Viron Pohjois- ja länsirannikon eurooppalaistuneisiin matkailukeskuksiin tottuneille matkailijoille maan etelä- ja itäosa järvineen ja jokineen on monille tutkimatonta seutua. Luontoelämyksiä, historian havinaa ja hiljaisuutta matkailija löytää Viron suurimmalta järvialueelta Peipsiltä, joka sijaitsee Venäjän rajalla, vain reilun 50 kilometrin päässä Tarton kaupungista itään.
Pohjois-etelä-sunnassa olevan järvialueen pituus on 152 kilometriä. Suurimmillaan eli 47 kilometriä vesialueen leveys on sen pohjoisosassa, jota kutsutaan myös Suurjärveksi tai Peipsiksi.
Kapeinta keskikohtaa, jota voi luonnehtia myös salmeksi, kutsutaan Lämmijärveksi tai Kuumajärveksi. Eteläisin osa on nimeltään Pihkovanjärvi. Viron ja venäjän raja kulkee pohjois-etelä -suunnassa järvialueen halki. Itä- ja etelärannat kuuluvat Venäjälle.
Rajapaalu Narvajoen suulla Vasknarvan satamassa. Vastarannalla näkyy Putinin valtakunta.
Jääkauden mannerjäätikön muovaamaan loivaan painanteeseen syntyneen järven rannat ovat pääosin hiekkaa ja alavampaa suomaata, jokien suistoaluetta ja lintujen suosimaa ruovikkoa.
Järvialtaaseen laskee ympäröiviltä ylänköalueilta useita jokia, joista selvästi suurimmat ovat etelästä Venäjältä laskeva Velikaja sekä lännestä Tarton kaupungin läpi virtaava Emajoki. Peipsin vedet virtaavat pohjoisesta Narvajokea pitkin Suomenlahteen. Matkalla joessa on yksi voimalaitos, joka estää jokea pitkin veneellä pääsyn suoraan mereltä järvelle. Mutkattomimmin järvelle pääsee maanteitse traileriveneellä.
Näkymä järvelle Räpinän sataman lintutornista. Matalat ja ruovikkoiset rannat ovat lintujen muuttoreitillä.
Hiekkarantoja etsiville
Koska järven keskisyvyys on vain runsaat 7 metriä, sen vedet lämpenevät nopeasti uimakelpoisiksi. Auringonpalvojille ja hiekkarannoista pitäville parhaat pitkät hiekkarannat ja männikköiset hiekkadyynit ovat järven pohjoisosassa.
Tallinnan suunnasta Peipsin rannoille liikkuvalle parhaat rannat löytyvät rannan läheisyydessä kulkevan tien numero 111 varrelta Alajoen ja Kauksin alueelta, jonka lukuisat lomakylät tarjoavat myös vaatimatonta, mutta rauhallista majoitustilaa. Näillä rannoilla eivät rantadiskot pauhaa eivätkä kaupustelijat häiritse lomanviettäjän oleskelua. Koska tien ja rannan välissä on mäntymetsäinen kaistale, pienten pistoteiden päässä rannalla oleviin lomakyliin eli ”puhkeküliin” löytää vain kokeilemisen ja erehtymisen kautta.
Rannalle pyrkivä voi päätyä tien päässä hyvällä onnella ”pühkekeskukseen” tai tylyyn yksityisalueesta kertovaan puomiin ja kylttiin.
Täällä paikalliset eivät ryntää eksynyttä turistia auttamaan ja kyselemään kuulumisia. Osaksi kyräilevä ja epäilevä suhtautuminen vieraaseen voi johtua myös kielitaidon puutteesta tai ranta-aluetta pääasiassa asustavien venäjänkielisten vanhauskovaisten kulttuurista. Alueella pärjää vain eestin tai venäjän kielellä.
Majoitusta alueelta löytyy monen tasoista ja hintaista 10 euron leirintämökistä aina mukavuuksiltaan parempaan yli 100–150 euron ”puhkemajaan”. Hinnat ovat paikoin karanneet käsistä eivätkä laatu ja palvelu vastaa lähellekään meikäläistä hinta-laatu-käsitystä. Plussaksi on mainittava, että vaatimattomimmatkin majoituspaikat ovat siistejä.
Mustveen hiljattain uudistetun sataman maamerkki ja paikallisten kohtaamispaikka on pyöreä rantakahvila, joka avataan vasta kello 12 ja suljetaan jo kello 18. Vieressä on uimaranta.
Rantalinjaa noudatteleva puinen kävelybulevardi Värskan satamassa.
Kalaa ja sipulipiirakkaa
Pohjoisen Peipsin majoitus- ja palvelukeskukset ovat keskittyneet suurempiin jokisuistoihin kuten Alajoki, Kauksi, Rannapungerja ja Mustvee. Siitä etelään kannattaa suunnistaa lähimpänä rantaa kulkevaa tietä numero 43 Kallasten ja Alatskiven kyliin ja sieltä edelleen rannassa kulkevaa tietä numero 242 vanhauskovaisten asuinalueille Kolkjan ja Varnjan rantakyliin.
