Ernest Hemingway (1899–1961) on lähes yhtä tunnettu elämäntavastaan kuin kirjoistaan. Jos hänen intohimoinen suhteensa alkoholiin unohdetaan, voidaan keskittyä hänen muihin harrastuksiinsa. Hän penkkiurheili, nyrkkeili, tutki härkätaisteluita, ui valtamerissä, hiihti vuorilla, metsästi Afrikan vihreillä kunnailla, mutta ennen kaikkea hän kalasti läpi elämänsä ja kaikkialla. Ensin kotiseuduillaan Michiganissa, Ranskassa, Espanjassa, Floridassa, Biminin saarella Karibialla ja tietenkin Kuubassa, jonne hänen 7 500 dollarilla ostamansa 12-metrinen kalastusveneensä Pilar on museoitu.
Englanninkielinen Hemingway on Fishing kokoaa kirjailijan parhaat kalajutut hänen teoksistaan ja jutuistaan muun muassa Esquire-lehteen. Niitä riittää. Eeppinen Vanhus ja meri on kaikille tuttu, mutta paljon muuta, parempaakin, on tarjolla. Esimerkiksi postuumisti julkaistu, kolmiosainen romaani Islands in the Stream (suom. Saaret ja virta) sisältää väkeviä kuvauksia eronneen taiteilijamiehen ja hänen kolmen poikansa kalastusretkistä Biminillä. Ne kehittyvät koskettaviksi miehuuskokeiksi, joista yksi on kelpuutettu tähänkin koosteeseen.
Herkimmillään Hemingway on uransa alun novelleissa. ”Big Two-Hearted River” esittelee Hemingwayn alter egon Nick Adamsin joella Michiganissa taimenen perässä. Kaksiosaisessa novellissa välähtelee Hemingwayn tuotannon tavaramerkki: journalistin työstä omittu niukka, toteava lause.
Hemingwayn tuotannosta on koottu vastaavat kirjat myös sodasta ja metsästyksestä: Hemingway on War, Hemingway on Hunting. Ja tietenkin kirjoittamisesta: Hemingway on Writing.
”Tapan eläimiä ja kaloja, jottei minun pitäisi tappaa itseäni”, Hemingwayn väitetään sanoneen. Lopulta alkoholi vei kalat merestä ja riistan metsästä. Hemingway ampui itseään haulikolla päähän kotonaan Idahon Ketchumissa heinäkuussa 1961.
Saatavana esim. