Lähestymme hiljalleen vuoden sumuisinta aikaa Suomen meri- ja rannikkoalueilla. Keskimäärin sumutorville on eniten käyttöä huhti–toukokuussa. Sakeat kevätsumut syntyvät kylmän meren ja lämpimän ilman yhteisvaikutuksesta.
Kevätsumujen resepti
Merelliset sumut syntyvät eri tavalla, mutta keväisten sumujen taustalla on ennen kaikkea meriveden ja ilman välinen lämpötilaero. Kun tämä ero kasvaa lähemmäs 10 astetta etelästä virtaavan lämpimän ja kostean ilman myötä, sumujen todennäköisyys kasvaa. Niitä syntyy erityisesti, jos tuuli pääsee heikkenemään – voimakas tuuli tuppaa estämään sumukehityksen ja haihduttaa vesihöyryä.
Merellisiä kevätsumuja syntyy, kun ilman lämpötila laskee niin kutsuttuun ”kastepistelämpötilaan”, jolloin ilma on kosteudella kyllästetty. Tällöin vesihöyry alkaa tiivistyä pienen pieniksi sumupisaroiksi. Mitä enemmän meriveden yllä on kosteutta ja mitä lämpimämpää ilma on, sitä sakeammaksi sumut voivat kehkeytyä.
Sumujen ennustaminen ja havainnointi
Sumujen todennäköisyyttä voidaan ennustaa, mutta on hankala sanoa, mihin kohtaan niitä tarkalleen syntyy. Keväiset lämpöpulssit ovat kuitenkin aina hälytysmerkki, sillä tällöin kylmän merialtaan ylle virtaava lämpö voi laukaista sumukehityksen.
Parhaiten ja reaaliajassa sumutilannetta kannattaa tarkastella satelliittikuvista. Perinteiset sadetutkakuvat eivät välttämättä sumuja tunnista, vaikka pilvistä vähän tihuttaisikin vettä. Sumupilvet sijaitsevat niin alhaisessa ilmakerroksessa, ettei tutkakuva niitä pysty aina “nappaamaan kiinni”.
Vene-lehden sääpalvelusta pystyy seuraamaan muun muassa meriveden lämpötilaennustetta. Jos mantereen puolelle ennustetaan selvästi pintavettä korkeampia lämpötiloja ja tuuli on heikkoa, kannattaa sumut pitää mielessä. Aurinkoisena ja lämpöisenä alkanut päivä voi kääntyä hetkessä hyytäväksi merisumuksi, jos olosuhteet ovat otolliset.
