”Kyljessä luki hopeisella spraylla kirjoitettuna ´For Sale´.”
Ylöjärveläinen Pasi Eronen, 47, muistelee hymyssä suin ensikohtaamistaan Boeschin kanssa, joka oli ostohetkellä kaukana nykyisestä loistostaan. Kokopunainen lasikuidutettu menopeli makasi satakuntalaisen vesihiihtoseuran hallin nurkalla täynnä öljyistä vettä ja lehtiä.
Joskus kauan sitten viisimetrinen paatti oli ollut Boeschin, maineikkain sveitsiläisveistämön kadehdittu mahonkinen kaunotar. Nyt seura ei tehnyt sillä enää mitään.
Eronen näki kuitenkin pintaa syvemmälle. Entisöinnistä ei voinut haaveilla, mutta jo teini-ikäisenä ensimmäisen veneensä kunnostanut mies innostui uudesta haasteesta. Siitä huolimatta, että edellinen odotti kotipihalla keskeneräisenä.
”Kun toin tämän projektin vanhan viereen, meidän äiti rupesi itkemään, että sä oot poika ihan hullu – että tajuatko, ettei näissä sun projekteissa ole mitään järkeä.”
No, nuorta miestä ei pysäyttänyt tälläkään kertaa mikään, ei edes rahanpuute. Boeschin hän oli saanut hankittua sopuisasti 7 000 markalla, ja siihen hintaan kuului myös GM:n 350 kuutiotuuman V8-moottori, joka oli ehditty irrottaa veneestä.
”Sitä moottoria menin itse asiassa katsomaan, mutta tulin veneen kanssa pois”, Eronen naurahtaa.
Kokemuksia veneestäni -juttu on julkaistu Kipparissa 4/2020.
Hapuileva ensikunnostus
Kunnostus alkoi talvella 1999 suurella innolla mutta vähillä tiedoilla. Ei ollut nettiä, eikä oikein muitakaan ”oljenkorsia”.
”Purin veneestä kannet pois ja tein uudet mahongista ja Oregon-männystä. Liimasin ne paikoilleen epoksilla, joka tuli siihen aikaan tutuksi aineeksi”, Eronen kertoo.
Kansista tuli kauniit, mutta lakkapinnat alkoivat murtuilla. Syynä oli mäntyrimojen väleihin laitettu tiivistysmassa, joka osoittautui tarkoitukseen liian elastiseksi. Puuhun pääsi kosteutta, ja omaa kätten työtä valui hukkaan.
Vaikka vene sai puiset kannet, Eroselle oli selvää, ettei hän poistaisi lasikuidutusta kauttaaltaan. Eihän tavoitteena ollut palauttaa Boeschia puuveneeksi.
Tuulilasimuotin teko oli yksi kovimmista haasteista. Oikea muoto haettiin ensin vanerivirityksillä vanhaa tuulilasia hyödyntäen, sitten muotti kuidutettiin ja hiottiin valmiiksi.
Perään hahmoteltiin uusia muotoja rimojen avulla. Tästä oli vielä pitkä matka kuidutusvaiheeseen.
”Tästä ei olisi pystynyt tekemään rahallakaan alkuperäistä. Päätin tehdä sellaisen ´chopatun´ paatin – aivan kuten vanhoja autoja muutetaan erilaisiksi ja muokataan nykypäivän juttuihin.”
Rungon osalta se tarkoitti uutta maalausta sinisellä värillä. Sitä ennen kylkiä piti paikoittain hioa auki ja kuiduttaa. Sisustus penkkeineen ja moottorikoppineen uusittiin niin ikään.
GM:n moottorin kohtalona oli puolestaan päätyä romuraudaksi – todellinen kunto paljastui vasta myöhemmin. Voimanlähteeksi asennettiin Vaasasta löytynyt Volvo Pentan 260 A -mallinen moottori.
”Se oli silloin ainoa isompi investointi, maksoi muistaakseni 5 000 tai 6 000 markkaa.”
