Pekka Piri ja Matti Pulli ajoivat 7-metrisellä avoveneellä Helsingistä Islantiin vuonna 1994. Molemmat olivat 48-vuotiaita. FinnFasterin perässä oli 175-hevosvoimainen Evinrude, matkalaisten perusmuonana 40 kiloa salamia. Reitti kulki Kökarin, Ahvenanmaan ja Gotlannin kautta Tanskan salmiin, Pohjanmerelle, ja viimein Pohjois-Atlantille, Shetlannin ja Färsaarten tankkauspisteiltä Höfnin kylään. 23 vuorokauden, 189 ajotunnin ja 2 179 meripeninkulman seikkailusta syntyi kirja Saagojen kutsu — avoveneellä Islantiin.

Teos on paitsi matkakuvaus, myös matka elämänsä käännöspisteessä olevan miehen, kirjoittaja Pekka Pirin, mieleen.

Ennen lähtöään Islantiin Piri kirjoittaa kirjeen perheelleen: ”Jos katoan, katoan onnellisena miehenä”.

Matkakumppanillakin on haavansa. Merikapteeni Matti Pullin kipparoima rahtialus Finnpolaris upposi Grönlannin länsipuolelle vuonna 1991. Miehistö pelastui, mutta haverin jälkipuinti jatkuu ja jatkuu.

Venematkan alkuvaiheen epäröinnin jälkeen miehet oppivat luottamaan toisiinsa ja työnjakoonsa: Piri ajaa, Pulli navigoi.

He nukkuvat yönsä veneistuimillaan kuomun alla, vaikka välisatamissa huutelevat hotellien houkutukset. Polttoainetankki vetää 810 litraa, turkille matkan varrella rakennettu varasäiliö noin puolet lisää.

Suurin haaste osuu viimeiselle taipaleelle, Färsaarilta Islantiin. Mykenesin saaren edustalla laskuvesi ja kova vastatuuli synnyttävät ”kiehuvan helvetin”, jopa viisimetrisiä lyhytvälisiä aaltoja, seassa matalampia sivusuuntaisia kielekkeitä. Yhdeksän tunnin vatkaamisen jälkeen Pirin ja Pullin on pakko palata takaisin.

Betonilaiturissa nukutun yön jälkeen he valitsevat toisen reitin ja lopulta, lähes 300 meripeninkulman jälkeen, Piri hihkaisee: ”Matti, Höfnin aukko näkyy”.

Saagojen kutsu ei ehkä ole teknisesti suurta kirjallisuutta, mutta tarina ja matka ovat suuria. Helsingin silakkamarkkinoilla tutustuneiden miesten reissu on yksi hohdokkaimmista suomalaisista moottoriveneilylegendoista. Myös Islannissa tekoa arvostettiin. Miehistö tapasi presidentti Vigdis Finnbogadottirin, ja matkasta avautui näyttely Reykjavikin merimuseoon vuonna 2011.