Helmiäismaalattu vene kiihdyttää Jutta Menestrinan käskemänä suoraan laiturista täyteen vauhtiin, kyydissään rantaelämää viettäviä ruskettuneita poikia ja tyttöjä. Joku narun perässä, sukset jalassa.
Toinen vene jää kellumaan paikalleen. Helmat viistävät leveänä vettä kuin madalletussa 1950-luvun jenkkiautossa asfalttia. Aaltoja ei juuri tyynenä päivänä ole, mutta jos olisi, 1 500 kiloinen vene ei niistä juuri keinahtaisi. Ainakaan se ei niiaa, kun Jouko Lammi astuu veneeseen.
Ski Nautique on suunniteltu vesihiihtoa varten. Ja siksi täällä ollaan.
Lammien perhe on ainutlaatuinen, sillä se on omistautunut jo neljännessä sukupolvessa lähes ehdoitta vesihiihdolle.
Jouko Lammi on suomalaisia vesihiihtopioneereja, mutta myös yhä aktiivinen senioriurheilija.
Paikalla Lammien yksityisessä vesihiihtokeskuksessa Valkeakoskella on Jouko Lammin ja hänen vaimonsa Merjan, kolmen aikuisen tyttären ja yhden pojan lisäksi muutama aikuinen sukulainen sekä kymmenkunta nuorempaa lasta – he ovat joko lapsenlapsia tai näiden serkkuja ja pikkuserkkuja.
Hulluus sai alkunsa esitteestä.
Jouko Lammi oli kilpahiihtäjä, mutta lumella väkisin eteneminen sai jäädä, kun hän näki vesihiihtokilpailuiden mainoksen 1960-luvun lopulla, kävi paikan päällä ja jäi koukkuun.
”Siihen aikaan Suomessa oli lähemmäs 30 vesihiihtoseuraa.”
Nyt vesihiihdossa on käynnissä pienimuotoinen uusi tuleminen, kiitos sosiaalisen median pikkuvideoiden. Se on hyvä myös kuntoilulajina.
”Jotkut sanovat, että tämä on ihan rantapallolaji, mutta kyllä tämä on vaan helvetin kovaa hommaa”, kuten Jouko Lammi sen tiivistää.
Lammien yksityisessä harjoituskeskuksessa treenaa kymmenkunta junioria ja useita aikuisten huippuja.
Laura Lammi (vas.) ja Jutta Menestrina harjoittelevat tavoitteellisesti maailmanmestaruustasolla.
Tehoa hyppyyn
Jouko Lammi ohjaa veneen tiukkaan kaarrokseen. Juniorit ovat väistyneet: Menestrina tulee perässä köyden vetämänä kuin raiteilla.
Näky on ällistyttävä, kun enimmäkseen aiemmin elämässä on saanut nähdäkseen lähinnä rimpuilua.
”Hän on meistä se, joka on voittanut maailmanmestaruuskilpailuissa hopeaa”, Laura Lammi tiivistää.
Vene oikenee yhtään kallistumatta parinkymmenen solmun nopeudella radan suuntaisesti ja ottaa kierroksia; hevosvoimia PCM:n 6,2-litraisesta ZZ6-keskimoottorista irtoaa peräti 450.
Ski Nautiqueen on ajettu vasta noin 200 tuntia, moottori on sisäänajettu.
”Jutta on maailman kärkeä, joten meillä pitää olla mahdollisimman tehokas vene, ettei hän jäisi jälkeen haastajista”, Jouko Lammi sanoo.
V8-monipisteruiskumoottoria tarvitaan erityisesti hypyissä. Menestrinalla veneen nopeus hyppyrillä on 54 kilometriä tunnissa.
”Kaikki on nykyisin automaattista, paitsi ohjaaminen.”
Kun hiihtäjä lähtee suoritukseen, veneessä käynnistetään radan alussa vakionopeudensäädin. Se huolehtii satelliittipaikannukseen ja köydessä olevaan sensoriin tukeutuen, että vene ajaa hyppyrille juuri oikeaa vauhtia.
”Aikanaan radan alussa käynnistettiin sekuntikello, jota kuljettajan oli seurattava”, Jouko Lammi kertoo.
Suorituksen aikana veneen ajotietokone hoitaa moottorinkäytön.
