Hans Groop loi mestarisuunnittelijan maineensa veneillä, jotka ammensivat vaikutelmia klassikko- ja saaristopursista. Tunnetuimpia ovat H-sarjan veneet, mutta samaa olemusta havaitsee Artina 33:stakin, vaikka se suunniteltiin perhe- ja matkapurreksi.
Groop tavoitteli ominaisuuksia, jotka juuri meikäläisessä saaristossa ovat arvostettavia. Kovin paljon olomme eivät eroa Ruotsin vastaavista, joten oli ihan perusteltua puhua pohjoismaisesta koulukunnasta.
Niihin kuuluivat mm. hyvä luovikyky kapeilla saaristoväylillä, korkea riki kevyiden kesätuulten poimimiseen sekä matala, pohjakosketuksia sietävä kölirakenne luonnonsatamien ja omien väylien etsimiseen.
Kaikki nuo ominaisuudet ovat tallella Artina 33:ssa vieläkin. Tosin iltapurjehduksellamme ei ollut erityisen kevyt keli. Espoonlahdella 6–7 m/s tuuleen sekoittui navakoita puuskia. Ajoimme täydellä isopurjeella ja kokonaan avatulla rullagenualla, ja selkeimmin Artinan ominaispiirteiksi nousivat vaivattomuus ja tasapainoisuus.
Toppiriki oli vielä 1980-luvulla suositumpi eurooppalaisissa kuin pohjoismaisissa pursissa. Täkäläisittäin Artina oli myös ensimmäisiä veneitä, jotka käyttivät keulassa rullagenuaa. Groop toki tunsi ratkaisun periaatteelliset heikkoudet keulaharuksen kireyden säädön ja työläämpien vastakäännösten suhteen, mutta katsoi perhekäytössä tärkeämmäksi vaivattoman reivaamisen.
Ihan perustellusti, sillä näin veneen balanssi on erinomainen. Peräsin ei vallan paljon anna tuntumaa rattiin saakka, mutta ohjaus on tarkka ja purjeita trimmaamalla liika kallistus on helppo korjata paremmaksi vauhdiksi. Säätöön on hyvin aikaa, sillä veneen painosta melkein puolet on lyijykölissä, mikä tekee liikkeet rauhallisiksi.
Juttu on julkaistu Vene-lehdessä 1/2019
Tuuli pysyy genuassa varsin myötäiseen asti, ja genaakkerillekin on paikka keulassa.
Genuan jaluskiskot ovat sivukansilla, mutta koska vene ei ole ylettömän leveä, ne ovat silti kohtalaisen lähellä keskilinjaa. Nousukulmat jäävät hyvin 90 asteen sisään, vaikka purjeen täyttämiseksi mielellään koukkaa hieman alempaa; kölin ja peräsimen hyvä pito ei sitä kyllä vaadi.
Tasapainoinen ja vaivaton kulku toistuu kaikilla ajosuunnilla. Siihen on suuri ansio runkomuodolla. Rikistä riippumatta skandinaaviseen tyyliin kuului suhteellisen solakka runko, johon uppoamaa jaettiin tasaisesti koko pituudelle. Kun kallistuma ei dramaattisesti muuta uppoaman keskipisteen sijaintia, vene ei broachaa kovin herkästi.
Artina 33:ssa oli rattiohjaus vakiona. Pinnaversiota tilattiin vain pariin, kolmeen veneeseen. Avotila onkin selvästi rattia varten suunniteltu T-muotoisine turkkeineen.
Perätuhdon keskellä on koroke, joka kelpaa ohjaamiseen moottoriajossa, kun eteen voi katsella kiinteän ajokuomun suurien ikkunoiden läpi. Purjehtiessa pitää enimmäkseen seistä, sillä roiskereunat ovat turhan kapeita istumiseen ja penkki liian matalalla kunnon näkyvyyden tavoittamiseen. Parempi paikka on ratin vieressä kuin sen takana, sillä silloin ulottuu myös genuan vinsseille, välikannen reunalla olevalle levangille sekä isonjalukselle sillä aikaa, kun muu miehistö vaikkapa käy ruokailemassa sisällä.
Vaikka kova kuomu peittää näkyvyyttä, se on useissa, ellei useimmissa Artinoissa. Se antaa matkustamoon erinomaisen suojan säältä, mitä pitkällä perhelomalla oppii arvostamaan.
Erikoinen sprayhood suojaa matkustajat, mutta pakottaa ohjaajan seisomaan.
Kajuutoiden tasa-arvo
Sisälle laskeudutaan melkein tikapuumaisen jyrkkiä portaita. Paapuuriin jäävässä pentterissä varustus riittää kunnon kokkaukseen ja laatikot runsaalle astiastolle, mutta työtasoa on niukasti. Aputasona pitää käyttää karttapöytää, jonka ääressä istutaan sohvan päädyssä, selkä menosuuntaan. Navigoijan pitää muistaa se antaessaan suuntia ohjaajalle, mutta puhe- ja näköyhteys ratin luokse ovat loistavat.
