Vuodesta 2013 Atlantis on kuulunut Azimut-Benetti-yhtymän tuotemerkkeihin, ja veneitä markkinoidaan Azimut Atlantis nimellä.
Malleja on yhteensä kuusi, joista suurin on 58-jalkainen jahti ja pienin on tässä testissä oleva 34, joka samalla on siis koko Azimut-perheen aloitusmalli.
Tunnetut italialaiset veneet eivät yleensä ole niittäneet mainetta huokeudella, eivätkä ne koskaan ole kilpailleet hinnoittelulla. Atlantis on Azimutin tuoteperheessä kuitenkin mallisto, jolla maineikkaalle merkille tavoitellaan uutta asiakaskuntaa.
Tähtäimessä on selvästi astua suurten volyymimerkkien kuten Beneteaun, Jeanneaun, Bavarian ja myöskin Sea Rayn varpaille. Suomen markkinoilla selvin kilpailija lienee tällä hetkellä Grandezza, mutta saattavat Aquadoriakin silmäilleet kiinnostua aiheesta.
Italialainen veneteollisuus on perinteisesti ollut pitkälle käsityövoittoista ja juuri siksi hintavaa. Atlantiksen kohdalla on kustannusrakennetta hallittu kahdella tavalla. Yksi liittyy veneiden varusteluun, jonka lähtökohta on hinnoitella vene vaatimattomalla perusvarustuksella ja tarjota lisävarusteet kustannustehokkaina pakettiratkaisuina.
Menettely on kaksijakoinen, sillä nykyveneilijä haluaa lähes poikkeuksetta monipuolisen mukavuusvarustelun, etenkin isommissa veneissä.
Merkittävämpi veto on silti ollut systematisoida itse tuotantoprosessi, johon Azimut on Atlantiksen kanssa tehnyt yhteistyötä slovenialaisen Seawayn kanssa, jolla on paljon kokemusta mm. Jeanneaun ja Sea Rayn tuotantolinjojen suunnittelusta.
Atlantikset laminoidaan alipaineella ja esimerkiksi koko sisämoduuli kasataan ja varustellaan valmiiksi ennen sen kiinnittämistä runkoon. Tämä tehostaa ja helpottaa asennustöitä huomattavasti.
Voit lukea testin myös digilehdestä 9/2015
Ohjaamo on onnistunut kokonaisuus, ja mukava asento löytyy sekä istuen että seisten, mikä ei aina ole itsestäänselvyys Välimereltä tulevissa veneissä. Tuhdit kattopilarit verottavat hieman näkökenttää etuviistoon.
Avotila on suunniteltu oleskeluun ennemmin kuin matkustamiseen. Vesisumun pyörteily oli markiisilipasta huolimatta yllättävän vähäistä. Testiveneen ulkopentterissä näkyy parila-grilli ja toinen jääkaappi on kuljettajan istuimen alla.
Oleskeluvene
Tilankäyttö on Atlantiksessa tavanomaista, ainakin periaatteessa. Käytännössä, jos verrataan esimerkiksi pohjoismaisiin veneisiin, ovat italialaiset yhä mestareita luomaan veneisiinsä rentoa lomailutunnelmaa ennemmin kuin toiminnallista asumista ja siirtymistä paikasta toiseen.
Tyylillisesti vene on suuri hardtop, mutta kovaa kattoa ei oikeastaan ole kuin kasvatetun targa-kaaren tapainen lippa.
Ohjaamon yläpuolinen kate on vinyylinen työntökatto, joka avataan ja liu’utetaan kiinteän kattolipan sisään. Ohjaamon sivuikkunat ovat puoliksi pehmeää, irrotettavaa muovia, jolloin avonaisuuden tunnetta lisäävät sivuttaiset tuulahdukset.
Avotilan ja matkustamon yhdistelmää hallitsee suuri u-sohva, joka jatkuu ohjaamon etupuolelle asti kahdenmaattavan divaanin muodossa. Lekotteluun kalustus on mitä mainioin, mutta ajon aikaiseen istuskeluun on järjestely meikäläisittäin kenties erikoinen. Ohjaamon istuin on mittojensa puolesta riittävä kahdelle, mutta ohjauspyörän sijoittelu huomioon ottaen paikka on kuitenkin kipparin valtakuntaa, yksinomaan.
Pentteri ei ole koolla pilattu, kylläkin tyylillä siunattu. Jääkaappi on kätketty viilulevyn taakse. Suuri kattoikkuna antaa hyvin luonnonvaloa.
Avotilan eli veneen terassin pentterimoduuli on varustettavissa parilagrillillä ja jääkaapilla, vaihtoehtoisesti jääpalakoneella, jolloin käytetään keulan salongin yhteydessä olevan pentterin jääkaappia. Ja mikäli kapasiteetti ei riitä, on salongin pentterissä optio vielä toiselle jääkaapille.
