Jos elektronisessa karttaplotterissa näyttö pimenee, ei siis näy karttaa, eikä suhteettoman suurta venekuvaketta, niin kaikki eivät tiedä sijaintiaan. Samalla suuntakin on hukassa, eikä välttämättä tiedetä onko veneen ajosuuntaan edes turvallista ajaa. Suunnan määrittäminen on kuitenkin merenkulussa yksi perustoimi.
Aloittelevien veneilijöiden liikkuminen vesillä sujuisi suunnistamisen osalta edes hiukan turvallisemmin, jos aikaa käytettäisiin myös paperikartan kanssa navigoinnin opettelemiseen. Eikä kertaaminen tee huonoa vanhemmillekaan veneilijöille. Jos vaikka se ”mitäs jos” -tilanne sattuu kohdalle.
Harvoin niin sattuu, mutta mitäs jos sähköinen hieno navigointilaite eli karttaplotteri pimenee, hajoaa? Kyllä, sellaistakin tapahtuu.
Toki apuvälineeksi löytyy todennäköisesti veneestä yksi tai useampi älypuhelin, joiden karttojen avulla voi hätätapauksessa suunnistaa. Mutta jos…
Merikartalla matkat ilmoitetaan meripeninkulmina (1 mpk = 1 852 m). Kartan laidoilla on mitta-asteikot, joiden avulla matkat saa mitattua harpilla.
Oikealle kurssille
Siis missä ollaan, missä mennään ja mihin ollaan menossa? Ei tietoa. Mutta eipä hätääkään!
Ei ainakaan siinä tapauksessa, että talvella on käyty kansalaisopiston tai oman veneseuran järjestämä oikea navigointikurssi ja ollaan saaristolaivureita.
Oikeastaan tämän koko jutun olisi voinut kiteyttää ohjeeseen: ”Osallistukaa kursseille, opetelkaa navigoimaan!”
Veneessä pitää tietysti olla myös kompassi ja kartta ja sellaiseksi ei nyt riitä vanhasta puhelinluettelosta repäisty kartta.
Jos navigointikurssit ovat käymättä, kartta merkkeineen on yhä täyttä hebreaa, kompassi puuttuu ja ollaan vierailla vesillä, voidaan todeta, että pulassa ollaan, ainakin kohta ollaan.
Älkää siis tämän jutun perusteella lähtekö vielä navigoimaan.
Tutustu karttaan
Palataan siihen puhelinluetteloon. Nuoremmille kerrottakoon, että ne olivat paksuja luettelomaisia kirjoja, jotka sisälsivät periaatteessa kaikki lankapuhelinnumerot ja kunkin paikkakunnan osoitekartat.
Etelärannikolla liikkuu tarina ison miljoonajahdin omistajasta, jonka merivartiosto pelasti harhailemasta iltapimeällä jostain etelärannikon tuntumasta.
Paluureissu Tallinnasta piti olla reitin osalta selvä, olihan veneessä kartta – sivu vanhasta puhelinluettelosta Helsingin eteläisten kaupunginosien kohdalta. Siinä näkyi myös vettä.
Veneen hankinnan jälkeen rahaa ei ollut ilmeisesti riittänyt kunnon merikarttaan. Veneen navigointilaitteisiin ei koskettu, kun ei niitäkään osattu käyttää.
Onpa tarina fiktiota tai faktaa, niin se on ainakin varmaa, että nykyisin lain mukaan veneen päällikön on huolehdittava siitä, että kyseisessä ”vesikulkuneuvossa on käytettävissä asianmukaisia merikarttoja ja merenkulkujulkaisuja, jos aiottu matka edellyttää reittisuunnittelua matkan pituuden tai muun vastaavan syyn tai olosuhteen johdosta”.
Merikarttojen ja merenkulkujulkaisujen edellyttämisellä on tavoitteena edistää meriturvallisuutta. Sama pätee myös järvillä.
Asianmukaisilla merikartoilla tarkoitetaan joko merikarttaviranomaisen julkaisemia tai sen auktorisoimana julkaistuja painettuja tai elektronisia merikarttoja, joiden ajantasaisuudesta on huolehdittu. Karttoja uusitaan muutaman vuoden välein.
Merikartan merkit voi opetella jo ennen kurssille osallistumista, mutta oppii ne sielläkin.
Merenkulkujulkaisut ovat viranomaisen julkaisemia, merikarttaa muun muassa karttakorjauksin täydentäviä ja reitin suunnittelua palvelevia julkaisuja. Niiden tulisi olla käytettävissä silloin, kun matka edellyttää reittisuunnittelua eli kun lähdetään tutuilta vesiltä kauemmas.
Jos kyseessä on mökin lähivesillä kalastaminen tai mökkisaareen siirtyminen tutuilla vesillä, ei karttoja tarvitse kuskata veneessä mukana.
Kätevä käyttää
Tutuilla lähivesillään liikkuvienkin kyllä kannattaa tutustua karttaan, vaikka käyttäisikin elektronisia apuvälineitä. Vaikka moni pitääkin paperista karttaa turhana ja vanhanaikaisena, on sillä hyviäkin puolia. Kartalla saa isosta alueesta selkeän kokonaiskuvan helpommin kuin pienen karttaplotterin näyttöä rullailemalla.
