Vaikka veneet kaikkinensa ovat kenties maailman pitkäaikaisimpia kulutushyödykkeitä, huonolla pidolla ne romuttuvat. Ja niitä hylkyjä on aina telakka-alueilla ja metsälampien rannoilla.
Vesijärvelle venettään laskevat suuntaavat usein Niemen satamaan, sillä siellä saa monesta muusta Lahden satamasta poiketen säilyttää lyhytaikaisesti traileria.
Nyt iso osa parkkipaikkana kesällä toimivasta talvisäilytyskentästä on työmaana. Sieltä on poistettu veneet, sillä kenttä tullaan asfaltoimaan.
”Siellä ei jatkossa saa pitää kausisäilytettäviä veneitä kesällä”, kertoo Lahden kaupungin projektipäällikkö Jani Tuhkanen.
Veneiden siirto kunnostuksen alta tuotti Lahdessa ongelman, jonka kanssa painitaan kaikkialla Suomessa. Mitä tehdä veneille, jotka hylätään telakalle? Niihin kun ei voi koskea. Omistus on usein hämärä – se on joko monelle taholle hajaantuneen perikunnan tai sitten jonkun epäselvän yhtiön. Tiedetään myös tapauksia, joissa vanhoista veneistä on päästy eroon maksamalla luottotietonsa menettäneelle laitakujien ihmiselle muutama kymppi veneen omistuksen ottamisesta kontolle.
Nyt hylätyt veneet on siirretty Niemen satamassa riviin laiturille. Ongelma koskee seitsemää venettä, kertoo Lahden kaupungin aluepäällikkö Niina Savolainen.
”Lähdimme noin 20 veneestä, joiden omistusta selvittelimme salapoliisityöllä. Vene on hankalampi kuin auto, jonka kohdalla menettely on suoraviivainen. Veneissä tulee mukaan myös muun muassa kotirauhan kysymykset.”
Veneiden kohtalon pitää selvitä Lahdessa syyskuun puoleen väliin mennessä.
”Asia on nyt juristiemme harkinnassa ja heidän rohkeudestaan riippuu, menemmekö käräjien kautta hakemaan omistusoikeuden siirtoa vai teemmekö omavaltaisia päätöksiä”, Savolainen kertoo.
Jo veneiden siirtäminen on mahdollisia aiheutuvia vahinkoja ajatellen riski.
”Meillä ei ollut kuitenkaan vaihtoehtoa. Ne piti saada pois. Olimme kaupungilla reiluja ja maksoimme muutamien veneiden romutuksen, kun omistaja antoi siihen luvan. Nyt siellä vielä olevien omistajiin emme ole saaneet mitään yhteyttä.”
Verkkosaaressa muutetaan
Sama urakka on edessä Helsingissä Verkkosaaren talvisäilytysalueella. Siellä kaupunki tiivistää aluetta liki kolmannekseen, sillä alueelle tulee sekä uutta rakentamista että puistoa. Verkkosaaressa on säilytetty vielä viime talvena pääosin Helsingin moottorivenekerho HMVK:n, Suomen moottoriveneklubin ja Helsingin moottorikerhon jäsenten noin 600 venettä. Joitain veneitä sinne on tullut myös kaupungilta.
Suuri osa, eli noin 270 venettä, on HMVK:n veneitä, ja kaikkien veneiden talvitelakointipaikat tulevat vaihtumaan. Pukkeja on siirretty kesän aikana, mutta paikoilleen jätetyt veneet ovat olleet tiellä.
Ongelma koskee pelkästään HMVK:lla reilua kymmentä venettä, kaikkineensa kenties noin kolmeakymmentä. HMVK:n toiminnanjohtaja Anna Karro kertoo, että hankalinta on reilun puolenkymmenen romuveneen kanssa, sillä näiden omistajia ei ole tavoitettu. Joidenkin sellaisia ympäri vuoden alueelle makaamaan jätettyjen veneiden omistajia on, jotka ovat kyllä löytyneet, mutta jotka ovat olleet penseitä siirtämään hylkyjään, Karro kertoo.
”Kun siirtokehotus päättyi elokuussa, laitoimme kaikkiin sellaisiin veneisiin ilmoituksen, että ne ovat laittomasti alueella. Syyskuun alusta alkaen otamme yhteyttä poliisiin, joka sitten kenties yrittää etsiä veneille omistajat”, Karro kertoo.