Ski Nautique ja MasterCraft (Kippari 7/2017) ovat tärkeimmät vesihiihtoon suunniteltujen veneiden valmistajat.
Ski Nautiquen Suomen edustus hoituu Latviasta Aqua Sportsin toimesta. Uuden Ski Nautiquen tehokkaan vesihiihtoveneen saa uutena 150 000 eurolla, käytettynä noin kolmanneksella siitä.
”Tärkeintä vesihiihtoveneessä on suuntavakaus.”
Lammilla on ollut ennen Ski Nautique -veneitä kuusi MasterCraftia.
”MasterCraft on yksinkertaisempi vene, kun taas aallot ja vakaus hoidetaan Ski Nautiquessa tekniikalla.”
Ajajalla on silti merkitystä. Kaikki vetävät lajissa harjoituksissa hiihtäjiä. Täällä siskojensa päävalmentajana toimiva veli Jarno sekä kaikki kolme kilpailevaa sisarusta Laura, Jutta ja Mette vetävät pikkujunioreita, isä Jouko vetää puolestaan heitä. Aikanaan niin ikään vesihiihdossa kilpaillut äiti Merja puolestaan haetaan ohjaksiin, kun harjoitellaan kuvioita.
”Hän on kaikkein huolellisin ohjaaja”, Jarno Lammi kertoo.
Vesihiihdossa suksia on erilaisia. Hyppääjä hakee omilla leveillään vauhtia laidasta keskipakoisvoimalla ennen hyppyrille iskeytymistä.
Äkkiä Jutta Menestrina ajaa suksilla itsensä äärimmäiseen vastakkaiseen kulmaan hyppyriin nähden. Koska veneen nopeus on aina sama, hiihtäjän tarkoitus on hakea lisää vauhtia hyppyrille.
Menestrina iskeytyy poikittain veneen perässä hyppyriä kohti, suoristaa ja kova pamaus.
Näky on aivan uskomaton!
Menestrina lentää ilmassa jalat V-asennossa valtavan kauan, kauniina kuin antiikin veistos. Ilma muodostaa hänen suksiensa alle patjan ja tuntuu kuin taivasta kohti kurottava lentorata ei päättyisi koskaan.
Lopulta kaari on täydellinen.
Hyppääjän nopeus on keulalla noin sata kilometriä tunnissa. Tyylipisteitä ei jaeta, kyse on pituudesta. Menestrina on hypännyt Suomen ennätykseksi 54,6 metriä, jolla MM-kilpailuissa irtosi kaulaan hopeaa.
Harjoituksissa hypätään kerrallaan vain neljä hyppyä.
”Kun hypätään puolensataa metriä ja tullaan tasaiselle, aika kovalle alustalle, paikat ovat kovilla”, kertoo itsensä hajottanut ja sen jälkeen valmennukseen keskittynyt Jarno Lammi.
Hyppyrin pinnalle ajetaan koneistolla nestettä, joka pitää sen liukkaana.
Näyttävimmät temput
Ripaus enemmän Yhdysvaltain järvialueita, miksei Italiaakin: vedettävä käyden perässä vaihtuu kypärään ja urheilijoiden polvitukiin pukeutuneesta Menestrinasta kuvioita harjoittelevaan Laura Lammiin.
Samalla veneessä haetaan ajotietokoneelta uudet ohjelmat: Laura Lammi heittää mystisiä koodeja, jotka Jouko Lammi lyö sisään koneeseen.
Jouko Lammi kertoo, että veneessä on kaiken erikoisvarustelun lisäksi tehokkaat stereot ja värikkäät vedenalusvalot.
”Jotenkin se kuuluu tähän kulttuuriin. Me haluaisimme ostaa ihan vain pelkistetyn vesihiihtoveneen, mutta noita ne laittavat väkisin mukaan.”
Laura Lammi on kaikkien vesihiihdon kilpailulajien taitaja. Kuvioissa kikkaillaan eniten.
Koska vesihiihtoa harrastetaan kolmessa lajissa, veneelle asetetaan hyvin ristiriitaisia vaatimuksia: sen tulisi kuvioita ajettaessa muodostaa aaltoa hyvin ja toisaalta pujottelussa mahdollisimman vähän.
