Finnmaster 4900 CLX on valmistajansa Finn-Marinin mukaan ”uuden sukupolven urheilullinen, vauhdikas ja leveä keskipulpettivene”, jonka esikuvana toimii sen ”isosisko” 6000 Offshore.
Uppoamaton vene on suunniteltu uusille nelitahtikoneille tekemällä perästä tavallista leveämpi ja kantavampi. Myös veneen liukukynnystä ja kuormituskestävyyttä on valmistajan mukaan parannettu.
Ulkoiselta olemukseen Finnmaster 4900 CLX on tyylikäs vene. Rungon väritys, ohjauspulpetin ja keulakaiteiden muotoilu sekä keulassa ja perässä olevat siniset vakiovarustepatjat muodostavat hyvän kokonaisuuden. Värimaailman ansiosta tämä vene näyttää tyylikkäältä, vaikka siihen ei olisi hankittu lisävarusteena myytävää tiikkilaminaattiturkkia.
Keulassa on säilytyskotelo köysille. Sinne mahtuvat sekä keulan että perän köysien lisäksi myös neljä pientä lepuutinta.
Huomattava määrä lukittavaa säilytystilaa on myös keulassa olevan U-istuimen alla. Kassien pakkausta piiloon helpottaa se, että säilöön johtava luukku on suuri ja se aukeaa ylös asti. Jonkinlainen pidin- tai hakajärjestelmä olisi kannessa hyvä olla, sillä vahingossa kiinni rämähtävä luukku tekee pahaa jälkeä väliin jäävälle tavaroiden pakkaajalle – kansi painaa melkoisesti, vaikka sen päälle kuuluva patja ei olisi paikoillaan.
Peräpenkin alla on lisää säilytystilaa. Aivan mitä tahansa säilöön ei kuitenkaan voi sijoittaa, sillä samassa tilassa olevaa irtopolttoainesäiliötä ei ole erikseen suojattu. Huolimattomasti pakatut irtotavarat saattavat huonon tuurin sattuessa vaurioittaa säiliötä tai polttoaineletkua. Akku on sen sijaan erotettu tilasta omaa suojaisaan koteloon.
Myöskään perätilan kansi ei pysy itsestään auki, jos penkin patja on paikoillaan. Kyseinen veneen ominaisuus sai kesän kuluessa osakseen melkoisen määrän manausta.
Veneen knaapit ja keulakaiteet ovat riittävän kokoiset ja tukevat. Jonkinlainen murheenkryyni ovat kaiteisiin ulkonevasti kiinnitetyt kulkuvalot, jotka ovat rantautuessa selkeällä vaaravyöhykkeellä.
Finnmasterin turkin lujitemuoviin on tehty karhennus, jonka ansiosta se ei ole märkänäkään liukas.
Keskipulpettiohjaus isoine tuulilaseineen on hyvä ratkaisu, koska keskelle sijoitetun kuljettajan oma massa ei kallista venettä ajossa kumpaankaan suuntaan.
Liian monesti sivulla oleva ohjauspulpetti johtaa huonosti suunnitelluissa veneissä siihen, että kuski joutuu käyttämään omaa painoaan trimmilevynä. Tästä seuraa se, ettei hän enää ylety kaasukahvaan, eikä tuulilasi tarjoa hänelle suojaa.
Harmillista kyllä, tässä Finnmasterissa keskelle sijoitettu ohjauspulpetti saa aikaan ketjureaktion, jota ei voi pitää muuna kuin ikävänä suunnitteluvirheenä. Vene kallistuu joka kerta voimakkaasti, kun veneilijä siirtyy pulpetin vierestä veneen perään tai perästä kohti keulaa. Vaikka kaatumisen vaaraa ei ole, on vene luokiteltava kiikkeräksi.
Mutta eivät ongelmat vielä tähän lopu; samalla, kun vene kallistuu, alkaa perässä olevasta avotilan tyhjennysputkesta virrata vettä veneen sisään. Vettä tulvii turkille hetkessä niin paljon, että siinä kastuvat sekä kengät että sukat. Tämän veneen vakiovarustelistalle tulisi lisätä saappaat.
Venesuunnittelijan täytyy tehdä työssään monia valintoja ja samalla melkoinen määrä hankalia kompromisseja. Yksi peruskysymyksistä liittyy pohjan muotoon. Hieman asioita yksinkertaistaen voi määritellä, että mitä jyrkempi v-pohja veneessä on, sen paremmat sen ajo-ominaisuudet ovat kovassakin kelissä. Samalla vene menettää kuitenkin vakauttaan, joka ilmenee muun muassa kallistumisena satamaoloissa. Tätä venettä suunniteltaessa Finn-Marinissa on joko tietoisesti tai vahingossa päätetty välttää kompromisseja ja panostaa Finnmasterin ajo-ominaisuuksiin – jotka ovat tämän kokoluokan veneelle erinomaiset.
Teksti ja kuvat: Heikki Juurioja
Tiivistelmä Vene-lehden 3/2006 jutusta
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
