Saksalaisen Nobel-voittajan Günter Grassin (1927—2015) Ravunkäyntiä saattaa olla omintakeisin historiallisesta laivaturmasta kertova romaani.

Tammikuussa 1945 neuvostojoukot etenevät nopeasti länteen, ja aikansa mukavin saksalainen matkustajalaiva Wilhelm Gustloff valjastetaan evakuoimaan Itä-Preussista saapuvia pakolaisia Gdanskin (silloisen Danzigin) alueelta Flensburgiin. Alle kahdelletuhannelle ihmiselle rekisteröityyn alukseen pakkautuu yhteensä kymmenentuhatta matkustajaa ja miehistön jäsentä.

Yhdeksän tunnin ajon jälkeen, kun komentosillalla jo juodaan konjakkia onnistuneen merimatkan kunniaksi, neuvostoliittolainen, Hangosta lähtenyt sukellusvene S-13 osuu alukseen kolmella torpedolla. Gustloff uppoaa 50 minuutissa, arviolta lähes 9 000 siviiliä paleltuu kuoliaaksi tai hukkuu pariasteiseen mereen, reilu tuhat pelastetaan pieniin saksalaisaluksiin.

Kiusallista, mutta valtaosa aluksen päällystöstä, mukaan lukien kapteeni, pelastuvat.

Yksi Gustloffista selvinneistä on romaanin kertoja, Paul Pokriefke, joka on syntynyt evakuointialuksella juuri turmayönä. Keski-iässä, urautuneena toimittajana, hän alkaa tutkia katastrofia.

Ällistyksekseen Pokriefke huomaa, että uusnatsien verkkosivulla turmasta keskustelee tutuin äänenpanoin ja tiedoin joku, jota hänellä on syytä epäillä omaksi pojakseen.

Varsinkin kirjansa alussa Grass käsittelee historian suurinta ja 
pitkään vaiettua laivaturmaa kiertäen ja kaartaen.

Kenties Grassia jarrutteli hänen oma natsimenneisyytensä, jonka hän paljasti vasta neljä vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. Kaapista astuminen nostatti valtavan kohun Saksassa.

Lopulta Ravunkäyntiä palkitsee. Romaani kasvaa suureksi kertomukseksi koston ketjusta ja Saksan kansan kantamasta syyllisyydestä, jossa ei ole sijaa omien uhrien suremiselle. Samalla se kirjaa kiinnostavasti Wilhelm Gustloffin kohtalonyön tapahtumat.

Alus makaa 45 metrin syvyydessä Puolan edustalla noin 30 kilometrin päässä rannikosta.