Orient Express auttoi suomalaisia
Suomalaisena ei voi kuin olla ylpeä siitä menestyksestä, jonka Suomen lippua isopurjeessaan kantava Team Finland on saavuttanut. Kahden ensimmäisen pätkän voitto asetti paljon toiveita ja paineita jatkoon, ja kun alku meni miten meni, eli pitkään venekunta purjehti neljäntenä, toiveet palkintopallista olivat vähäiset.
Mutta nyt se sitten nähtiin. Veneen kahden suomalaisen – kippari Eero Lehtisen ja vahtipäällikkö Emil Vartiaisen – sisu on tarttunut muihinkin. Mikään muu ei selitä näin vahvaa nousua. Ei yksin edes Orient Express, Etelä-Atlantilla itään puhaltava voimakas tuuli. Saa nähdä, koska venettä aletaan kutsua nimellä Flying Finn.
Kapkaupunki on tullut koko alkupään porukalle yllättävänkin nopeasti vastaan. Keskinopeus Rio de Janeirosta on ollut lähes kymmenen solmua, ja ovatpa jotkut veneet kertoneet suurimman hetkittäisen nopeuden yltäneen jopa yli 24 solmun. Se on melkoinen nopeus näillä 30 tonnia painavilla, VOR-veneisiin verrattuna proomuilla, ja amatöörimiehistöllä.
Joka tapauksessa Team Finland on nauttinut eilisillasta lähtien Kapkaupungin valoista ja kippari Eero Lehtinen Kapkaupungissa asuvana myös perheestään.
Minä lennän Kapkaupunkiin keskiviikkona 18. marraskuuta. Perillä olen seuraavana aamuna ja satamassa odottaa – toivottavasti – puhtaaksi puleerattu CV5, jonka kyljessä on suuri teksti visitfinland.com. Tulee olemaan jännittävää nousta kannelle ja tutustua ihmisiin, jotka ovat tuoneet veneen Englannista Kapkaupunkiin.
Niin ”mediapersoona” kuin olenkin, erivapauksia ei ole myönnetty (eikä pyydetty). Vahtivuorot pyörivät kuten muillakin. Vähän jännitän sitä, miten lähes toimistorottana sopeudun rikkonaiseen vuorokausirytmiin, mutta lienee pakko. Pahin peikko on kuitenkin mother watch, kyökkivuoro, joka sattuu kohdalle noin viikon välein. En ole kaksinen kokki enkä keittiöihme muutenkaan. Vessojen pesukaan ei erityisemmin innosta.
Pakko on kuitenkin tehdä kaikki työt, jotka kohdalle sattuvat. Sillä tavoin lunastaa paikkansa ajamaan venettä eteläisen Intian Valtameren huikeassa myötätuulessa. Kolmosspinaakkerilla 15 solmua ja surffeissa 25 solmua. Tuskin tulen haastamaan Tompe Johanssonia, mutta oman vanhan ennätykseni 14,8 solmua rikon varmasti. Puhumattakaan yksinpurjehdusteni spinnuennätyksestä 12,3 solmua, kansanveneellä.
Palataan asiaan,
Ari Inkinen
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
