Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Kipparin kirjahyllystä

Kamppailu merta vastaan

09.04.2015

TekstiPete Suhonen

KustantajaTammi (2000)
Hinta10,95 € (suomalainen.com)

Merenkulun historia tursuaa haaksirikko- ja selviytymistarinoita, joista kolme seikkailua on ylitse muiden: luutnantti William Blighin 6000 kilometrin venematka HMS Bountyn kapinan (1787) jälkeen, Antarktisen ahtojäihin juuttuneen Endurancen miehistön selviytymistaivallus (1915) ja valaanpyyntialus Essexin kohtalo (1819), joka innoitti Herman Melvillen kirjoittamaan maailmankirjallisuuden klassikoksi nousseen romaaninsa Moby Dick. Kuuluisin tosiversio Essexin haaksirikosta on Nathaniel Philbrickin teos Kamppailu merta vastaan.

Elokuussa 1819 Nantucketin saarelta, Yhdysvaltain itärannikolta, lähtenyt Essex oli 26-metrinen 238 tonnin purjealus, jonka pohjaa oli vahvistettu kuparivuorauksella. Siinä oli 21 hengen miehistö kapteeninaan 29-vuotias George Pollard Jr.

Kaskelotit, jopa 25-metriset valaat, tapettiin emäaluksesta laskettujen veneiden harppuunahyökkäyksillä, minkä jälkeen valaista kerättiin talteen arvokas öljy.

Essexin matkaa leimasi alusta alkaen epäonni. Se menetti heti matkan alkuvaiheen myrskyssä ja epäonnistuneessa pyyntiyrityksessään kaksi veneistään.

Vasta purjehdittuaan Azorien ja Kap Verden kautta Kap Hornin ympäri pohjoiseen, tuuri näytti kääntyvän.

Alus yhytti laajan yhdyskunnan kaskelotteja, joista 80-tonnin painoiseksi arvioitu yksilö ei kuitenkaan taipunut kohtaloonsa lajityypillisellä tavalla. Se hyökkäsi kahdesti valtava pää edellä Essexin kylkeen ja kaatoi laivan kyljelleen. Miehet pelastautuivat kolmelle 7-metriselle veneelle ja onnistuivat varustamaan ne pienin purjein.

Kapteeni Pollard esitti miehistölleen, että heidän pitäisi pyrkiä kohti Tahitin läheisiä saaria, mutta miehistön irrationaalinen pelko ihmissyöjäheimoja kohtaan oli niin suuri, että Pollard taipui yrittämään paluuta Etelä-Amerikan rannikolle vallitsevia tuulia vastaan. Peruste päätökselle osoittautuisi irvokkaaksi.

Alkoi selviytymistaistelu, joka vei nääntymäisillään olevat miehet ensin asumattomalle Hendersonin korallissaarelle. Muutaman päivän levon ja linnunlihadieetin jälkeen 18 miestä päätti jatkaa matkaa, nyt kohti Pääsiäissaaria. Kolme miestä jäi Hendersonille.

Tällä taipaleella siihen asti näköetäisyydellä pysytelleet veneet kadottivat toisensa. Se lisäsi nälkiintyneiden miesten alakuloa.

Päivittäinen muona-annos oli vain 2,5 desilitraa vettä ja 42 grammaa liidunkovaa leipää.

Miesten kielet turposivat niin paksuiksi, että puhuminen oli lähes mahdotonta. Kun leipävarat hupenivat, pöhöttyneet, paiseiset ja langanlaihat alkoivat syödä nälkään kuolleita tovereitaan.

Kapteeni Pollardin veneessä tehtiin kovin päätös: neljän miehen kesken arvottiin, kuka tapettaisiin ja syötäisiin. Arpa osui Pollardin sukulaiselle.

Kolme kuukautta kaskelotin hyökkäyksen jälkeen, lähellä Chilen rannikkoa purjehtineet kauppalaivat havaitsivat kaksi Essexin veneistä, joissa oli yhteensä viisi henkiin jäänyttä. Kolmas vene löytyi paljon myöhemmin keskeltä Tyyntämerta Ducien saarelle ajautuneena, kyydissään neljä luurankoa. Hendersonin saaren robinsonit löydettiin sitä vastoin hengissä.

Kapteeni Pollard oli yksi kahdeksasta pelastuneesta. Hän palasi kotisaarelleen. Kun eräs ulkopaikkakuntalainen tiedusteli Pollardilta vuosia tapahtuneen jälkeen, sattuiko hän tuntemaan miestä nimeltä Owen Coffin, Pollardin väitetään vastanneen: ”Tunsinko hänet? Hyvänen aika, minähän söin hänet!”

Kamppailu merta vastaan voitti Yhdysvaltojen National Book Awardin vuonna 2000. Kirja on käännetty kymmenille kielille. Kirjan on suomentanut Renne Nikupaavola. Maaliskuussa 2015 sai ensi-iltansa teokseen perustuva Ron Howardin elokuva In the Heart of the Sea.

Julkaistu Kipparin kirjahyllystä -palstalla 2/2015

Lue myös nämä

X