Lounge-henkeä kannen alla
Kun päivänpaistattelu ja ulkokansielämä on tullut päätökseen, on luontevaa vetäytyä kannen alapuolisiin tiloihin iltaa viettämään. Siihen Atlantiksen keulakajuutta tai oikeammin salonki on mitä mainioin.
Tila on runkoikkunoiden ansiosta valoisa ja silmiinpistävää on tilan tuntu etenkin leveyssuunnassa. Kun oleskeluryhmää ei ole survottu aivan keulapiikkiin asti, on muutenkin jo leveän rungon tilavuutta saatu hyödynnettyä paremmin.
Varsinaisia makuukajuuttoja Azimutissa on vain yksi, keskiveneen kohdalla. Keulan salonki on toki suuri ja sijattavissa makuutilaksi, mutta vaikutelma on hieman kuin hienon hotellin aulan sohvilla nukkuisi.
Toiletissa on huippuluokan viimeistely ja tilaa on tyydyttävästi. Suihku ja lämmin vesi kuuluvat varustukseen. Varsinainen makuuhytti on minikajuutan tyyppinen, eli vuode on avotilan alla. Etuosassa on seisomakorkeus ja peilin takana on vaatteille ripustuskaappi. Tunnelmaan on kiinnitetty huomiota valaistuksella.
Makuukajuutta on varustettu kookkaalla vaatekaapilla ja pukeutumiseen on korkeutta riittävästi.
Salongin yhteydessä on pentteri. Kooltaan se riittää kevyehköjen ateriakokonaisuuksien valmisteluun.
Lattiapinnat sisätiloissa voidaan erikoistilauksesta päällystää puulla, mutta testiveneen irrotettavat matot luovat varmasti pehmeämmän ja kodikkaamman tunnelman.
Avotilan tiikkipäällysteet maksavat noin 7 000 euroa ylimääräistä. Sijoitus lienee perusteltu, sillä ilman niitä jotakin vain yksinkertaisesti puuttuu. Toki laadukas pehmeä matto on mukava, mutta avotilassa on nopeampi kuivuminen aina etu.
Säilytystilojen osalta Atlantis on riittävä, ellei lähtökohta ole kuukauden mittainen veneessä asuminen.
Viikonloppu- ja päiväristeilyillä tarvittavat välineet ja asusteet löytävät vaivattomasti paikkansa.
Ankkuri, vinssi sekä 30 metriä kettinkiä kuuluu perus-toimitukseen, jolla pysähdykset redille sujuvat kätevästi.
Säästömoottorit
Veneen hinnoitteluun vaikuttavat olennaisesti myös moottorivalinnat.
Atlantis 34 on varustettu kahdella Volvo Penta D3 dieselillä, joista kummastakin irtoaa tehoa 220 hevosvoimaa. Muita vaihtoehtoja veneeseen ei edes ole hinnoiteltu, saatikka tarjottu optioina.
Voimavaroja voidaan sanoa olevan riittävästi, muttei ylenpalttisesti kahdeksan tonnia painavaan kymmenmetriseen veneeseen.
Isommat moottorit paitsi maksaisivat enemmän, myös todennäköisesti painaisivat enemmän, onhan D3 teholuokassaan vielä suhteellisen kevyt moottori.
Atlantis sen sijaan on luokassaan painava, mutta paino on jakautunut suotuisasti, sillä vene kiipeää huomaamatta liukuun ja polttoainetalous pysyy yllättävän tasaisena kaikilla liukunopeuksilla ilman mitään merkittäviä piikkejä.
Päävirtakytkimiä ei tarvitse konttaamalla hakea Azimutista, vaan niitä ohjataan kontaktoreilla pääsähkötaulusta.
Polttoainetalous ei tasaisuudestaan huolimatta kuitenkaan ole erityisen kehuttava, sillä kolmea litraa lähentelevä kulutus taloudellisimmalla liukunopeudella on tässä koko- ja teholuokassa verraten paljon.
Toimintasäde veneellä on noin 180 meripeninkulmaa, mikä Suomen olosuhteissa riittänee.
Marssinopeusalue on laaja ja koska rungon potentiaali on hyvä, voi runsaan 30 solmun huippunopeus puikkojen takana tuntua vähältä, kun vielä muistetaan vauhtisokeus, joka isossa veneessä helposti yllättää.
Moottoritilassa vallitsee säntillinen järjestys ja moitteeton työn laatu. Äänieristeitä vain olisi saanut kasausvaiheessa asentaa avokätisemmin.
Ominaisuuksiensa puolesta olisi 30 solmua vielä täysin leppoisa ja luonteva marssivauhti tälle veneelle. Tietämätön saattaisi jopa luulla ohjainlaitteissa olevan jonkun vian, kun ei kaasua saa annettua enempää. Toisaalta samahan on tilanne yleensä laadukkaissa autoissakin; huippunopeus tuntuu leppoisalta matkavauhdilta.
Se, mikä sen sijaan ei vastaa laadukkaita autoja, on Azimutin melutaso. Äänieristykset ovat valitettavan kevyitä ja moottorien äänet puskevat läpi liukunopeuksilla turhan selvästi. Harmillinen juttu, sillä Azimutin rakenne on muutoin erittäin vankka eikä mikään paikka rämise tai natise.
