Alku on vielä kevyttä ja hauskaa. Yksi kerrallaan kurssilaiset pudottautuvat altaaseen, antavat pelastusliiivien laueta ja kääntää heidät selinkelluntaan. Moni ei käännäkään, kun päällä on kuivapuvut, ja se on yllätys niille, jotka kokeilevat liivejään käytännössä ensimmäistä kertaa.
Vielä reaktio on lähinnä kiinnostunutta uteliaisuutta. Samoin siihen, että kellukkeiden asentoa pitää käsin korjailla mukavammaksi, vaikka liivien kunnollinen kiristys harjoiteltiin altaan reunalla ohjaajien kanssa.
Tunnelma säilyy lievästi naurun sekaisena myös, kun harjoitellaan yksin kelluvan tehokkaimmin lämmönhukkaa torjuvaa HELP-asentoa (jalat koukkuun ja kädet yhteen polvien takaa; haastava testi liivien vakaudelle) ja samaan tarkoitukseen ryhmille kehitettyä Huddle-kelluntaa. Se on kuin suuri ryhmähali, jossa loukkaantuneet tai heikoimmat kootaan turvaan joukon keskelle.
Kun aletaan harjoitella letkauintia, vaikeuskerroin kasvaa. Pumppupallo nostaa altaaseen ilkeän ristiaallokon, tuulikoneen ulvonta pakottaa keskustelun huutamiseksi ja piiskaava sade vaikeuttaa hengittämistä melkein yhtä paljon kuin kasvoille roiskuva vesi.
Letkauinti on yllättävän tehokas tapa liikkua vedessä ja samalla huolehti siitä, että ketään ei jätetä yksin.
Hymyt hyytyvät tai vaihtuvat irvistyksiksi. Vedessä liikkumisen raskaus muuttaa tunnelmaa todellisemmin kohti hätätilanteen harjoittelua. Juuri sitä on tultu tekemään viikonlopun kurssille Maarianhaminaan.
Parin tunnin allasharjoituksessa jokainen kokeilee vielä nurin avautuneen pelastuslautan kääntämisen oikein päin, nousun pelastuslauttaan pimeässä myrskyssä, kiipeämiseen pelastustikkaita pitkin viiteen metriin ja hypyn sieltä takaisin veteen, sekä helikopteripelastusta simuloivan nostolenkkiharjoituksen. Kun tuuli- ja sadekoneet sammuvat ja kurssilaiset kerääntyvät loppuyhteenvetoon altaan reunalle, energiatasot ovat matalalla, mutta sykkeet ja mieli korkealla. Raskas ja märkä iltapäivä oli ilmeisen sopiva vastapaino aamun kuiville teoriatunneille.
Jännittävin ja raskain harjoitus kurssilla oli koko ryhmän kiipeäminen pelastuslauttaan pimeässä, tuulisessa ja sateisessa altaassa aaltojen keskeltä.
Vahvimmat nousevat lauttaan ensimmäisenä ja viimeisenä, näin he pystyvät parhaiten auttamaan muita. Tiivis tunnelma on samalla ainoa lämmönlähde.
Kisoista matkapurjehdukseen
Teoria on tosin tällä kurssilla varsin käytännönläheistä. Syy siihen on koulutuksen taustassa.
Kansainvälinen purjehtijaliitto World Sailing edellyttää suurissa avomerikilpailuissa venekunnilta, että kisan kategoriasta riippuen tietty määrä miehistöstä on suorittanut sen auditoiman turvallisuuskurssin.
Kurssin vetäjät, Turun meripelastuskeskuksen päällikkö Kim Westman ja Varsinais-Suomen hyvinvointialue Varhan valmiusasiantuntija Aleksi Kasvi ovat päivätöidensä ohessa pitkän linjan aktiivisia avomeri- ja kilpapurjehtijoita. Vuonna 2017 he havahtuivat silloisten kisaprojektiensa yhteydessä siihen, että Suomesta katsoen lähimmät paikat kurssin käymiseen olivat Ruotsissa ja Britanniassa.
”Tuumimme, että meillä jos kenellä voisi olla mahdollisuudet kurssin tuomiseen Suomeen”, Kim Westman muistelee.
Allasharjoitukseen jaetaan kaikille kuivapuvut järjestäjän varastosta.
Kuivapuvuista puristetaan ilma pois ennen altaaseen menoa.
Paikaksi valikoitui Ahvenanmaalla merenkulkualan koulutusta järjestävä Alandica Shipping Academy ASA. Vetäjät ja kurssi saivat World Sailingin auditoinnin seuraavana vuonna. Nyt koulutuksia on pidetty kymmenen kertaa. Säännöllistä aikataulua niillä ei ole ainakaan vielä, kun toiminta on käytännössä vetäjien omakustannushintaista sivutyötä; kun kiinnostuneita on löytynyt somefoorumeiden kautta riittävästi, seuraava kurssi on perustettu.
Kilpaurheilun taustasta huolimatta kurssin sisältö palvelee yhtä paljon, ellei enemmänkin tavanomaista suurten merten matkapurjehdusta. Tämän kurssin osallistujista kaksi on mukana avomeripurjehduksen huipulle tähtäävän Tuliketun miehistössä, kolme on lähdössä Spirit of Helsingin Transatlantic-reissulle, neljä suunnittelee ensi vuodelle ARC-purjehdusta ja sen jatkamista talven läpi Karibian-kierroksella, ja yksi hakee lisää oppia ja viisautta omille perhepurjehduksilleen Itämerellä.
