Kemiönsaaren kuntaan kuuluvan Vänön saaren eteläpuoli on luonnonsatamabongaajan paratiisi. Alueelta löytyy lukuisia pieniä syvärantaisia saaria, joista avautuu luotojen koristama avara merimaisema.
Tuulisemmalla säällä on hakeuduttava esimerkiksi isomman ja metsäisemmän Bärsskärin suojaan. Syvärantainen Marskär tarjoaa erinomaisen sataman länsituulella ja tyynellä kelillä kannattaa lähteä nauttimaan ulompien luotojen lumosta vaikkapa Klovaskäriin.
Bärsskär – Suojassa syyssäällä
Olimme syyspurjehduksella lokakuun lopussa Vänön eteläpuolella. Ennusteissa luvattiin päiväksi reipasta tuulta useammasta suunnasta, mikä vaikeuttaa suojaisan satamapaikan valitsemista. Monet satamat tarjoavat hyvän suojan vain yhdelle tuulensuunnalle.
Päätimme lähteä kokeilemaan Vänön eteläpuolella sijaitsevan Bärsskärin lahtea, joka antaisi hyvän suojan kaikilta etelän ja lännen puoleisilta tuulilta. Saarta on helppo lähestyä sekä idän että lännen suunnista salmia pitkin. Sen jälkeen koukataan pohjoiseen 3,2 metrin syvyysmerkinnän kohdalta kahden pienen saaren välistä.
Lahdelle sisään mennään kivikoiden välistä 5,1 syvyysmerkinnän kohdalta. Reitti on syvä, mutta siinä on noudatettava erityistä varovaisuutta, sillä etelästä työntyvä matalikko tulee pidemmälle kuin merikarttaa katsomalla ajattelisi. Tämän jälkeen lähestyminen on helppoa ja etelän puoleisilta rannoilta löytyy useita hyviä kiinnittymispaikkoja.
Bärsskärin satama tarjoaa hyvän suojan useimmilla tuulilla ja suurehko lahti on suojassa myös aallokolta.
Menimme etsimään suojaa aivan lahden perältä, lounaaseen työntyvän kapeikon kohdalta. Sieltä löytyikin erinomaisen suojaisa paikka sekä hyvä pito ankkurille. Syyssäillä kosteat rantakalliot aiheuttavat haasteita keulagastille ja sammaleiden liukastamille kallioille on syytä astua varovasti. Toisen keulaköyden saimme kiinni kallionkolossa kasvavaan mäntyyn, mutta toista varten tarvittiin kalliokiilat. Aivan veden rajan tuntumasta löytyi myös pari pientä rautatappia, joita voi hyödyntää kiinnittymisessä.
Rantautumisen jälkeen lähdimme tutkimaan saarta. Polkuja ei löytynyt, mutta hyvät kengät jalassa täällä oli melko helppo kulkea kalliolta toiselle. Etelärannalla kävi selvästi ilmi saaren antama suoja, sillä metsän toisella puolella etelätuuli viuhui melkoisesti, mutta veneen luona oli aivan tyyntä. Vänön alueelle tyypilliset korkeina kumpuilevat kalliot ja niiden välissä kasvava puusto estivät tehokkaasti syystuulen etenemisen.
Illalla tuuli tyyntyi täysin ja saimme nauttia syksyisen hämärän heijastuksista liikkumattomaan veteen. Pimeän tullen kuu nousi valaisemaan niin kirkkaana, ettei otsalampuille ollut tarvetta. Lahdella ei näkynyt pienintäkään väreilyä ja se peilasi kauniisti yötaivaan kirkkaita tähtiä.
Lasten mentyä nukkumaan naapurivene kaivoi esiin telttasaunan ja sen kaasulla toimivan kiukaan. Koko komeus soudettiin kapeikon toiselle puolelle, mistä löytyi riittävän tasainen alusta ja hyvä uimapaikka. Olipa melkoinen elämys saunoa ulkosaariston tähtitaivaan alla ja pulahtaa kalliolle aseteltujen tuikkukynttilöiden vierestä kirkkaaseen veteen uimaan.
Tyyni ilta yhdistettynä kuutamoon ja tähtitaivaaseen luo oman maagisen tunnelmansa.