Veneessä on maltillinen V-pohja. Sen tasapainoa ja laineiden muodostuksessa merkityksellistä uppoamaa säädetään muun muassa vesitankeilla. Perässä on trimmilevyt ja kolme evää. Toisaalta sen perässä on pohjasta ulos tarvittaessa työntyviä piikkejä, joiden tehtävä on rikkoa näin haluttaessa peräaaltoa.
Jouko Lammi vetää tutun ringin, jossa vene etenee kuin liimattuna veden pintaan. Kun vene kiihdyttää ensimmäisille porttipoijuille, Jouko Lammi jälleen vain ohjaa. Vene hoitaa tehot.
Pujotteluradan mitta on 259 metriä.
”Oli myötä- tai vastatuuli, veneen nopeus on sillä matkalla kahden sadasosasekunnin toleranssin sisällä, aina.”
Laura Lammi on kertonut, että hän harjoittelee nyt maksimia, eli mahdollisimman näyttäviä temppuja. Lauran vartalo on atleettinen, ja sitä tarvitaan: vähänkään urheiluun perehtynyt ymmärtää, että nivelsiteet ovat kovilla!
”Laji kehittyy koko ajan”, kertoo veneessä suoritusta seuraava Jarno Lammi.
Lajissa on koulukuntaeroja. On Floridan ja Kalifornian tyylit, ja on eurooppalainen.
”Kun käymme vuosittain harjoitusleirillä Yhdysvalloissa, on hauska katsoa, mitä uutta on kehitetty.”
Jutta Menestrina on hypännyt Suomen ennätyslukemat.
Kilpailuja kohti
Lopulta on aika siirtyä piirakalle huoltokeskuksena toimivalle kesäkeittiörakennukselle.
Suomessa vesihiihto on keskittynyt Valkeakosken lisäksi Tampereelle, Kurikkaan ja Harjavaltaan. Yhteensä kilpailijoita on noin puolensataa, joista vakavasti harrastuksen ottaa puolet. Siihen nähden Suomi on menestynyt säännöllisine EM ja MM-mitaleineen hyvin.
Laji on hyvin kilpailuorientoitunut, paitsi siellä mökkirannalla.
”Vapaa-ajan hiihtäjiä lasketaan olevan useita kymmeniä tuhansia”, perheen järjestövaikuttamiseen enemmän suuntautunut Laura Lammi kertoo.
Kuluvana kautena perhe suuntaa ainakin heinäkuun 27.–28. päivä Kurikassa järjestettäviin SM-kisoihin, mutta myös jollain kokoonpanolla – kuka on siinä kunnossa – elokuun puolivälissä EM-kisoihin Ranskan Baurechiin.
Jarno Lammi on paitsi siskojensa myös maajoukkueen päävalmentaja.
Kuten Merja Lammi sen sanoo:
”Olemme onnellisia, kun olemme saaneet ensin itse harrastaa koko elämämme, mutta myös jakaa vesihiihdon ilosanomaa muille.”
Näin alkuun
Vesihiihto on hauska kesäinen harrastus, jolla muutkin kuin kalastajat saavat sen mökin rannassa kimmeltävän vesiaiheen otettua hupikäyttöön, ihan tavallisella veneellä. Tehoa koneessa on silti oltava.
”Liian pienellä veneellä vetämisestä ei tule mitään”, Jouko Lammi kertoo.
Lammi painottaa, että vesihiihtotanko on hankittava.
Nykyisin Suomesta saa esimerkiksi hyviä suksia ihan marketeista ja suurista urheilukauppaketjuista. Sukset valitaan hiihtäjän pituuden mukaan.
”Esimerkiksi yhdellä suksella hiihtämisen mökinrantaharrastaja oppii helposti – siksi kannattaa ostaa heti combo-sukset, joissa toisessa suksessa on kaksi sidettä”, kertoo Jutta Menestrina.
”Köyden pituus on aloittelijalle paras 16 metrisenä.”
Hiihtäjä tarvitsee Suomessa märkäpuvun. Sen lisäksi kannattaa ostaa vesihiihtoon suunnitellut kelluntaliivit – ne ovat tyköistuvat, pehmeät ja vaimentavat iskuja. Ja turvallisuus aina mielessä, Lammi painottaa.
”Ajajan on aina nähtävä vedettävä. Eikä vesihiihdossa veneellä saa koskaan peruuttaa.”