Näennäisesti erilaisista tavoitteista huolimatta turvallisuuteen varaudutaan hyvin pitkälle samoilla tavoilla. Niistä yli muiden nousee varautuminen ennakolta veneen, miehistön ja henkilökohtaisten varusteiden osalta. Ja sillä, mistä kurssista pohjimmiltaan on kyse: suunnittelemalla ja harjoittelemalla etukäteen, mitä hätätilanteessa tehdään.
Tuliketun vahtipäällikkö Oskari Muhonen on kurssilla päivittämässä sertifikaattiaan kuuden vuoden tauon jälkeen.
Omat aivot töihin
Opetusmetodit ovat hyvin keskustelevia. On kyse sitten varusteista, olosuhteista tai tapahtumista merellä, vetäjät haastavat kurssilaisia pohtimaan erilaisten vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia sekä toimivuutta juuri kunkin omassa veneessä ja oman miehistön kesken. Kaikilla osallistujilla on joka tapauksessa kohtalaisesta kiitettävään määrään merimaileja takanaan, joten näkemyksillä on kokemuspohjaa.
Tapausesimerkkejä elävöittävät videot ja vetäjien pitkä kokemus käytännön pelastustehtävien antamista opetuksista. Vinkit ovat osin hyvinkin yksityiskohtaisia, mutta suureen osaan nousevat myös valmiiksi tehtävät ohje- ja toimintalistat aina VHF:n käytöstä Grab Bagien sisältöön, evakuointisuunnitelmaan ja miehistön tehtäväjakoon vuoto- tai Mies Yli Laidan -tilanteissa.
Pelastuslautta ei aina laukea oikein päin, joten oikea tekniikka sen kääntämiseen tulee hallita.
”Valmiiksi laminoidut hätätilanneohjeet ainakin nousevat pitäisi-tehdä -listalta tehdään-listalle”, toteaa Antti Hänninen kurssin annista. Hän on kippari Finngulf 46 Cara Miassa, joka suuntaa Atlantille ensi kesänä. Venettä on varusteltu seikkailuun jo pitkään, eikä siinä ole enää suuria puutteita. Mutta miehistön kanssa ei suoranaisia hätäharjoituksia ole pidetty ja sellaiset ilmestyvät ensi kevään purjehdusohjelmaan.
Samaa vakuuttaa Linjett 37:lla Itämerellä purjehtiva Sebastian Linko. MOB-harjoitukset tulevat ryydittämään miehistön arkea ensi kesänä.
”Veteen putoaminen on yhtä mahdollinen ja vaarallinen saaristossa kuin avomerellä”, Linko huomauttaa.
Siksi MOB-tilanteeseen varautuminen ja sen selvittäminen tulee esiin myös muita aiheita käsittelevillä oppitunneilla hätämerkinantolaitteista sää- ja reittisuunnitelmiin sekä yövahtien työtapoihin asti. Kaikkia edellä mainittuja pohditaan näkökulmista, kuinka voidaan ehkäistä vaaratilanteita jo etukäteen.
Välitunneillakin puhutaan jo turvahihnojen käytöstä ja etenkin tilanteista, joissa se on jäänyt itse kultakin käyttämättä. Kuulostaa siltä, että ei jää enää jatkossa.
Omien liivien toiminta ja kellutusasento selviävät vain itse kokeilemalla.
Soihdut syttyy
Kurssin toinen päivä alkaa purkamalla edellisillan allasharjoituksen opetuksia. Sitten jatketaan vene- ja miehistökohtaisista varusteista. Ryhmätöinä pohditaan toimintaa erilaisissa onnettomuustilanteissa: mitä jos masto kaatuu, kuinka ja mistä rakennetaan hätäriki, entä jos köli irtoaa tai havaitaan suuri vuoto, mitä tehdään kahden hengen veneessä MOB-tilanteessa?
Teoriaosuus luokassa päättyy loppukokeeseen. Noin puolen tunnin ajan hiljaisuutta rikkoo vain kynien rapina paperilla. Sitten koelomakkeet vaihdetaan vieruskaverin kanssa ja vetäjien johdolla käydään läpi oikeat vastaukset. Jälleen menetelmä on keskusteluun ja erilaisten menetelmien toimivuutta pohtimaan yllyttävä.
Viimeiseen harjoitukseen siirrytään ulos. Nyt päästään tulitöihin. Rantaan, ASA:n harjoituspaikalle on koottu lajitelma käsisammuttimia sekä hätäsoihtuja.
Sammuttimia ani harva koskaan kokeilee etukäteen, vaikkei siihen oikeastaan olisi mitään estettä. Yhden tai parinkin perussammuttimen uhraaminen harjoitusmielessä kesämökin grilliin ei paljon maksa. Hätäsoihtujen, raketeista puhumattakaan, turhaa käyttöä sen sijaan rajoittaa laki.
Harjoittelulle olisi kyllä paikkansa. Nytkin saadaan pieni palovamma käteen ja päästään kokeilemaan myös ensiavun toimivuutta. Muistoksi ja vinkiksi Maarianhaminan kurssilta saa siten myös kannustusta marssia paikalle, kun oma paikallinen meripelastusseura järjestää seuraavan kerran hätämerkkiharjoituksia.
Tulityöharjoituksessa päästiin käyttämään omin käsin erilaisia hätäsoihtuja sekä -savuja ja käsisammuttimia.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