Kesällä 2000 Inkeri-nimen saanut vene oli valmis vesille. Neljän kauden aikana se palveli satunnaisesti huvicruiserina ja vesihiihtoveneenä Pirkanmaan lähivesillä.
Sitten oli taas raivattava aikaa uudelle projektille. Eronen alkoi rakentaa nelihenkiseksi kasvaneelle perheelleen omakotitaloa. Boesch jäi navettaan odottamaan parempia aikoja.
Köli syntyi pohjan kunnostuksen yhteydessä. Perän jatke oli tässä jo kuidutettuna.
Kymmenien työtuntien tulos: perä valmiina ja kansi tuoreeltaan lakattuna.
Kyljet siloisiksi, perä pyöreäksi
Kesti kolmetoista pitkää vuotta, ennen kuin Eronen pääsi toteuttamaan aikeensa uudesta kunnostusprojektista. Urakka alkoi itsenäisyyspäivänä 2017 yhdessä ”avarakatseisen kaverin”, Antti Hynnisen kanssa.
”Tavoitteena oli tehdä tästä moderni paatti niin, että tekniikka olisi mahdollisimman hyvää ja että kaikki materiaalit ovat vesille sopivia eikä mitään sinne päin versioita.”
Kyljet eivät näyttäneet tarkan omistajan silmissä niin hienoilta kuin voisivat. Tavoitteena oli tehdä niistä ”peilipintaiset”, ja se tiesi melkoista hiontaurakkaa. Kuidutusta piti poistaa laajemmin ja perusteellisimmin kuin edelliskerralla.
Kojetaulukin on kipparin omaa kädentaitoa. Ratti löytyi aikanaan jenkkiautoharrastajien kirpputorilta.
Kahdeksaan kertaan lakattu keulakansi on tehty mahongista ja mäntyrimasta. Ennen lakkausta kansi käsiteltiin epoksihartsilla ja sitä vahvistavalla lasikuitukankaalla.
”Otettiin materiaali mahdollisimman raa´aksi. Kyljistä lähti varmaan viidestä kymmeneen milliä pois”, Eronen kertoo ja jatkaa:
”Nauhahiomakoneella tehtiin. Ja se oli jännä, että karkean paperin sijaan kasikymppinen oli kaikkein parasta.”
Hionnan jälkeen kylkiin levitettiin ensin epoksiprimeria, sitten vuoroin epoksikittiä ja primeria. Kovan työn palkintona alkoi hahmottua ”kateissa olleita muotoja”. Lisäksi Eronen ja kaverinsa ottivat Boeschin perän kokonaan auki, luonnostelivat vanereilla ja laudoilla aiempaa pyöreämmän muodon, ja lopuksi kuiduttivat rakentamansa jatkeen.
Muutosta ei tehty pelkästään ulkonäön takia. Perän jatke muotoiltiin pohjaosaltaan alaspäin kaartuvaksi, millä tavoiteltiin ja saatiinkin parannusta akselivetoisen veneen ajokäytökseen.
”Se painaa keulaa alaspäin, ja kulku on tasapainoisempaa. Aiemmin tämä lähti 37 solmun kohdalla laukkaamaan.”
Perään loihdittiin aiempaa pyöreämmät muodot samalla kun sitä jatkettiin parilla kymmenellä sentillä.
Ilmettä ja käytännöllisyyttä
Boeschin kyljet ja perä saivat lopullisen ilmeensä maalauksen, vesihionnan ja kiillotuksen jälkeen.
”Käytin raskaan kaluston uretaanimaalia. Tein yhden pohjamaalauksen liian sinisellä värillä, jonka jälkeen otin todella lähellä mustaa olevan sinisen. Tässä on varmaan kahdeksan kerrosta maalia – ja alla siis kaikki primerit ja epoksit.”
Ruiskumaalauksesta jääneet ”appelsiinipinnat” häivytettiin vesihionnalla, ja viimeisenä silauksena kyljet kiillotettiin kolmella eri karkeudella.
