Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Testit

Barchetta 26 Open Cruiser – Rohkeaa kotimaista käsityötä

Kotimaisen Barchettan virtuoosimaisuus kiteytyy kahteen asiaan. Veneen uumenissa on kaksi erillistä makuuhyttiä, ja sen ulkoasussa yhdistyvät klassisen puun ja lujitemuovin parhaat puolet.

05.07.2021

TekstiKarel Kakko

KuvatAnton Reenpää/Otavamedia

Satunnaisen ohikulkijan silmissä Barchetta on vain yksi klassisia linjoja mukaileva isohko tuulilasivene muiden joukossa. Joku saattaa jopa tuhahtaa, että jälleen yksi jäljitelmä legendaarisesta Riva Aquaramasta. Jäljitelmästä puhuminen osoittaa lähinnä tietämyksen puutetta, mutta sanotaan kuitenkin suoraan, että Barchettaan on poimittu paljon vaikutteita maailman kuuluisimmasta ja jäljitellyimmästä moottoriveneestä. Sitä ei ole syytä mitenkään hävetä, sillä runabouteista ei löydy parempia esikuvia.

Suomessa, käytännöllisen veneilyn ihmemaassa, tämän kaltaiset erikoisuudet ovat olleet harvinaisia. Siellä missä veneily on aurinkoiseen keliin liittyvä huvi, Barchettan kaltainen vene ei ole kummajainen.

Barchetta 26 Open Cruiser on sarjansa toinen venemalli, joka esiteltiin suurelle yleisölle Helsingin venemessuilla vuonna 2017. Ensimmäinen Barchetta, 27-jalkainen ajohytillinen retki- ja matkavene, esiteltiin vuonna 2012.

Luvialaisveistämön suurin erikoisuus liittyy valmistustekniikkaan, jossa balsa-kerrosrakenteiseen lujitemuovirunkoon on epoksilla laminoitu aitoa mahonkia kylkiin. Koko komeus on viimeistelty ja suojattu monella lakkakerroksella. Pohjastaan Barchetta on umpilaminaattia.

Rakenne ei valmistajan mukaan vaadi erityisiä huolto- tai ylläpitotoimenpiteitä. Huolellisuus on silti paikallaan, sillä kylkeen tullut vaurio on paljon vaikeampi korjattava kuin värillisessä umpilaminaatissa.

Barchettan ajokuomu istuu kuin paremmassa urheiluautossa, ja sille on oma tila, useamman luukun alla. Kuomu maksaa 3600,- euroa ylimääräistä, mutta on ehdottomasti hintansa väärti.

Esittely on julkaistu Kipparissa 5/2018.


Piilokajuutta

Aivan kuten esikuvissa, entisaikain isoissa runabouteissa, Barchettan keulakannen alla on v-vuode ja etualalla avoimesti sijoitettu vesi-wc. Mutta sitten peräkannen aurinkotason alla, missä ennen olisi ollut vinkkelimoottoreita yksin tai kaksin kappalein, on Barchettassa poikittain maattava peräkajuutta. Sinne kuljetaan matalasta oviluukusta matkustamon takaosasta.

Tämä järjestely on mahdollista koska Barchettassa on sisäperämoottori, joka sijaitsee taaempana kuin akselivetoisissa kokoonpanoissa. Toki vaihtoehto olisi ollut tehdä avotilasta vastaavasti isompi, mutta se olisi vienyt koko veneen olemuksen kauemmas siitä klassisesta Riviera-hengestä, joka on olennainen osa tämän tyyppisen veneen identiteettiä.

Keulakajuutta on karu ja lisälevyn avulla juuri riittävä kahden tilapäiseen majoitukseen. Sermi käymälän yhteyteen vähentäisi tunneta siitä, että pytty on kolmantena petikaverina.

Käymälä on vakiona kemiallinen, esittelyveneessä oli vedellä huuhdeltava malli, joka septisäiliöineen maksaa noin 1500 euroa ylimääräistä.

Matkustamo ja avotila on varustettu pitkittäisillä takapenkeillä, joiden väliin voi pystyttää lisävarusteena pöydän. Mieleen tulee, eikö kömpelö irtopöytä olisi tällä kertaa jotenkin voitu klaffimaisesti integroida vaikkapa perähytin oven yhteyteen? Irtokalusteiden tonkiminen kun vie maun glamourista.

