Hetki ennen ensimmäisten kokkojen syttymistä Kurikanmäen viisihenkinen seurue oli vesillä uppoumarunkoisella, vajaa yhdeksän metriä pitkällä Maija-veneellä. Aurinko helli seuruetta, eikä merenkäyntiä juuri ollut.
Rento juhannusfiilis päättyi kovaan kolinaan ja samalla Maija kallistui 45 astetta. Vene oli rysähtänyt karille eikä siitä päästy pois. Pasi Kurikanmäki soitti meripelastuksen hälytysnumeroon 0294 1000, josta paikalle hälytettiin merivartioston NV-luokan vene, sekä Espoon meripelastajien pelastusvene Emmi.
Emmi sattui olemaan vain viiden minuutin päässä karilleajopaikasta, eikä merivartijoillakaan mennyt muutamaa minuuttia kauemmin.
”Onpas se kuivilla! Mitenköhän mahdetaan saada se pois”, muistelee PV Emmin päällikkö ensivaikutelmaa.
Karttaan oli merkitty kivi, mutta pelastajien tiedossa oli, että paikalla oli oikeasti laaja matalikko. Merivartijat nostivat kuvauskopterin ilmaan, jonka kuvan avulla Emmi pääsi heittämään köyden Maija-veneeseen.
Koska kiviä oli paljon, päätti Emmin päällikkö kokeilla Maijan irrottamista siten, että Emmin keulasta laitettiin köysi Maijan perään. Näin Maija voitiin irrottaa samaa reittiä, mistä se oli karille päätynyt ja toisaalta Emmistä oli hyvä näköyhteys Maijaan.
Kaikkien yllätykseksi Maija lipui takaisin veteen varsin vaivattomasti. Ja vielä ihmeellisempää oli, ettei Maijasta ollut rikkoutunut mitään. Venekunta pääsi jatkamaan juhannuksen viettoa omin voimin.
Joka kesä useampi veneilijä ajaa Iso Lehtisaaren viereiseen karikkoon. Paikalla olevaa länsiviittaa ei saa oikaista, mutta keskellä selkää oleva viitta saattaa jäädä huomaamatta.
Hankala paikka
Espoossa Iso-Lehtisaaren vierestä kulkeva väylä on monille veneilijöille tuttu, onhan se yksi veneilijöiden pääreiteistä Porkkalaan ja takaisin pääkaupunkiseudulle.
Miessaaren itäpuolelta kohti Porkkalaa väylä kulkee selkien keskellä aavalta tuntuvalla alueella. Myös vettä riittää, sillä sitä on lähemmäs parikymmentä metriä. Siksi Iso-Lehtisaaren luoteispuolella olevan länsiviitan kiertäminen saattaa tuntua hassulta.
Viitalla on kuitenkin tehtävänsä, sillä väylän väärällä puolen alkavat matalikot. Paikkaa voi luonnehtia myös pelastajille tutuksi, sillä joka kesä sieltä irrotetaan useita venekuntia. Aiemmin karilleajoja oli vieläkin enemmän, mutta kenties satelliittinavigointilaitteiden yleistyessä myös karikon välttäminen on ollut helpompaa.
Pelastusvene Emmi on irrottamassa Maija-venettä. Ylhäältä matalikko erottuu selvästi, vedenpinnalta sitä ei erota juuri lainkaan.
Ei maailmanloppu
Karilleajon jälkeen on tärkeää tutkia vauriot. Pelkkä pilssiin kurkistus ei riitä, sillä on tärkeää päästä näkemään turkkilevyjen alla olevat rakenteet, läpiviennit sekä pohja. Mikäli vuotoja ei ole, eivätkä rakenteet kärsineet äkkipysähdyksestä, tilanne on pelastajille varsin selkeä.
Voimaa harvoin tarvitaan, sillä useimmiten vene irtoaa pienellä kaasulla. Irtoamisen jälkeen tarkastetaan vauriot vielä uudestaan. Mikäli kaikki toimii, eikä vuotoja tai vaurioita ole, pääsee matkaa jatkamaan omin voimin. Potkurin tai voimansiirron vaurioituessa on turvauduttava hinaukseen.
Juttu perustuu tositapahtumiin ja sisältää osittain dramatisoituja kohtauksia. Avuntarpeessa olevat eivät osallistuneet jutun tekemiseen. Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Paikka: Espoo, Iso-Lehtisaaren länsipuoli
Ilman lämpötila: 17 ⁰C
Aallon korkeus: 0,2 m
Tuulen suunta ja nopeus: 230⁰ 7 m/s
Venetyyppi: Uppoumarunkoinen matkamoottorivene
Mitä opittiin?
1 Pahaltakin tuntuvasta tilanteesta voi selvitä säikähdyksellä.
2 Tarkasta vauriot etenkin turkkilevyjen alta.
3 Ole tarkkana oikoessasi viittojen väärältä puolelta.
Juttu on julkaistu Kipparissa 7/2025
