Helsingin läpi koko nykyisen kaltaisen huviveneilyn historian hyvin säilynyt kaupunkiväylä esittelee ajajalleen monia historiallisia merenkulun nähtävyyksiä. Yksi niistä on Vasikkasaaren länsilaidalla. Mutta arvaisiko tuota, jos ei tietäisi?
Kustaanmiekasta sisään ajettaessa oikealle kädelle jää korkea Vasikkasaari. Päivällä sitä ei edes tule huomanneeksi, mutta pimeällä ajettaessa on toisin: sektoriloisto pitää huolen kurssista kohti kantakaupunkia mentäessä.
Vasikkasaari on kokonaisuudessaan kuin ulkoilmamuseo, sillä se kätkee sisälleen niin vapaa-ajan kuin teollisuuden historiaa usean sadan vuoden ajalta, ja yleensä vielä mielikuvitusta kutittelevassa raunioituneessa muodossa. Mutta väylälle näkyvistä merkittävin on yhä edelleen toiminnassa, ja ilmeisesti ainoana Suomessa: Vasikkasaaren sektoriloiston torni on harvinaisuus!
Vasikkasaaren sektoriloistotornin malli otettiin käyttöön vuonna 1895. Virheellisesti saaren omilla sivuilla se mainitaan myös Vasikkasaaren tornin rakennusvuotena, mutta Museoviraston selvityksen mukaan Vasikkasaaren torni rakennettiin vasta vuonna 1901. Koska samana vuonna Suomessa siirryttiin rakentamaan kahdeksankulmaisia kojumalleja Norjan malliin, Vasikkasaaren loistotorni on kaltaisistaan paitsi viimeinen rakennettu myös tiettävästi viimeinen yhä käytössä oleva.
Vasikkasaaressa sektoriloisto on lyysannut 1880-luvun alkupuolelta asti. Saaren valo on yhä tärkeä osa liikenteen ohjauksessa Helsingin Eteläsataman ja Kustaanmiekan loiston välillä.
Viime kesänä väylää ruuhkautti valtavaan suosioon noussut ensimmäinen Helsinki Biennaali -taidefestivaali, joka pidettiin Vallisaaressa. Moni lienee sektoriloiston nähnyt, mutta harva on sen historiallisuutta noteerannut. Niin vaatimattoman näköinen se on – eleettömyydessään suorastaan funktionalismin perikuva.
Mutta kuten palloissa, joissa niiden viehätys tulee juuri niiden pyöreästä muodosta, niin myös Vallisaaren sektoriloistotornissa muoto on se juttu: se on ihanan pyöreä!
© Helsingin kaupungin kuvapankki