Kaupunki on ilmoittanut alueen seuroille aloittavansa työt alueella vuodenvaihteessa. Luultavaa on, että seura joutuu Verkkosaaressa siirtämään veneet. Paikka romuveneriville on löytynyt syrjästä. Jokainen veneen ja sen pukkien siirto maksaa nosturiautolla noin 300 euroa. Ja jos jotain sattuu, vastuu on siirtäjän.
”Olen sitä miettinyt. Se jännittää. Vaikka veneet ovat hylkyinä, joillain niillä on myös teoreettinen, suhteellisen korkea arvo”, Karro miettii.
Pieniä hylkyjä
Myös Lopella kuvankauniin Iso-Melkuttimen rannan vilkas retkikohde somistuu lukuisista romuveneistä. Osa on selvästi yhä käytössä, yhtä moni ei enää vuosikausiin.
Poliisi on antanut lausunnon vuonna 2022 koskien hylättyjä veneitä. Sen mukaan veneen tahallinen hylkääminen voi olla lainvastaista. Toisaalta: ”Kun vene on jätetty kaupungin tai kunnan alueelle, on vastuu hylätyn tai luvattomasti paikalle jätetyn veneen siirtämisestä kaupungilla.”
Helsingissä jatkettiin tänä kesänä rantojen siivousta kohteissa, joihin ei pääse autolla. Saunalahden Poikkilaaksossa Haavi-alus noukki veneet kyytiin nosturilla, Skillbergetissä työ tehtiin soutaen. Luvattomaan maankäyttöön tukeutuen Helsingin rannoilta on viime vuosina poistettu kierrätykseen lähes 80 hylättyä venettä.
Jos vene kyetään osoittamaan jätteeksi, sen käsittely on helpompaa. Ympäristöministeriön hylättyjä veneitä koskevat ohjeet korostavat kuitenkin asian ongelmallisuutta: ”Hylätyltä vaikuttavien veneiden osalta on usein haastavinta todeta, onko veneen omistaja hylännyt veneen eli onko se muuttunut jätteeksi.”
Kipparin lukijat kertovat
Jos olet romuttanut itse veneen, miten sen teit ja paljonko maksoi?
”Kysyin neuvoa Rosk’n Roll -asemalta lasikuituisen soutuveneen hävitykseen. Sain ohjeen tuoda veneen paikalle, jossa sahasin sen puukkosahalla kolmeen osaan.”
”Vein alumiinisen soutuveneen metallinkeräysfirmaan ja sain siitä 200 euroa.”
”Puuvene meni juhannuskokkoon.”
”Poltin lasikuituveneen hallitusti ja paloturvallisesti. Kustannukseksi voi laskea sakot, jotka sain palokunnalta. Tulivat paikalle sankan mustan savupilven johdosta. Tämä tapahtui vuosikymmeniä sitten; enää ei tulisi mieleen polttaa romuvenettä omatoimisesti.”
Oletko elvyttänyt hylkynä maanneen veneen ja jos, niin millaisen ja miten se onnistui?
”Pelastin Terhi 385:n kaatopaikkakyydistä. Paikkasin pohjan ABS-kitillä. Vene oli itsellä käytössä muutaman vuoden, jonka jälkeen myin sen jokusella satasella seuraavalle.”
”Sain lahjaksi pienen perämoottorisoutuveneen. Kunnostin sen ja siitä tuli ihan nätti.”
”Soutuveneitä huvilayhteisömme alueella. Keräsimme ne yhteen paikkaan, josta tarjosimme ihmisille mahdollisuuden hakea ne käyttöön. Parista kymmenestä veneestä yhtään ei tarvinnut romuttaa.”
”Joskus tuntuu että jokainen vene on ollut sellainen. On niillä ajeltu ja hyvinä myyty eteenpäin.”
”Olen elvyttänyt monta sekä puu- että lasikuituvenettä. Kovalla työllä ja rakkaudesta lajiin.”
”Pieni lasikuituinen perämoottorivene. Kölin, laitojen sekä sisäpohjan hiontaa, kuidutusta ja maalaamista sekä puisten penkkien hiontaa ja öljyämistä. Lopputulos oli mielestäni hyvä.”
Lisätietoa hylkyveneisiin puuttumisesta
Liity Kipparin lukijapaneeliin. Mielipiteesi kiinnostaa meitä. Vastaa kyselyihin ja kerro kommenttejasi.
