Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Kipparin kirjahyllystä

Saaret ja virta

16.05.2015

TekstiPete Suhonen

KustantajaTammi (1972)
HintaKirjastoista ja antikvariaateista

Ernest Hemingway (1899 –1961) sijoitti peräti kolme romaaniaan Meksikonlahdelle. Kirjava satama (1937) tapahtuu Havannan ja Key Westin vesillä, Vanhus ja meri (1952) Kuuban pohjoisrannikolla Golfvirran reunalla, kuten käsikirjoitusjäämistöstä poimittu Saaret ja virtakin (1970), joka tosin koukkaa myös Atlantille, Biminin saariryhmään.

Hemingway kirjoitti Saaret ja virta -teostaan 1940-luvun lopusta 1950-luvun alkuun, kunnes lohkaisi siitä Nobel-palkinnon sinetöineen pätkän Vanhus ja meri. Loput käsikirjoituksesta Hemingway hylkäsi, mikä ei tietenkään estänyt sen postuumia julkaisua. Hyvä niin.

Saaret ja Virta koostuu kolmesta osasta, joissa seurataan Hemingwayn alter egon, menestyneen taidemaalari Thomas Hudsonin elämää. Kirjan avaa mereltä, kalastusvälineiltä ja rommilta löyhkäävä tarina ”Bimini”.

Thomas Hudson saa vaimoille avioeroissa menetetyt kolme poikaansa vieraakseen Bahaman huvilalleen. Seuraa muutama taianomainen viikko reippaita vesileikkejä. Pojista keskimmäinen on joutua sukellusretkellä vasarahain syömäksi ja taistelee myöhemmin puoli päivää valtaisan miekkakalan kanssa vain menettääkseen sen:

”Ikinä enää me emme näe mitään sellaista. Ei ikinä elämässä. Ja kyllä minä nyt olen oppinut etten yritä saada ihmisiä uskomaan sitä.”

Tapahtumien lomassa juoppo palvelija Eddy rakentelee kylmiä drinkkejä ja herkullisia kala-aterioita kovasti Hemingwayn legendaarista Pilaria muistuttavan aluksen kapyysissä. Aurinko porottaa miehisessä idyllissä, mutta vain aikansa.

Keskimmäinen osa, ”Kuuba”, on löysähkö Thomas Hudsonin drinksuttelu- ja elämänkelailukuvaus Havannan kuivalta maalta, mutta sota-aikaan sijoittuva viimeinen kolmannes, ”Merellä”, on silkkaa kultaa. Siinä turhautunut ja perimmäisen elämänhalunsa menettänyt taiteilija haastaa sotaveneen päällikkönä Kuuban vesillä risteilevät satunnaiset saksalaisalukset.

Tarinan loppu on kivikova, niukkuudessaan ja armottomuudessaan parasta Hemingwayta. Kuten niin monissa hänen kertomuksissaan, omat voimat ja onni lopulta pettävät sankarin. Itse asiassa niin käy kaikissa Hemingwayn merellisissä romaaneissa.

Liiankin ilmeistä? Ei sittenkään. Hemingwayn kyydissä tärkeintä on matka, joka on lopussa vaanivaa kadotusta suurempi.

Julkaistu Kipparin kirjahyllystä -palstalla 6/2014

Lue myös nämä

X