Moottorit ovat kiehtova aihe.
Kun siitä ihan varta vasten lähdetään puhumaan, pienen tunnustelevan vaiheen jälkeen tunnelma vapautuu. Tässähän ollaan oikein asian päällä. Ääni madaltuu ja muu maailma saa jäädä.
Näin käy Inkoossa kokeneen moottoreiden huoltajan Petteri Saxbergin kanssa. Pienen Evinruden kaksitahtisen snurran huolto tulee valmiiksi ja siinähän se sitten sen jälkeen meneekin, muutama tunti.
Asenne moottoreita kohtaan on muuttunut viime aikoina.
Samaan aikaan kun niitä voi yhä vähemmän itse huoltaa, tietoisuus huoltojen tärkeydestä on kasvanut. Se on tuonut työtä Saxbergin kaltaisille pitkän linjan venekorjaajille.
Uuden auton huoltoja ei kukaan laiminlyö ja määräaikaishuolloista pidetään kiinni myös myöhemmin, usein aina sinne viimeiselle stintille ennen romuttamoa.
Veneiden puolella tähän on vasta herätty.
”Moottoreista on tullut luotettavampia, mutta samalla sellaisia, että niitä täytyy säännöllisesti huoltaa”, Saxberg tiivistää.
”Vanhat moottorit 1970–1990-luvuilta toimivat vieläkin. Ne kestävät yhden, kaksi ja jopa kolme ongelmaa, kunnes niitä pitää isommin korjata.”
Sen sijaan ei tarvitse kummoistakaan vikaa, kun moderni perämoottori aloittaa pillien soittamisen ja lopettaa toimimasta.
”Nähtäväksi jää, kestävätkö ne yhtä hyvin aikaa. Voi olla, että jopa paremmin. Mutta se vaatii, että niitä huolletaan säännöllisesti.”
Nostalgiseksi Saxberg ei kuitenkaan äidy siitä, kuinka paljon hän kaipaa vanhoja hyviä aikoja: ”En yhtään.”
”Jos ei puhuta konekopan painosta, uudet moottorit ovat tehty huoltajaystävällisiksi. Näitä on kiva tehdä.”
Mekaanikkoja laumallinen
Inkoon Venehotelli sijaitsee meren rannalla. Jollain aikataululla se on suunnitellut laajentavansa jonkinlaiseen teknisorientoituneeseen vierassatamatoimintaan.
Saxberg työskentelee nykyisin Hydrolinkin työntekijänä Inkoon Venehotellissa.
Venehotelli on kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista yksityisistä veneiden talvisäilytystä tarjoavista yrityksistä. Osin kasvu on ollut orgaanista, osin yrityskaupan myötä tullutta – Venehotelli osti viereisen Gripmarinen viime vuonna.
Viidessä lämpimässä hallissa on yli 10 000 neliötä, joissa talvehti nyt yhteensä 570 venettä. Moottoreiden määrä on yli 700.
Päähallissa veneitä on useassa kerroksessa.
Venehotellin toimitusjohtaja Kristian Räme kertoo, että venealan ammattilaisia halleissa toimii lähes 30, joista iso osa on alihankkijoiden kautta tulevia eri moottoreiden merkkihuoltoliikkeiden korjaajia.
Venehotellin huollot tilataan sen itsensä kehittämän helppokäyttöisen sähköisen sovelluksen kautta.
”Datan ansiosta meillä on tarkka tieto säilyttämiemme veneiden vaatimista huolloista ja historiasta. Se auttaa huoltoprotokollan oikea-aikaisessa toteuttamisessa”, Räme sanoo.
Venehotelli tekee vastaanoton yhteydessä talvisäilytykseen sisältyvän koeajon, jossa mahdolliset viat diagnosoidaan.
Ihmiset alkavat oppia, että myös veneissä kannattaa noudattaa moottorinvalmistajien asettamia huolto-ohjelmia, Venehotellin huoltopäällikkö Kimmo Hytönen näkee.
Perämoottoreissa määräaikaishuollon tarve tulee eteen yleensä, kun sillä on ajettu 300–500 tuntia tai kolme–viisi vuotta.
Normaaleissa määräaikaishuolloissa ei vaihdeta esimerkiksi jakopään hihnoja tai termostaatteja. Mutta myös niille on asetettu määreet, jolloin ne pitäisi vaihtaa.
”Jos noudatetaan huolto-ohjelmia, veneen moottori kestää hyvin. Toki aina voi tulla ylimääräisiä yllättäviä rikkoontumisia, kuten esimerkiksi ruiskutussuutin. Se on erillinen korjaus aina. Joskus myös puolissa, polttoainepumpuissa, moottorin ohjausyksiköissä tai tulpanjohdoissa on ongelmia, eikä niille ole mitään valmista vaihto-ohjelmaa”, Hytönen kertoo.
Inkoon Venehotellin huoltopäällikkönä toimii Kimmo Hytönen. Iso osa venehotellissa työskentelevistä mekaanikoista ja huoltajista tulevat alihankkijoiden kautta. Etualalla perävetolaitteen kimpussa oleva Touko Vohlonen on Hydrolinkin palveluksessa.
Kovaa käyttöä
Väheksyvä suhtautuminen veneiden moottoreiden huoltoa kohtaan on sikäli erikoista, että jos moottori hajoaa vesillä, siinä voi myrskyssä olla henki kyseessä, kun taas maanteillä auto vain rullataan sivuun.