Ohjaamon penkki on mitoitettu kahdelle, paapuuriin jää vapaata liikkumatilaa ja keulakannelle vievät portaat. Tuulilasi on yhtenäinen ja kiinteä, joten sen yli kiivetään tarvittaessa. Lasi on matala ja yläreunan karmi on paksu ja tukeva, joten normaalin vetreyden omaavalle homma ei ole haaste.

Ohjaamo toimii, mutta on muuten liian keskeneräisen näköinen tyyliteltyyn elintasoveneeseen. Runaboutin ohjaamossa on oltava mieluummin liikaa, kuin liian vähän wau-efektiä.

Ripeästi vinkkeleillä

Open Cruiseriin tarjotaan kaksi moottorivaihtoehtoa: MerCruiserin 250-hevosvoimainen 4,5-litrainen V6 yhdistettynä Alpha-vetolaitteeseen tai sitten 100 hevosvoimaa enemmän luovuttava 6,2 litrainen veekasi. Esittelyveneessä oli jälkimmäinen vaihtoehto, jonka kanssa Barchettalle mitattiin parhaimmillaan 41 solmun huippunopeus. 250-hevosvoimainen moottori riittänee vielä yli 35 solmun huippuvauhtiin.

Kohtuullisella kaasunkäytöllä kookkaan päiväveneen saa kulkemaan jopa tyydyttävän taloudellisesti. Noin 20 solmun nopeudella sen saa trimmattua selviytymään runsaalla 1,3 litralla bensiiniä per meripeninkulma. Huippunopeus miltei tuplaa tämän lukeman. 200 litran polttoainesäiliö riittää huviajoon, varsinkin jos tankkauspiste on lähellä tukikohtaa.

Barchetta on ajotuntumaltaan hyvä, kuin mikä tahansa valioluokan DC. Rakenne antaa itsestään erittäin jämäkän kuvan ja terävällä keulalla otetut aallot taittuvat nätisti ja ilman ylenmääräistä roiskimista.  Liukuun lähtö tapahtuu majesteetillisesti, matalalla murinalla ja kokka sopivasti koholla.

Melutaso on miellyttävä, eivätkä ison bensamoottorin tyypilliset korkeat imuäänet huippukierroksillakaan lyö pahasti läpi. Oletettavasti matkustamon ja moottoritilan välissä oleva minikajuutta toimii melulukkona.

Ison bensakasin ympärillä on runsaasti tilaa, eikä huoltoystävällisyys jätä toivomisen varaa. Tilan ilmanvaihtoa voisi silti lisätä.

Ruumassa on tilaa isoille varusteille ja esimerkiksi lämmittimen polttoainesäiliölle. Pöytä on kiinnitetty kätevästi kannen alapuolelle, mutta voisiko sen kenties jotenkin kehitellä klaffimaliseksi avotilaan?

Nouseva tähti

Kun vene on tehty herkutteluun, voi siitä hyvin löytää vertauskuvia ruokakulttuurista. Michelin-tähtiluokitukseen Barchetta ei aivan yllä, mutta Rising Star -maininnan sille voi hyvin antaa. Raaka-aineet ovat valioita ja edellytykset ovat kunnossa, mutta maustamisesta puuttuu vielä viimeinen silaus. Täydellinen ajoelämys ei oikeastaan vaatisi kuin ohjaamon yksityiskohtien ja ulkoasun hiomista sommittelulla, pintamateriaaleilla ja esimerkiksi näyttävällä mittaristolla. Tähän jos vielä saisi toivoa näyttävämpää kaksivipuista hallintalaitetta ja ohjauspyörää. Nykyinen Mercuryn musta perusvipu latistaa tunnelman.

Moottoripuolella sähköpropulsio ainakin optiona olisi enemmän kuin tervetullut. Se maksaisi maltaita, kyllä. Mutta se nostaisi hienon ja mielenkiintoisen veneen statusta markkinoilla uraa uurtavana tuotteena, myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Patarautamoottorien yhteyteen sitten voisi rohkeasti liittää erillisen sisämoottorien pakojärjestelmän tai sitten Silent Choice -systeemin korostamaan entisaikain runabout-henkeä. Näiden kustannukset eivät ole kovat kokonaisuuteen suhteutettuna.

Nousevan tähden nimitykselle löytyy muuten toinenkin hyvä peruste: Barchetta 26 Open Cruiser valittiin vuonna 2017 Helsingin venemessuilla vuoden avomoottoriveneeksi. Tunnustus on varsin merkittävä pieninä sarjoina valmistettavalle tyylikkäälle erikoisuudelle.

 

 

Lue myös nämä

X