Nuoruuden kesät Pellingin ulkosaaristossa Bredskä­rissä jättivät Tove Jansso­niin (1914—2001) lähtemättömän jälkensä.

Vuonna 1964, jo kuuluisana taitelijana, hän valtasi Klovha­run luodon avomeren reunalta ja rakennutti sinne mökin puolison­sa kanssa.

Nykyään Klovharu mökkeineen on merkittävä saaristonähtävyys, mutta maihin on lupa nousta vain jokakesäisellä vierailuviikolla, tä­nä vuonna 15.—21.7.17

Janssonin saarikirjoista tunne­tuin lienee Muumipappa ja meri, mutta käännöksiä muille kielil­le on enemmän aikuisille suun­natulla Kesäkirjalla, joka kertoo äitinsä menettäneen Sophia-ty­tön, isän ja isoäidin kesänvietosta Suomenlahden saaressa. Nyt ei kuitenkaan olla Klovharussa. Pie­noisromaani on pilkottu lyhyik­si tarinoiksi, joista eloisimmassa helteisellä luotoretkellä tylsisty­nyt Sophia rukoilee Jumalalta jo­tain tapahtuvaksi.

”Päivä oli lämmin ja kellertä­vän usvan kietoma, pitkiä mai­ninkeja kulki meressä kuin mel­kein näkymätön aallokko. Vesikin oli ollut harvinaisen kiiltävää ja paljon normaalia alempana.” Ja sitten retkiseurueen ylle nou­see taivaanrannasta kymmenen beaufortin myrsky, joka nostaa aaltoja, jollaisia ei ole Suomenlahdella aiemmin koettu.

Vuonna 1972 ilmestynyt Ke­säkirja keskittyy nuoren tytön ja vanhan isoäidin suhteeseen. Meri ja saaristo, Janssonille omi­nainen elämänviisaus ja luonnon kunnioittaminen ovat vahvasti läsnä. Lempeä huumori on niin ikään vakiovaruste. Kun saaren laituriin saapuu yöllä korskea hu­vialus kaikenvärisine valoineen ja tanssimusiikkeineen, isä ei kutsu Sophia-tytärtään ja isoäitiä mu­kaan kemuihin. Aamulla vene on jo mennyt. Isoäiti sepittää veneen olleen rosvoalus, jossa on erityi­sen mauton sisustus. Isä taas oli pelastanut Sophian vaarallisilta juhlilta, eikä pysty nyt syömään, vaan nukkuu koko päivän kipeää päätään, koska rosvot ovat anta­neet hänelle unilääkettä.

Kirjasta on juuri otettu uusi pai­nos satavuotiaan Suomen kunni­aksi. Kesäkirja on henkilögalleri­ansa vuoksi lyömätön kesälahja vesillä viihtyville naisille ja nai­senaluille. Lahjanantajan tulee toki ymmärtää seuraukset, joista ilmeisin on meriretki Klovharuun. Toisin kuin voisi luulla, karien ympäröimää luotoa on turvalli­sinta lähestyä koillisesta, mante­reen suunnasta.