Kun harrastukseen haluaa lisää taitoa, opetusta saa Tampereen Niihama-järvellä, jossa pitää tukikohtaansa Tampereen vesikiitäjät.
Lisätiedot: tampereenvesikiitajat.fi
Kädet suorana!
Vesihiihto on hyvä kuntoilulaji, jonka alkeet oppi nopeasti.
No uuh, siis aivan uskomattoman rankkaa puuhaa!
En ole aiemmin koskaan kokeillut vesihiihtoa, mutta nyt tilaisuus aukeaa.
Mielikuva uljaana veden päällä kiitävästä hiihtäjästä välkkyy mielessä, kun saan kuivaharjoittelussa ohjeita korkeimmalta mahdolliselta auktoriteetilta Suomessa, eli MM-hopeaa hypyissä voittaneelta Jutta Menestrinalta.
”Mitä tahansa tapahtuu, muista: kädet suorana. Paitsi jos uppoat, niin silloin päästät irti – niitä veden alla roikkujia on myös nähty.”
Kädet suorana – muuten ei tule mitään, opastaa myös Pietari Rönkkö, joka pitää hallussaan Suomen ennätystä pujottelussa.
Ohjeet ovat yksinkertaiset: ”Anna veneen vetää sinut ylös.”
Vaikka kokeneet vesihiihtäjät lähtevät sulavasti laiturilta, aloittelijan on selvästi helpompaa tehdä se ensin vedestä.
”Menet niin sykkyrään polvet rintaa vasten kuin luontevasti pääset. Nostat suksien kärjet pintaan, eli nilkat ovat 90 asteen kulmassa.”
Kun ajaja näkee molemmat suksien kärjet, hän lähtee liikkeelle.
”Sukset ja liivi kyllä kelluttavat. Hiihtäjä ei tee mitään, vaan antaa veneen nostaa pinnan päälle.”
Sen jälkeen ollaan hetki vedossa kyyryssä, kunnes noustaan suoraan asentoon.
”Lopuksi hartiat taakse ja lantio eteen ja annetaan mennä.”
Jutta Menestrina opastaa noviisia ensin kuivaharjoittelun avulla. ”Veden päälle nousussa hiihtäjä ei tee mitään, vaan vene nostaa hänet pinnalle.”
Apuna varusteita valitsemassa on myös Suomen vesihiihtomaajoukkueen päävalmentaja Jarno Lammi.
Tavallisia harrastajasuksia tästä perheestä ei löydy.
”Nämä ovat ammattilaistason wake skis -sukset, eivätkä ne kelluta kovin paljoa”, Lammi sanoo.
Se tulee selväksi, kun yritän lopulta vedessä saada itseäni lähtöasentoon. Tunnen kuinka pohja vetää puoleensa. Olen kallistumassa koko ajan kyljelleni.
Paniikkia? Ei: yht’äkkiä olen jotenkin ihmeellisesti oikeassa asennossa. Pääni sisällä kaikuu Jutan sanat: kädet suorana!
En ehdi siinä keuhkot lysyssä sen kummemmin äimistellä oloani, kun Jutta vetää minut hellästi veneellä vedestä ylös.
Mitä ihmettä? Näin helposti!?
Kun olen kokonaan veden päällä, Jutta nostaa nopeutta. Moottori murahtaa. Ymmärrän: tässä kyydissä ei muuten kauaa olla!
Yritän saada nopeasti lantiota eteen ja hartioita taakse, mutta tekniikka pettää. Kaadun selälleni veteen. Se ei tunnu miltään, mutta liivit saisivat kyllä olla kantavammat: tuntuu kuin pohjassa asuva Iku-Turso kuiskuttelisi siinä kelluessa kovempaa kuin köyttä uutta yritystä varten tarjoava Jutta.
Toisella kerralla unohdan olla kädet suorana, mutta Jutta huutaa kovaa, ja kädet suoristuvat. Asento löytyy ja veto alkaa. Sama tulos: nousen helposti veden päälle, mutta loppuasentoa on vaikea saada.
Lopulta haukon happea keuhkot kasassa.
Kovaa hommaa! Mutta eittämättä hauskaa, ainakin koukuttavaa.
Ensimmäinen veto – kyllä nousee!