Kartta kulkee kainalossa myös sinne, mihin veneen karttaplotteria ei välttämättä saa kuskattua, kuten esimerkiksi kotiin.
Käytä kompassia
Merikartan lisäksi kompassi on välttämätön apuväline veneessä.
Sen periaatteet on tiedettävä ja sitä on osattava käyttää. Veneisiin on tarjolla merenkulkuun tehtyjä kompasseja mutta jo pieni suunnistukseen tarkoitettu käsikompassikin ajaa asiansa varsinkin pienemmissä veneissä.
Kompassi on herkkä myös häiriöille. Sekoilun voi aiheuttaa magneettikenttä, jonka saa aikaan esimerkiksi veneen rakenteet, sähkölaitteet tai niinkin yksinkertainen esine kuin valurautainen paistinpannu, joka roikkuu pentterissä lähellä kompassia.
Hyvin toimiva kompassi on navigoidessa tärkeä.
Suunnan määrittäminen
Ilman edellä mainittuja häiriöitä ja sellaisia termejä kuin eksymä ja eranto, navigointi olisi helppoa. Silloin veneen kulkusuunta ja kompassin näyttämä suunta olisivat sama. Ikävä kyllä se ei mene noin helposti.
Reitin suunnittelussa määritellään yksinkertaisimmillaan kartalta kahden pisteen välinen suunta, tosisuunta.
Merikartalla koko näköpiiri jaetaan 360 asteeseen. Pohjoinen on 0° ja/tai 360°. Itä on 90°, etelä 180° ja länsi 270°.
Kahden pisteen välinen tosisuunta (TS) määritellään siten, että astelevyllä mitataan kartalla kulma, jonka se muodostaa kartan pohjois-eteläsuunnan kanssa. Halutun suunnan asteluku nähdään astelevyltä.
Koska kompassiin vaikuttavat maan ja veneen magneettisuuteen aiheuttamat häiriöt, on tuohon tosisuuntaan laskettava korjaukset, jotta kompassin avulla pystyttäisiin kulkemaan haluttua suuntaa. Kun oikein tarkasti mennään, pitäisi vielä laskea mukaan myös sorto. Sen aiheuttaa yleensä tuuli, joka painaa venettä pois suunnastaan.
Erantoruusu ei ole kartalla pelkkä koriste.
Suunnalla on merkitystä
Suuntaa laskettaessa laskuissa huomioidaan TS eli tosisuunta, MS eli magneettinen suunta ja kolmantena KS eli kompassisuunta. Laskuissa näillä on edellä kuvattu marssijärjestys.
Kompassisuuntaa laskettaessa on huomioitava eranto, jonka aiheuttaa maapallon magneettisuus. MS pitää sisällään erantovirheen. Toinen huomioon otettava asia on eksymä. Se on jokaisessa veneessä venekohtainen ja johtuu kyseisen veneen magneettisuuden aiheuttamasta poikkeamasta. Veneen eksymätaulukko tai -käyrä pitäisi laskea joka veneilykaudelle uudestaan, sillä joku häiriötekijä on voinut tulla lisää ja sen jälkeen kompassi näyttää taas hiukan pieleen. Harva sitä taitaa kuitenkaan tehdä.
Merikartassa on aina jossain kohdassa niin sanottu erantoruusu. Se ei ole pelkkä koriste, vaan siinä on myös ilmoitettu tuo edellä mainittu eranto. Siitä mainitaan asteluku ja etumerkki erannolle ja tieto siitä, onko poikkeama itään vai länteen. Eranto on plusmerkkinen, jos poikkeama on itään. Jos se on länteen, eranto on miinusmerkkinen. Lisäksi ilmoitetaan vuosiluku, jolloin se on määrätty ja kuinka paljon eranto muuttuu joka vuosi. Vuotuinen muutos ilmoitetaan minuuteissa eli yksi minuutti on noin 0,0167 astetta eli 60 minuuttia on yksi aste. Eranto vaihtelee eri puolilla rannikkoa.
Mitta-asteikko kertoo harpilla kartalta mitatun matkan meripeninkulmina.
Laskemista harjoiteltava
Pelkällä tähystämisellä ei aina pärjätä. Navigointiin sisältyy myös paljon laskemista. Moni kokee sen hankalaksi. Omista kouluajoista voi olla jo paljon aikaa ja osatut taidot ruostuvat jos niitä ei käytetä kovin usein.
Veneilijän tulee osata laskea kompassisuunta kun tosisuunta, eranto ja eksymä tunnetaan sekä vastaavasti tosisuunta, kun kompassisuunta, eksymä ja eranto tunnetaan.
Laskutoimituksissa eksymän ja erannon etumerkit on muistettava ottaa huomioon. Kun lasketaan tosisuunnasta kompassisuuntaan, vaihdetaan sekä eksymä että eranto vastakkaismerkkisiksi eli plussasta tulee miiinus ja toisin päin. Kun lasketaan kompassisuunnasta tosisuuntaan, sekä eksymän että erannon etumerkit pysyvät samana.
Talven mittaan navigointikursseilla saa yleensä hyvin neuvoja ja loppujen lopuksi kyse ei ole monimutkaisista laskutoimituksista. Kyllä ne oppii. Sen jälkeen omaan veneilyynkin saa paljon uutta sisältöä.
Navigointiin liittyy paljon laskemista, mikä monista tuntuu vaikealta. Harjoittelemalla oppii.