Styyrpuurin puolella toiletissa mahtuu hyvin pukeutumaan korkeuden ja mittojen puolesta. Lattiakaivo on ritilän alla ja käsisuihku allaspöydässä, mutta ennen peseytymistä pitää hyllyt ja naulakot tyhjentää tavarasta.
Puuta on sisustuksessa runsaasti ja se on kestänyt aikaa paremmin kuin katon vinyylit.
Käsisuihkun ottaminen toiletissa vaatii kaikkien tavaroiden suojaamista roiskeilta.
Kajuutoista on vaikea sanoa, kumpi on ykkönen. Peräkajuutassa vuode on avarampi, vaikka avotilan alle työntyessään lievästi tunnelimainen. Tottumista vaatii myös se, että kajuutan ovi kääntyy sisäänpäin, kaappien eteen ja pukeutumistilan lattian vieden. Keulassa on liukuoven ansiosta helpompi toimia ja kajuutta on kansiluukun ansiosta valoisampi. V-vuode on tyydyttävän kokoinenkin, mutta jalat saattavat silti kopista yhteen kahdella normaalimittaisella henkilöllä.
Keulakajuutan sulkee kätevä liukuovi. Molemmilla laidoilla on kapeat avokaapit.
Peräkajuutan vuode on väljä.
Salongissa on paapuurin puolella suora ja styyrpuurissa lyhytsakarainen L-sohva. Molemmissa on hyvä nukkumapituus ja leveyttä saa kätevästi nostamalla selkänojat ylös (mihin ihmeeseen tämäkin idea on hukattu uusissa pursissa?). Kun vielä molempiin saa laitakankaat, ne palvelevat meripunkkina loistavasti.
Keskellä venettä on moottori, oivallisesti sijoitettuna huollon ja veneen painopisteen kannalta. Sen kopan päälle klaffipöydälle mahtuu kuuden hengen kattaus, juuri petipaikkojen luvun mukaisesti.
Pöydän alta paljastuva moottori on erinomaisesti huollettavissa.
Kaipuun vallassa
Artina 33:ssa on siis kaikki ne toiminnot, jotka vastaavan kokoisesta purresta löytyy tänäkin päivänä. Kaikki ovat toki myös selkeästi pienempiä tiloiltaan.
Joissain kohdissa se on kiistatta haitta. Eniten ehkä pentterissä ruoanlaiton ja toiletissa peseytymisen kannalta. Sen sijaan ylimääräistä väljyyttä salonkiin tai kajuuttoihinkaan ei yksiselitteisesti kaipaa. Ainakin purjehduksen aikana ja merenkäynnissä on liikkuminen helpompaa ja turvallisempaa tiiviissä, paljon tarttumakohtia tarjoavassa tilassa. Etenkin, kun lisäetuna tulevat veneen huomattavasti pehmeämmät ja pienemmät liikkeet, kiitos runkomuodon.
Pentterin varustelu on hyvä, mutta työtilaa on niukasti: navigaattori ei tykkää saada kattiloita kartan päälle.
Skandinaavinen piirre oli myös runsas ja hyvin viimeistelty puun käyttö sisustuksessa. Se tuo arvokasta ja viihtyisää tunnelmaa Artinaankin, aina kauniisti karneerattuja kajuuttojen seiniä myöden. No, valoisampia nykyveneet ovat, mutta sopiva hämyisyys on oikein mukavaa.
Siihen, että perheveneiden valmistus päättyi Suomessa 1990-luvulle tultaessa on paljonkin syitä. Artinan kokemuksen perusteella voi kaihoisasti harmitella, että ainakaan veneiden laadusta ja ominaisuuksista se ei johtunut.
Sisään kääntyvä ovi haittaa pukeutumistilan käyttöä.
Artina 33
Pituus 9,98 m, vesilinja 8,15 m, leveys 3,12 m,
syväys 1,65 m, uppoama 4 200 kg, painolasti 1 525 kg,
purjeala luovilla 56,0 m².
Suunnittelija Hans Groop, valmistaja Artekno, Suomi
Hinta uutena 271 000 mk (1985).
Historia Artina 33:a valmistettiin kaikkiaan 61 venettä. Vene esiteltiin vuonna 1985, mutta Artekno luopui pursivalmistuksesta jo 1989. Pikkusisar Artina 29:n muoteilla tehtiin 291-versiota myöhemmin toisella veistämöllä, mutta ei 33:sta.
Artina määriteltiin nimenomaan matkapurreksi jo tilausvaiheessa. Siksi, vaikka se nykysilmiin on varsin solakka, Hans Groopin kutsumanimi sille suunnitteluvaiheessa oli “pullea”. Hän vertasi linjoja H-perheeseen, jossa kisa-asenne oli paljon tärkeämpää.
Jo saman aikaisia “euroveneitä” vastaan vertailuissa Artina sai silti miinusta tilojen pienuudesta, mutta purjehdusominaisuuksissa se pärjäsi hienosti.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
