisen Outlaw’n (Baltic 55) taakse. Kokonaiskisassa GalianaWithSecure on Adventure-luokan toisena ja IRC-tasoituksilla kuudentena.
Lehtinen perustelee kovien tuulten varomista sillä, että haluaa pysyä konservatiivisessa taktiikassa nuoren miehistönsä kanssa. Samalla hän kuitenkin harmittelee sijalukujen putoamista juuri heidän puolestaan.
”He toimivat niin hienosti yhteen. Epäilen, ettei yhtään muuta venettä purjehdita yhtä aktiivisesti ja päättäväisesti kuin tätä.”
Uusi mahdollisuus on kohta edessä. Purjehduksellisesti edessä on verrattain samanlaisia oloja kuin edelliselläkin legillä. Parasta reittiä haetaan niin etelästä kuin mahdollista, jäävuorilta suojaavaa turvarajaa rikkomatta ja myrskykeskuksia pohjoiseen väistellen.
Etapin kohokohta tulee luonnollisesti olemaan Kap Hornin kierto. Lehtinen on veneessä ainoa, joka sen on ennen kokenut – ja peräti kolmesti. Tavallaan seuraavaksi lähimmäksi pääsee varakippari Ville Norra, jonka isoeno Nils ”Nisse” Illman kiersi niemen vuonna 1933 Pommernin miehistössä.
Varakippari Ville Norran sanoittama ja sovittama matkalaulu GalianaWithSecuren toiselta legiltä
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