Marskär – Avarien maisemien paratiisi
Bärsskäristä puolitoista mailia lounaaseen sijaitsee kolmionmuotoinen Marskär. Vaikka Bärsskäristä tultiin vain hieman ulommas, avautuu kallioisten saarten lomasta jo kauniisti Itämeren ulappa. Ympärillä on kuitenkin yhä runsaasti saaria niin, ettei mereltä tuleva maininki yllä tänne.
Saarta on helppo lähestyä sekä idästä että lännestä, vain eteläistä reittiä emme ole vielä kokeilleet. Me tulimme etsimään suojaa länsituulelta ja löysimmekin tyynen rantautumispaikan saaren itäosan keskivaiheilta. Korkeat kalliot ja saarella kasvat puut estävät tehokkaasti tuulen pääsyn suojan puolelle.
Täältä löytyi sopivalta korkeudelta melko tasainen rantakallio, jolle oli keulasta helppo astua. Köydet kiinnitettiin tuttuun tapaan kiiloilla ja perä oli tukevasti ankkurissa. Heti rantauduttuamme lähdimme tutkimaan saarta. Lapset olivat haltioissaan kiipeilyyn houkuttelevista jyrkistä kalliomuodoista. He nauttivat luonnon muovaamasta temppuradasta, joka kiipeilyiden lisäksi tarjosi tasapainoilua rantakivillä sekä ryömimistä matalalla kasvavien oksien alta.
Marskärin kaunista ulkosaariston luontoa. Tuulen pieksemä pihlaja kurkottaa matalana pysyttelevien katajien yläpuolelle.
Eteläkärjen molemmilta puolilta näkyi kauas ulapalle pienten kallioluotojen lomasta. Marskär onkin oiva kompromissi avarien maisemien ja suojaisan satamapaikan välillä. Se on riittävän ulkona tarjotakseen todellista ulkosaaren tunnelmaa, mutta kuitenkin riittävän iso ja toisten saarten ympäröimä niin, ettei se ole kovin herkkä tuulelle.
Kävimme suppailemassa kaakkoispuolella olevien pienten saarten väleissä. Sup-lauta on oiva väline ympäristön tutkimiseen ja seuraavien satamapaikkojen kartoittamiseen. Naapurisaaresta löytyikin todella syviä rantoja ja jopa kylkikiinnitysmahdollisuus. Tällä kertaa tuuliolot eivät mahdollistaneet veneen siirtämistä sinne, vaan tämä kiinnostava salmi sai jäädä odottamaan toista kertaa.
Marskärin maisemat etelään ja itään ovat avarat. Tästä ulospäin saaret muuttuvat puuttomiksi luodoiksi.
Itärannan kallioilta olivat sammalet hioutuneet pois ja tasainen kivipinta värjäytyi ilta-auringossa kauniisti. Toistensa lomaan tyylikkäästi asettuneet luodot loistivat punaisen ja oranssin eri sävyissä ulappaa vasten. Vänön alueen kumpuilevat pinnanmuodot loivat lisäksi hienoja varjoja saarten notkelmiin.
Luonnonsatamissa voi saada tällaisen upean saaren hetkeksi aivan omakseen jopa keskellä heinäkuun ruuhkaista sesonkia. Vuodesta toiseen on ihmeellistä huomata, miten joka kesä löytyy uusia kauniita paikkoja. On valtava rikkaus, että saaristossamme riittää vielä runsaasti tällaisia luonnontilaisia saaria, joissa voivat kaikki vierailla herkkää saaristoluontoa ja jokaisenoikeuksia kunnioittaen.
Sinileväkukinnot ulkosaaristossa ovat pahimmillaan lohduton näky.
Klovaskär – Keskellä uloimpia luotoja
Keula kannattaa kääntää kohti Klovaskäriä, kun sääennuste lupailee aivan tyyntä eikä avomereltäkään tule maininkia. Klovaskär on vain kolme ja puoli mailia Marskäristä lounaaseen, mutta tunnelma muuttuu suurempien saarten jäädessä taakse ja satojen pikkuluotojen hallitessa maisemaa Itämeren ulappaa vasten.
Klovaskär-nimisiä saaria on alueella useita. Meidän vierailemamme Klovaskär löytyy, kun lähtee Vänön länsipuolista syvännettä kohti etelää. Kapean syvänteen muuttuessa laajemmaksi seläksi Klovaskär on sen länsireunalla Långlandetin lounaispuolella. Se on niin pieni saari, että nimi tulee näkyviin vasta elektronisia karttoja zoomaillessa.
