Apua taivaalta
Pintapelastaja-ensihoitaja Olli Pylsyn kohtaaminen vesillä tarkoittaa usein, että asiat ovat menneet jo pahasti pieleen. Mitä kauempana rannikosta ollaan, sitä varmemmin hänen työkalunsa, Rajavartiolaitoksen helikopteri, on ensimmäinen onnettomuuspaikalle ehtivä yksikkö. Kelirikkoaikaan se saattaa olla myös ainoa vaihtoehto.
Helsingin tukikohdassa päivystävän Pylsyn toiminta-alue on laaja ulottuen Hangon, Virojoen ja Kuopion väliselle alueelle pääpainona merialueet. Tilanteen niin vaatiessa, kyytiin otetaan Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen sukeltajat, jotka pystyvät suorittamaan etsintää myös veden alta.
Pylsy kertoo, että kasvavat nopeudet vesillä näkyvät veneily- ja jettionnettomuustyypeissä.
”Vammaenergiat ovat kovassa nopeudessa suuria. Yhteentörmäystä tai karilleajoa seuraava äkkipysähdys on raju ilman turvavöitä ja energiat kovia. Kun viidenkymmenen solmun nopeudessa tulee äkkipysähdys, jatkaa ihminen matkaansa. Myös vesi itsessään on kova elementti, kun sinne pudotaan suuresta nopeudesta”, hän summaa yleisimpiä onnettomuustyyppejä.
Rajavartiolaitoksen pintapelastajat harjoittelevat ja ylläpitävät taitojaan säännöllisesti. Pylsy suosittelee samaa myös huviveneilijöille.
”Omien liivien kanssa kannattaa uida ja kokeilla esimerkiksi, kuinka haararemmi vaikuttaa toimintaan, tai miltä tuntuu, kun paukkuliivit laukeavat vedessä. Perheen kanssa voi harjoitella esimerkiksi vedestä pelastamista ja pudonneen tähystystä. Venekunnassa tulisi myös aina olla enemmän kuin yksi veneilytaitoinen miehistössä”, hän listaa.
Kun olosuhteet ovat kylmät ja pimeät, pelastustehtävien luonne muuttuu vaikeaksi. Samoin matala pilvikorkeus, tuuli ja aallokko meren yllä laittavat pelastajat koville. Merenkäynti myös vaikeuttaa pelastettavien etsintää vedestä.
”Lämpökamerassa ihminen häviää helposti aaltovälkkeeseen ja märät vaatekerrokset vaikeuttavat erottumista entisestään.”
Sen sijaan pimeissä olosuhteissa lentäjien käyttämät pimeänäkölaitteet vahvistavat heikonkin valonlähteen jo hyvin kaukaa. Olli Pylsy kehottaa pimeällä liikkuvia varustamaan pelastusliivit valonlähteellä, esimerkiksi kastuessaan itsestään aktivoituvalla hätävalolla.
Olli Pylsy
Ammatti: Pintapelastaja-ensihoitaja
Kotipaikka: Helsinki-Vantaa
Työkalu: Airbus H215 ”super puma” -meripelastushelikopteri
Meriliikenteen valvovat silmät
Helsingin meriliikennekeskuksessa merialueita tarkkailevalla merikapteeni (AMK) Krista Tanhuanpäällä on poikkeuksellisen hyvä käsitys siitä, mitä vesillämme tapahtuu. Finnlinesin komentosillalla aiemmin työskennellyt Tanhuanpää näkee VTS:n (Vessel Traffic Service) silmin vaaratilanteet, joihin raskas meriliikenne joutuu huviveneiden kanssa. Vapaa-ajalla työ turvallisemman vesiliikenteen puolesta jatkuu Inkoon ja Porkkalan meripelastusyhdistyksissä.
Hän on huolestuneena seurannut kehitystä, jossa veneet ja tehot kasvavat, mutta veneilytaitoa ei vaalita eikä ylläpidetä samalla tavalla. Huviveneiden vaaralliset kohtaamiset kaupallisen liikenteen kanssa ovat Tanhuanpään mukaan viikoittaisia. Etenkin purjeveneiden kanssa tilanteita syntyy, kun ei muisteta, että rannikollamme alusten väistämismahdollisuuksia rajoittaa useimmiten syväys.
”VHF liikennöintikanavalla, tutka ja ennen kaikkea lähettävä AIS”, hän listaa turvallisuutta, näkemistä ja nähdyksi tulemista parantavia seikkoja.
”Omia navigointilaitteita pitää osata myös käyttää”.
Meriammattilaisen täsmävinkit syksyyn kuuluvat: ”Kertaa meriteiden säännöt, tarkasta polttoaine ja pilssi ennen lähtöä, laita puhelin pois kädestä ja tähystä.”
Krista Tanhuanpää
Ammatti: Alusliikenneohjaaja
Kotipaikka: Inkoo
Työkalu: Meripelastusalus
Vesillä ensimmäisenä, vesillä viimeisenä
Kalastusopas Jani Ollikainen liikkuu muiden vavanheiluttajien tapaan vesillä varhain keväällä ja myöhään syksyllä. Turvallisuus alkaakin jo ennen lähtöä.
”Seuraan sään kehittymistä tarkkaan jo ennen lähtöpäätöstä”.
Ollikaisen kyydissä on usein myös kokemattomia vesilläliikkujia, joiden reagointia kokenut opas tarkkailee.
”Ei ole mielekästä kenenkään joutua pelkäämään vesillä”.
Ollikaisen veneessä on aina ylimääräiset paukkuliivit siltä varalta, että päällä olevat liivit laukeaisivat kastuessaan. Samoin hätäkatkaisimeen on varaklipsi: ”Millä sitä muuten saa haettua vedestä, jos kippari putoaa yli laidan”.
Turvallinen kalareissu rakentuu pienistä asioista kuten siitä, että kaikki tietävät miten veneessä ollaan ja myös varakippari on etukäteen mietitty. Asiakkaiden kanssa liikuttaessa pelastusliivejä pidetään kaikissa tilanteissa veneessä päällä.
”Eikä takkia liivien päälle”, hän muistuttaa.
Ollikaisen veneen uimatikkaista tarranauha on poistettu.
”Toki ne voivat merenkäynnissä joskus aueta itsestään, mutta kylmästä vedestä on riittävän vaikea päästä ylös ilman tarraakin.”
Kalamiehen erikoisvarusteisiin kuuluu EA-laukun lisäksi myös hyvät katkaisupihdit koukkuhavereiden varalta.
Jani Ollikainen
Ammatti: Kalastusopas
Kotipaikka: Merimasku
Työkalu: Buster XXL