Urheilullinen tuntu
D3-moottorit tekevät Azimutista erittäin tasapainoisen ajettavan suorituskyvyn ollessa tyydyttävä. Liukukynnys on niin loiva, että veneen käsittely ei kärsi ajettiin mitä nopeutta hyvänsä koko vauhtirekisteristä.
Erikoista kyllä, jopa trimmitasojen tarve on tämän tyyppiseen veneeseen jopa yllättävän vähäinen. Rungon nousukulma on perästä mitattuna kuitenkin noin 18 astetta, mitä tässä kokoluokassa voi pitää vauhdikkaamman veneen lukemana. Ajettavuus on myös sen mukainen. Kaarrekäytös ja ajo-ominaisuudet ovat kuin luokkaa pienemmästä ja kepeämmästä urheiluveneestä, eikä Atlantis hätkähdä tiukkojakaan kurveja. Pito on suorastaan erinomainen ja se on isoksi veneeksi jopa hauska ajettava.
Asetelmaan kuuluu myös se, että vauhti tekee veneen kulkuasennolle ja ajettavuudelle hyvää – varsinkin, kun veneellä on kokoisiaan keskimääräistä enemmän massaa. Azi
mut antaa kaiken edellä kerrotun perusteella odottaa hienoa selviytymistä aallokosta, eikä pettymystä ole luvassa senkään suhteen. Jopa metriä lehentelevät aallot Azimut popsii alleen lähes huomaamatta.
Ainut veneen käsittelyyn liittyvä moite on lievä kiemurtelu oikein alhaisilla nopeuksilla, vaikka veneen perä ei ui suhteettoman syvällä.
Koska autopilottijärjestelmät ovat nykyelektroniikan myötä halventuneet ja yksinkertaistuneet, saattaisi moinen olla harkitsemisen arvoinen järjestelmä Azimutiin.
Se paitsi sopisi veneen luonteeseen, antaisi kuljettajalle rentouttavan ajoelämyksen.
Ohjaamon järjestely ja ergonomia on toimivaa ja käytännöllistä. Kattorakennelman massiiviset pilarit tosin tekevät kuljettajan näkökenttään jonkin verran katveita. Varsinkin etuoikealle saa tähystyksen kanssa olla vilkkaasti liikennöidyllä alueella olla tarkkana.
Hieno kokonaisuus
Azimut Atlantis 34:ää ei voi olla vertaamatta kotimaiseen Grandezza 33:een. Veneissä on paljon samankaltaisuutta perusasetelman ja hinnoittelun perusteella, mutta niiden ilmapiiri on tyystin erilainen.
Grandezzan taka-ajatuksena siintää yhä pohjoismainen perhekeskeinen matkaveneajattelu, mutta Azimut on häpeilemättä pariskunnalle suunnattu suotuisan ilmaston nautiskeluväline, johon hyvin voi kutsua muutaman vieraan mukaan sopivien virvokkeiden merkeissä. Siitä kertoo sekin, että avarassa keulasalongissa on valmius esimerkiksi ilmastoinnille, perään saa kulkusillan ja maasähköliitännän ohella on mahdollisuus liittää veneen painevesijärjestelmä sataman paineveteen. Jos oleskelu ei painotu satamiin, vaan ollaan omavaraisesti ns. redillä, ankkuroidaan vene keulasta ja mukavuuksien energiantarpeesta huolehtii generaattori.
Jotenkin Azimutin henkeen tuntuu siihen tarjottu Premium-varustepaketti istuvan kuin nakutettu. Siihen kuuluvat juuri edellä mainitut ilmastointi, generaattori, keulapotkuri, trimmitasot, aurinkotasot, parilagrilli, jääkaapit, sähkö-wc, mikroaaltouuni, viihdekeskus televisiolla ja stereoilla ja ankkurivinssin ketjulaskuri. Varustepaketti maksaa pienen perheveneen hinnan, 44 020 euroa veroineen, mutta suhteutettuna varusteiden määrään, niiden tasoon ja veneen kokonaishintaan, tekee mieli sanoa, että hinta on erittäin kohtuullinen. Moiset mukavuudet maksaisivat erikseen ja jälkikäteen asennettuna huomattavasti paljon enemmän.
Volvo Pentan D3 moottorit ovat juuri ja juuri riittävät tähän veneeseen, mutta takaraivoon hiipii silti ajatus hiukan tehokkaammista moottoreista. Toisaalta yksi asia on selvä: Azimutin ajettavuus ja tasapaino ovat niin hienolla mallilla, ettei niihin tulisi kajota asentamalla painoltaan kovin nykyisistä poikkeavia moottoreita.
Kiitämme
+ Tyylikkyyttä
+ Avaria tiloja
+ Ajo-ominaisuuksia
+ Hinnoittelua luokassaan
Moitimme
– Äänitasoa
– Kulutusta varauksin
– Vaatimatonta perusvarustelua
