Ankkurikettinki on kuin mikä tahansa tavara nykypäivänä, valikoimaa on yli ymmärryksen. Ankkurikettinki ei ole kuitenkaan varsinainen kulutustuote, yhden kerran perehtymällä asia on kaiken järjen mukaan kunnossa koko veneen elinkaaren.
Isoissa jahdeissa kettinkiä on yleensä koko matka aluksesta ankkuriin. Huviveneissä sitä tulisi olla ankkuriköydessä muutama metri ennen ankkuria. Ilman kettinkiä veneen heijatessa vellovassa vedessä köyden veto kohdistuu suoraan ankkuriin ja sitä on vaikea saada pitämään.
Ankkurin painoa miettiessä pitäisi pohtia, missä veneellä veneillään. Suomen olosuhteissa on usein käytetty nyrkkisääntöä, että ankkurin paino kiloissa pitäisi olla yhtä suuri kuin veneen pituus, leveys ja paino ovat yhteenlaskettuna.
Kauppalaatu tarkoittaa luokittelematonta kettinkiä. Sitä ei ole valmistettu minkään standardin mukaan, eikä sen vetolujuutta ole yleensä testattu. Kauppalaatuiset kettingit saattavat ajaa asiansa pienehkössä veneessä, jossa ankkuroitaessa ei edes kovalla myräkällä kettinkiin kohdistu suuria voimia. Sen sijaan raskaissa veneissä ketjun sekaan joutunut huono lenkki voi pettää. Kauppalaadun kettingistä tiedetään vain paino, ei teräksen seossuhdetta.
Kettinkien yhteydessä esiintyy usein G-luku. Se ei kerro kokonaiskestävyyttä, vaan kuinka paljon vetoa kettinki kestää. G:n perässä oleva luku, esimerkiksi 40 tai 70, kertoo kilogrammamäärän yhtä neliömillimetriä kohti, jonka kettingin teräs on kestänyt vetoa muuttamatta muotoaan.
Kettingeissä käytetystä teräksestä kertovat muun muassa DIN ja AISI-merkinnät.
AISI on yhdysvaltalainen teräksen luokitusjärjestelmä (American Iron and Steel Institute), jonka numerot kuvaavat teräksen kemiallista koostumusta. Ankkuriketjuissa käytetään yleisesti AISI 31 -alkuisia teräksiä. Numero 3 kertoo, että se on austeniittista kromi-nikkeliterästä. Yleisimmin käytetty on AISI 316 -teräs. Se on kalliimpaa kuin esimerkiksi AISI 304, mutta kestää paremmin korroosiota. Se sisältää noin kaksi prosenttia molybdeenia. Jos ankkurikettinkiä hitsataan, valitaan teräs, jonka AISI-luvun perässä on L. Se tarkoittaa alhaisempaa hiilipitoisuutta, eli parempaa hitsattavuutta.
Saksalaisen DIN-luokituksen mukaan ankkurikettinkiin käytetään lukujen 763, 764 ja 766 teräslaatuja. DIN-numeroinnilla kerrotaan muun muassa ketjun lenkkien mitoista ja ketjun murtolujuusarvosta.
ISO puolestaan on kansainvälinen standardisoimisjärjestö ja myös sen numeroinneilla kerrotaan ankkurikettingeistä. ISO 4565 on yleisesti käytetty, sillä se määrittää pienten veneiden kanssa käytettävien enintään 12 milliä paksujen ankkuriketjujen mitat, ominaisuudet ja toleranssit sekä galvanoinnin kurantiksi.