Klovaskärin ympäristö on kivikkoista ja luotojen täplittämää aluetta. Sisäänmenoreitti löytyy silti sekä idästä että lännestä. Idästä tulimme 0,5 metrin syvyysmerkinnän yläpuolelta hitaasti tarkkaa tähystystä ylläpitäen. Lännestä tulee selkeämpi reitti kartasta erottuvaa syvempää kaistaletta seuraillen. Rantauduimme kallellaan olevan E-kirjaimen muotoisen saaren kaakkoisosaan.
Kävimme saarella helteisenä päivänä, kun tuulta ei ollut lainkaan. Heinäkuun ruuhkista ei ollut tietoakaan, vaikka olimme vain viitisen mailia Vänöstä. Ympärillä levittäytyi hiljaisuus ja pysähtyneisyys, jota rikkoivat vain merilintujen äänet sekä yksivuotiaan poikamme hassuttelut. Lukuisten luotojen yksityiskohdat heijastuivat tarkasti peilityyneen veteen horisontin kimmeltäessä taustalla.
Helteisen illan sävyjä Klovaskärin uloimmilla luodoilla.
Taianomaista kauneutta riitti niin kauan kuin jaksoi katsella horisonttiin. Rantavedessä näky olikin ruma ja epämiellyttävä. Tyyni sää nosti pintaan sakean sinilevälautan, joka ympäröi saarta kaikista suunnista emmekä päässeet hiostavalla helteellä uimaan. Saimme surullisen muistutuksen kauniin saaristomme tilasta.
Inhottavan ulkonäkönsä lisäksi sinilevä myös haisee pahalta. Aloimme kuitenkin ihmetellä epätavallisen voimakasta hajua ja lähdimme kiertelemään saarta sitä tutkiaksemme. Toiselta puolelta löytyikin voimakkaamman hajun aiheuttaja, kuollut hylje.
Hajuista ja sinilevistä huolimatta täydellisen tyyni ilta ulkosaaristossa oli unohtumaton kokemus. Meri värjäytyi vähitellen keltaisen kautta punertavaksi. Pikkusaaret ja luodot tummuivat ja lopulta näyttivät leijuvan tummina siluetteina maisemassa taivaan ja meren sulautuessa yhteen horisontissa. Kun täydellisen tyyni hetki osuu kohdalle, kannattaa ehdottomasti lähteä nauttimaan uloimpien saarten lumosta.
1. Bärsskär
59˚51,234´P, 022˚12,155’I
Missä: Vänön eteläpuolella, kartta D 701.
Kiinnittyminen: Kallioista löytyi jokunen vanha rautatappi, mutta pitkille köysille ja kiiloille voi olla tarvetta. Ankkuri piti hyvin.
Ota huomioon: Lähestyttäessä on syytä kiinnittää huomiota tähystämiseen erityisesti lahden suulla.
Erityistä: Suojainen satama ison lahden pohjukassa.
2. Marskär
9˚50,144’P, 022˚10,239’I
Missä: 2 mpk Vänöstä etelälounaaseen, kartta D 651 ja D 701.
Kiinnittyminen: Saaren länsipuolella on syvä kohta, jossa kallio on näppärästi keulan korkeudella. Köydet kiiloilla kallion koloihin. Ankkurin pidossa ei havaittu ongelmia.
Ota huomioon: Saari on kolmion muotoinen, joten tuulen kääntyessä joutuu rantautumispaikkaa vaihtamaan.
Erityistä: Lounaisrannalla on hienot rantakalliot. Marskäristä itään olevilla pikkusaarilla on myös rantautumispaikkoja ja mahdollisuus kylkikiinnitykseen.
3. Klovaskär
59˚47,556’P, 022˚05,341’I
Missä: 5 mpk Vänöstä lounaaseen, kartta D 651.
Kiinnittyminen: Kiiloilla kallioon ja perä ankkuriin. Saaren pohjoisosan lahdelman kallioihin oli pultattu rautatappeja, mutta syvyyttä emme testanneet.
Ota huomioon: Etäällä väylistä löytyy merikartoista silloin tällöin virheitä, joten tarkka tähystys on tarpeen. Satelliittikuvista on hyötyä reittejä suunnitellessa.
Erityistä: Ulkosaariston uloimmilla luodoilla on oma erämainen tuntunsa. Klovaskärin korkeimmalla kohdalla on vanha kivistä ladottu kummeli.