Tie on niin kutsuttu Sipulitie. Sen varrella olevissa kylissä kasvatetaan Peipsin mehukasta ryvässipulia. Elo-syyskuussa sadonkorjuun aikaan tien varrella viljelijät myyvät tuoreita sipulinippuja, ja kahvilat, ravintolat sekä monimuotoiset pop-upit tarjoavat maukkaita sipuliruokia kuten suussa sulavia sipulipiirakoita.
Sipuliruokien lisäksi paikallista ruokakulttuuria edustavat alueella perinteinen ruisleipä sekä Peipsin tuoreet kalat, joista suosituimmat ovat kuha ja ahven. Tuoretta savukalaa on tarjolla runsaasti Peipsin alueella. Järvi on koko Euroopan kalaisimpia.
Peipsin alueen ehdoton perinneruoka ovat mehevät sipulipiirakat. Kuvassa Irina Shirokovan juuri kahvilansa uunista ottamat lämpimäiset Sipulitien varrella Kolkjan kylässä.
Kaksi sesonkia
”Peipsin sesonki ei rajoitu pelkästään kesään ja syksyyn. Myös talvella järvelle tulee runsaasti kalastajia pilkille. Matkailijoita on oikeastaan ympäri vuoden. Eniten kalaturisteja järvelle tulee Latviasta”, kertoo Varnjan kylän rannassa venemajoja pitävä Mesi Herling.
Hän pyörittää miehensä Markon kanssa Mesi Taren majoitus- ja järvipalvelubisnestä.
Turistille on majoituksen lisäksi tarjolla vuokralle pieniä perämoottori- ja soutuveneitä.
”Perämoottoriveneen saa vuokralle 70 eurolla vuorokaudeksi. Järjestämme myös opastettuja risteilyjä järvellä. Talvisin viemme pilkkijöitä jäälle jalaksilla varustetuissa katetuissa reissä”, Mesi kertoo.
Pariskunnan Kodumaja tarjoaa majoitusta perinteisessä pihapiirissä olevissa huoneissaan. Yksilöllisempää majoitusta on rannassa veneen muotoon tehdyissä pikku taloissa, joilla on persoonalliset ja romanttiset nimet ominaisuuksiensa mukaan. Esimerkiksi MesiSpa on saunallinen vene 2–4 hengelle. Majoitushinnat veneissä ovat 70 eurosta ylöspäin henkilömärän mukaan.
Historiaa ja nykyaikaa. Mesi Taren nähtävyys ovat vanhan perinnetalon lisäksi myös matkaajien käyttöön ympärivuotisesti tarkoitetut venemajat.
Runsas satamaverkko
Peipsin länsirannalla on laskujeni mukaan parikymmentä pienveneille tarkoitettua hienoa satamaa, joista suurin osa on rakennettu EU:n tuella. Suojaisissa satamissa on yleensä hyvät aallonmurtajat ja vierasveneille aisapaikkoja. Myös autoille sekä trailereiden säilytykseen löytyy maksullista tilaa satamista.
Uusin satama on järven pohjoispäässä Narva-joen suulla Vasknarvan moderni satama, joka on hyvä tulosatama vesistöön, jos haluaa tuoda oman traileriveneen järvelle. Matkaa maanteitse trailerilla Tallinnasta kertyy noin 250 kilometriä.
”Autojen rekisterin perusteella sataman ulkolaisista veneturisteista valtaosa tulee Latviasta niin kesällä kuin toisenakin sesonkina talvella”, sanoo Laaksaaren satamanhoitajana toimiva Siim Heinoja, jonka satamakahvila on avoinna vuoden läpi 24/7.
Kasepään eteläpuolella Meie Rannassa tien 43 vieressä oleva levähdyspaikka ja vasta valmistunut nykyaikainen pienvenesatama – paikalliseen tyyliin tyhjänä.
Satamissa on erikoistuttu rahan keräämiseen veneilijältä. Kaikki maksaa. Veneen lasku luiskalta maksaa, trailerin säilytys alueella maksaa ja tietysti veneen säilytys laituripaikassa maksaa. Kun ihmettelin, miksi isolla rahalla rakennetut laituripaikat seisovat tyhjillään, sain siihen selityksen paikalliselta satamanhoitajalta.
”Veneen säilyttäminen laiturissa päivä- tai kausipaikalla on kallista. Siksi paikalliset veneilijät laskevat veneen joka kerran vesille lähtiessään trailerilta veteen ja nostavat rantaan tullessaan ylös. Veneitä ei säilytetä vedessä, vaan trailerin päällä vartioidussa sataman parkissa, mikä on huomattavasti edullisempaa kuin pitää venettä vedessä”, sanoo satamavastaava Siim Heinoja.
Esimerkiksi Laaksaaren satamasta vartioidun parkkiruudun venekalustolle saa vuokralle koko vuodeksi noin 100 euron hintaan.
Vene vain trailerilta veteen ja nauttimaan Peipsijärven maisemista.
Katso satamien tarkat tiedot Kipparista 9/2023
Veneen laskuluiska maksuopasteineen Laaksaaren satamassa. Maksaminen toimii kännykällä. Luiskan käyttö ja venekuljetuskaluston parkkimaksu on viisi euroa per vuorokausi.
