Veneily on yksi harvoja ”koko kansan harrastuksia” ainakin siinä mielessä, että pienelläkin budjetilla voi veneen hankkia ja toisaalta kalliskaan vene ei kipparin taitoja takaa.
Vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolan mukaan veneilijän yleisimpiä vahinkoja ovat tilastojen valossa edelleen erilaiset pohjakosketukset ja törmäykset. Myös viranomaiset kehottavat pitämään perinteisiä veneilytapoja yllä, vaikka tekniikka myös veneilyn saralla kehittyykin kaikenaikaa.
Lähi-Tapiolan mukaan tekniikan kehitys on tuonut veneilijän avuksi hyvin monenlaisia laitteita, mutta nekään eivät ole korvanneet perinteisiä kipparintaitoja. Vakuutusyhtiön mukaan esimerkiksi pohjakosketukset ja karilleajot ovat yhä yleisimpiä vahinkoja, vaikka samaan aikaan karttaplotterit ovat yleistyneet. Myös törmäykset muun muassa laitureihin ja muihin veneisiin ovat Lähi-Tapiolan mukaan jopa yleistyneet viime viiden vuoden aikana.
Rajavartiolaitoksen meriturvallisuusjohtaja, komentaja Ismo Siikaluoma arvioi Lähi-Tapiolalla, että ihmiset luottavat ehkä liiaksi laitteisiinsa.
”Vanhaan aikaan, kun navigoitiin vain perinteisillä merimiestaidoilla, oli pakko jatkuvasti tähystää ympärilleen. Nykyisin on helppo uppoutua kuvaruutuihin ja muihin laitteisiin, eikä välttämättä tule kovin tarkasti havainnoitua ympäristöä eikä varsinkaan muita veneilijöitä”, Siikaluoma toteaa tiedotteessa.
Koska plottereissa tai perinteisissä merikartoissakaan kaikki kivet ja karit eivät ole merkittynä, on varsinkin väylien ulkopuolella noudatettava veneiltäessä erityistä varovaisuutta.
”Laitteet auttavat paljon, mutta ensin pitää tuntea niiden rajoitukset ja ominaisuudet, jotta niistä saadaan paras hyöty irti”, sanoo ylikonstaapeli Jarmo Niininen Helsingin venepoliisista Lähi-Tapiolalle.
Haastatellut asiantuntijat muistuttavat myös siitä, että kesäkuun alussa voimaan astuva uusi vesiliikennelaki korostaa päällikön roolia
”Päällikkö on henkilö, joka tosiallisesti vastaa veneen turvallisesta kulusta. Esimerkiksi: jos isä antaa alle 15-vuotiaan poikansa ajaa rekisteröityä venettä, isä vastaa kaikesta toiminnasta – myös jos poika ajaisi ylinopeutta. Uusi laki siis erottelee veneen ohjaajan eli kuljettajan ja tosiallisen päällikön”, selittää venepoliisin Niininen.
Päällikön uutena velvollisuutena on myös huolehtia, että veneestä löytyy asianmukaisia merikarttoja, jos matka edellyttää reittisuunnittelua. Käytännössä tuttuun lähikauppaan veneilyyn karttoja ei vaadita mutta pidempiin reissuihin vieraisiin kohteisiin kyllä.
Pelkkä plotteri ei kriteeriä täytä, huomauttaa Niininen.
”Nykylainsäädännön mukaan se ei riitä. Tavallisen huviveneplotterin kartat eivät ole merenkulkuviranomaisen hyväksymiä karttoja. Käytännössä kyseeseen tulevat viranomaisten julkaisemat paperiset kartat, joiden pitää olla ajan tasalla.”