”Kyllä siitä saa virheitä hakea ja joku löytääkin, mutta ei kauhean helposti”, Eronen myhäilee.
Vesilinjan ”tehosteraitakin” antaa oman säväyksensä ulkonäköön.
Moottorikoppaan maalatut tekstit kertovat perimätiedon mukaisen rakennusvuoden sekä veneen ”uuden elämän” alkamisvuoden.
Matkustamon puolellakin riitti hommia. Edelliskerralla uudistettu sisustus ei kaikilta osin miellyttänyt. Niinpä työtä pelkäämättömät miehet päätyivät purkamaan sen kokonaan.
Kaiken lähtökohtana oli se, että sisustuksesta tulisi kuin palapeli, jonka osat saisi irrotettua tarpeen vaatiessa helposti.
”Veneenrakentamisessa on äärimäisen tärkeää, että kaikki on huollettavissa ja purettavissa. Jos nyt täytyy päästä esimerkiksi sähköosiin, akkuihin tai päävirtakytkimille, niin mitään ei tarvitse rikkoa, kaikki lähtee niks naks auki ja pois.”
Penkit saivat uudet vinyyliverhoilut mutta väri pysyi klassisen valkoisena. Eronen painottaa, ettei Boesch ole mikään käyttövene, vaan kauniiden päivien cruisailupaatti.
”Kun itse tätä käytän ja tiedän ettei tämä ole missään muualla, niin pystyn pitämään veneen puhtaana. Rouva on tietysti tarkka ihminen kanssa ja pitää huolta näistä paikoista.”
Kiinnityksissä on ajateltava kauniiden kylkien parasta. Kansilla on tarvittavat helat lepuuttimille.
Kovan onnen reissu
Kunnostusurakka venähti suunnitellusta vuodella. Viime kesäkuussa kaikki oli viimein valmista, ja entistä ehompi Inkeri lähti trailerin kyydissä kohti Turkua. Siellä sen näkisivät vauhdissa sadat silmäparit, sillä Eroset olivat ilmoittautuneet Aurajoen Wauhtiajoihin, klassikkoveneitä ja erikoisuuksia kokoavaan tapahtumaan.
Huono onni alkoi jo menomatkalla, kun kivi iskeytyi veneen tuulilasiin. Mikä ikävintä, se oli tilattu edelliskesänä lasiliikkeestä kipparin itsensä tekemän muotin pohjalta.
”Meinasi maailma romahtaa, mutta siitäkin päästiin ylitse.”
Wauhtiajojen veneet laskettiin vesille Ruissalon telakalta, josta matkan oli tarkoitus jatkua Aurajoelle. Mutta sinne asti Boesch ei ikinä päässyt. Starttaamisen jälkeen nimittäin paljastui, ettei koneen jäähdytysvesi kiertänyt kunnolla.
”Olin ostanut veneliikkeestä uuden siipipyörän, mutta se ei vain nostanut vettä.”
”Kun asiaa myöhemmin tutkittiin, selvisi että siivet olivat puolitoista milliä liian lyhyitä. Vanha alkuperäinen kun laitettiin, niin rupesi heti toimimaan.”
Näytösajo kansan katseiden alla jäi seuraavaan kertaan. Erinäiset moottoriongelmat olivat kiusanneet sen verran pitkään, että reissun jälkeen alkoi uuden voimanlähteen etsintä.
Jenkkimoottoreihin erikoistuneella Kivinummi Racingilla oli tarjota GM:n 350 kuutiotuuman V8, jollaisen lohkoon edellinenkin moottori perustui.
”On penkitetty, että tässä on 273 heppaa 4200 kierroksella”, Eronen kertoo moottorista.
Vieras saa pidellä korviaan, kun kippari nostaa veneen täyteen vauhtiin. Tyynellä Näsijärvellä mennään nyt kovempaa kuin koskaan ennen – 47 solmua.
Viime kesänä Boesch sai uuden voimanlähteen. Eronen oli todistamassa, kun tästä GM:n pikkulohkoisesta veekasista ”penkitettiin” 273 hevosvoimaa.