Vaikka veneen moottoreista on tullut autojen kaltaisia muun muassa pakollisten huolto-ohjelmien osalta, niitä on kokonaisuutena hedelmätöntä vertailla, Hytönen näkee.
”Keskimääräinen suomalainen ajaa vuodessa veneellään 30–50 tuntia. Autoilla ajetaan kuitenkin oleellisesti enemmän.”
Toisaalta käydessään veneen moottorit joutuvat isommalle rasitukselle. Esimerkiksi veneillä aina joskus jokainen haluaa kokeilla, kuinka kovaa sillä pääsee, autolla vain harva.
”Normaaliajossa auto menee itsekseen, kun taas veneen moottorille tulee kuormaa. Kuinka monta kertaa tarvitset autossasi tuhatta newtonmetriä ihan vaan liikuttaaksesi sitä? Sen sijaan veneessä se on ihan normaalia”, Hytönen sanoo.
Sadan tunnin huoltovälit veneiden moottoreissa eivät ole rahastusta.
”Kun sata tuntia on ajettu täyteen ja moottorista otetaan öljyt ulos, niistä näkee, että öljyt ovat ajettu loppuun.”
Päähalleissa veneitä on useassa kerroksessa. Se moninkertaistaa säilytettävien veneiden määrän, eikä niiden liikuttaminen ole yhtään hankalampaa kuin jos ne olisivat maantasolla – päinvastoin.
Tee itse – jotain
Venehotellilla maalataan myös pohjat. Sen jokainen voisi tehdä kesällä itse, mutta harva enää haluaa. Isompia kunnostustoimia ei tavallinen omistaja osaa eikä pysty tekemään, mutta toisaalta osa hänen nimenomaan pitäisi tehdä itse. Saxberg perää käyttäjän vastuuta. Esimerkiksi käy vaikka öljyjen tarkistus.
”Se on tehty hyvin helpoksi.”
Esimerkkinä käy Mercuryt, joissa on usein kopan päällä pieni luukku. Sen alla on helposti saavutettavissa muun muassa öljytikku.
”Tarkistaisit edes, kun ei tarvitse edes painavaa koppaa avata.”
Myös öljyn lisäämisen voi tehdä itse. Mutta: vanha sanonta ”jos mikään muu ei auta, sitten vasta luetaan käyttöohje” ei ole kuin huumorimielessä hyvä ohjenuora.
”Saan yhteydenottoja, jossa öljyjen määrää on mitattu kuumasta koneesta. Ajon jälkeen tikku näyttää, että kone on melkein tyhjä ja siihen kun hätäpäissään lisää öljyä, alkaa ongelmien kierre. Kaikki on kuitenkin selvitetty yksityiskohtaisesti käyttäjän oppaissa.”
Vesijetit tarvitsevat myös kausihuoltoa, jota tekemässä Venehotellilla ovat Kaj Österlund (vas) ja Tapio Nurmela Motojet Finlandista.
Huoltohistorialla on arvoa
Venehotellin isommat veneet säilytetään Gripmarinen tiloissa. Niissä moottoreina ovat yleisimmin joko sisäperämoottorit tai keskimoottorit.
Niiden huolto on jo isompi juttu, lähtien työvoimavaltaisuudesta.
”Ne ovat asennettu veneisiin rakentamisprosessin aikana, joten moneen kohtaan moottoreita on hyvin vaikea päästä käsiksi”, kertoo Venehotelli-Gripmarinen operatiivinen johtaja Arthur Hallberg.
”Perushuollot voivat olla todella haastavia tehdä. 25–30-jalkaiset sisäperä- tai keskimoottorilla varustetut veneet ovat hankalimpia, kun niissä ei ole vielä omia moottorihuoneita. Mutta nämä veneet ovat usein hyvin yksilöllisiä.”
Hallberg kertoo, että yleisesti vuosimallin 2005 moottoreista eteenpäin niissä on pilveen tallennettava sähköinen huoltohistoria.
”Se on hyvä pitää ehyenä, jo veneen jälleenmyyntiä varten.”
Timo Niiranen pesee vuosimallin 2020 Fasterin kuomua.
Suurin synti
Tekniikaltaan yksinkertaisemmat kaksitahtimoottorit ovat katoamassa veneiden perästä. Esimerkiksi Evinrudea ei enää valmisteta ja Yamaha ei ole tuonut 2010-luvun jälkeen Eurooppaan kaksitahtisia moottoreita.
Moottoreiden monimutkaistuminen on iso trendi. Silti esimerkiksi peräöljyt käyttäjä voi yhä vaihtaa nelitahtikoneista itse, kuten myös polttoaineensuodattimet ja moottoriöljyn suodattimineen.
Hytönen muistuttaa, että jokaisen pitäisi periaatteessa osata vaihtaa omasta perämoottoristaan edes tulpat.
”Sen sijaan moottorin diagnostiikkaan, eli sen aivoihin, ecu-laatikkoon, eivät yksityiset pääse ikinä käsiksi.”
Saxberg muistuttaa vanhasta opista: moottorin huolto on kaikkein halvin korjaus.
”Huoltamatta jättäminen on suurin synti. Vain yksi prosentti moottoreista ajetaan loppuun – muut rikkoontuvat syöpymällä tai huonon hoidon seurauksena.”
