Kenelle: Enimmäkseen yksin tai kaksin liikkuville yleis- tai kalaveneeksi sekä satunnaiseen perheen lähiretkeilyyn.
Tunnustetaan heti alkuun, että kohtaaminen oli puhdas sattuma. Tahallaan hakemalla Elan 495 F, kuten kaikki muutkin merkin moottoriveneet, olisivat kovin vaikeasti löydettäviä. Niin harvinaiseksi ne meillä lopulta jäivät.
Elan teki pääasiassa purjeveneitä jo, kun yrityksen kotimaa oli Jugoslavia. Slovenia itsenäistyi siitä vuonna 1991 ja vuosikymmenen loppuun mennessä veistämö hylkäsi kokonaan moottorivenemallistonsa. Kovin laajaksi se ei ollut edes kasvanut, vaikka etenkin Italiaan myytiin paljon alle viisimetrisiä veneitä. Niitä oli yhdellä ja kahdella pulpetilla, erilaisilla sisätiloilla ja keulakannellisina daycruisereina, joissa melkein kaikissa oli aihiona yksi ja sama 4,95 metriä pitkä ja 2,30 leveä runko.
Se sama, kuin Kipparin vertailussa olleessa. Niin myös nyt uudelleen ajamassamme Elan 495 F:ssä vuodelta 1998. Siinä on ensimmäinen asia, jonka huomaamme pysyneen ennallaan halki vuosikymmenten. Veistämöt silloin ja nyt pyrkivät käyttämään yhtä runkoa mahdollisimman monelle ostajakunnalle suunnattaviin veneisiin.
Koeajon edetessä löytyy lisää sekä ennallaan pysyneitä piirteitä, että venesuunnittelun edistymisestä kertovia yksityiskohtia. Kaikki ei ollut ennen paremmin tälläkään elämän saralla.
LUE MYÖS: Vertailussa 4 erilaista avovenettä: Big Buster, Elan 495 F, Lami 485 RX ja Tehi Big Fun, Kippari 1/1990.
Tiikin käyttö antaa Elanin ilmeelle Välimerellisen mausteen. Kartta- ja laitetilaa on heikosti.
Vaikka rungon V-kulma on melko loiva perässä, keula leikkaa aaltoja yllättävän pehmeästi.
Maistuvaa menoa
Edetään tällä kertaa arvioissa ruususta risuihin päin. Vertailussa Elan 495 F sai suurimmat kiitokset ajo-ominaisuuksista ja hyvästä ajoasennosta.
Vene käyttäytyi mallikelpoisesti kovemmassakin kelissä, kallistui mukavasti ja oli täsmällinen ajettava. Aallokossa vene oli pehmeä, eikä roiskinut vettä kuljettajan tai matkustajan päälle.
Vanhaan arvioon on helppo yhtyä uuden kokeilun perusteella. Etenkin Elanin pirteä liukuunnousu yhden hengen kuormalla ilahduttaa, samoin tarkat ohjausliikkeet ja trimmi, jotka helpottavat aaltojen välissä puikkelehtimista.
Vertailutestissä kaikissa veneissä käytettiin samaa moottoria, 60-hevosvoimaista nelitahtista Marineria. Se lienee painoltaan lähellä Yamaha 50 Fouria vuodelta 1998, joka vauhditti nyt kokeiltua venettä. Elanin tehosuositus oli aikanaan huomattavan laaja (50–115 hv), mikä lienee peruja runsaasta sisarversioiden määrästä. Avoversioon tuskin kannattaa hakea yli 80 hv tehoja, vertailussa todettiin.
Ajopenkki on kahdelle kapeahko eikä anna sivutukea, mutta kalastaja pääsee hyvin veneen kulmiin asti.
Ajoon vaikuttaa se, että Elan on kokoluokassa harvinaisesti keskipulpettivene, vieläpä erillisellä ohjauspenkillä. Painopiste sijoittuu edemmäksi ja keskemmälle kuin peräkulmasta ajettaessa. Kun pienten veneiden kantavuus on 300–400 kilon välissä, jo yhden satakiloisen kuskin paikalla on paljon väliä kulkuasennolle.
Ajon kuivuutta auttavat Elanin kaukaa edestä alkavat roiskepalteet, varsin voimakkaasti kaartuva keula ja sen yli erikoisesti leveänä jatkuva kansi. Jälkimmäinen auttaa myös kulkua maihin laitureilla ja luonnonrannoissa, mutta varhaisiin malleihin keulakaiteen sai vain lisävarusteena. Siitä eivät nykyveneet ole ottaneet miinusta pitkiin aikoihin.
Pieni hanskalokero on hauska ja kätevä erikoisuus, vaikka sen lukituksella ei ehkä ole suurta arvoa.
Parhaiten sopii kahdelle
Syyt siihen, että keskipulpetit ovat edelleen harvinaisia, ovat tilankäytössä. Siitä Elan ottikin moitteita vertailutestissä.
Vähiten toimivaa istumatilaa on Elanissa, koska siitä puuttuu kaikissa muissa veneissä oleva avotilan levyinen takapenkki. Mukavasti Elanissa tekee matkaa neljä henkeä.
Vaikka Elan on pituutensa nähden melko leveä, pulpetti penkkeineen on kahdelle niukka ja sivukäytävät jäävät kapeiksi. Parin hengen kalaporukalle asia ei ole ongelma, mutta perheretkillä kyllä. Juuri perheille venettä pitää pystyä myymään, jotta se pääsee kunnolla suosioon, ja siinä on saattanut olla Elanin ongelma meidän markkinoillamme.
Keulan avotilassa ei ole kivaa kuin ihan parhailla säillä, vaikka sen etu- ja sivupenkit ovat väljät. Uudemmassa Elanissa niillä istuvat saavat käsillä tukea kaiteista, mutta pulpetin etupenkiltä kahvat puuttuvat.
Pulpetin etupenkki on pehmustettu ja sen alla on Elanin suurin säilytystila.
Iso keulalokero on päältä käytettävä, laidoilla avolokeroihin kurotetaan sivuilta.
Säilytystilat jäävät kalustuksen myötä niukoiksi. Aivan keulassa on fiksu pikkuboksi kiinnitysköysille. Keulassa keskellä on kannellinen lokero ja laidoilla penkkien alla avoimet, sivusta käytettävät. Isoin lokero on pulpetin etupenkin sisällä.
Moottorikaivon laidoilta löytyy vielä kaksi luukkua, joista toisessa on akku. Toista on uudemmassa veneessä käytetty ratkaisemaan vertailuveneen pahin riesa, puuttuva polttoainesäiliön paikka. Vertailussa tankki jätettiin tylysti avotilan turkille, nyt 30-litran säiliö on edes piilossa ja tuettuna.
Ongelman ydin pysyy silti. Jo 50-heppaisilla moottoreilla toimintasäde jää kovin pieneksi irtosäiliöiden kanssa, isommista konetehoista puhumattakaan. Uskallan veikata, että omistajien itse kehittäminä ratkaisuina löytyy esimerkiksi kahden pienen tai yhden suuremman tankin sijoituksia kuskinpenkin alle.
Perän syvät lokerot erottavat akut ja tankin toisistaan tehokkaasti, mutta jäävät pois varustekäytöstä.
Vaatimatonta luksusta
Elanin viimeistelyä ja laatutasoa pidettiin hyvänä ja vertailun parhaana.
Hinta on korkeahko, mutta hinnalla saa lähinnä huvi- ja yhteyskäyttöön mukavan veneen, jossa on hienostuneita yksityiskohtia.
Tiikkiosien kehutaan tuovan pientä luksusta ja erikseen mainitaan pulpetin lukittava hansikaslokero. Muissa säilytystiloissa ei lukkoja ole, mikä onneksi on muuttunut vuosien myötä. Aika edullisissa veneissä on nykyisin valmiit, kiinteät lukot samalle avaimelle sarjoitettuina.
Säälle alttiina olevat puuosat vaativat enemmän huoltoa kuin lasikuitupinnat. Kun vaivan viitsii nähdä, ne kieltämättä tuovat vähintäänkin kivaa persoonallisuutta ilmeeseen, tip-top -huollettuina ehkä eleganssiakin.
Sivukäytävällä pitää varoa, ettei kaukohallintalaitteen kahva takerru vaatteisiin.
Viehkoimpia puuosat ovat pulpetissa, joka Elanissa antaa paremman tuulisuojan kuljettajalle, kuin melko matalasta tuulilasista arvaisi. Lasin ja sitä kiertävän tartuntakaaren väli on riittävän suuri, jotta siitä saa tukea seisaaltaan ajaessa.
Karttatilaa ei pulpetissa ole, eikä sen tuntumassa luontevaa paikkaa karttojen säilytykseen. Pienen veneen itsestään selvälle perusvarusteelle, jalalliselle plotterille tai yhdistelmänäytölle löytyy luonteva paikka ratin yläpuolelta, mutta muille laitteille tilaa ei oikein ole.
Näilläkin silti pärjää. Vanhan vertailun arvio Elan 495 F:n sopivasta käyttötarkoituksesta pitää edelleen paikkansa. Tosin haluan lisätä siihen hieman heittokalastusta, kun vene on paikallaan ollessa tyydyttävän vakaa eikä laitakorkeuskaan ole liian suuri. Silloin tosin pitää asentaa vielä yksi lisävaruste, joka nykyveneistä onneksi löytyy vakiona: uimaporras, jolla veneeseen pääsee ilman ulkopuolista apua.
Kursivoidut tekstit lainauksia artikkelista Kippari 1/1990
Uudemmissa vuosimalleissa perän lokerot ovat kasvaneet, mutta moottorikaivo on yhä varsin suuri.
Elan 495 F
Hinta: 28 000 mk (vuonna 1990)
Pituus 4,95 m, leveys 2,03 m, syväys 0,50 m, paino 320 kg
Valmistusmateriaali: Lujitemuovi
Henkilöluku: 5 henkilöä
Tehosuositus: 50-115 hv
Koeajomoottori: Yamaha 50 F
Polttoainesäiliö: 30 l
Valmistaja: Elan Yachts
Valmistuspaikka: Slovenia
Lisätiedot: Kippari 1/1990
Vakiovarusteet: mm. tiikkilistat sivukansilla, tiikkipinta pulpetissa, knaapit 4 kpl.
Lisävarusteet: mm. keulakaiteet, plotteri, irtosäiliö polttoaineelle.
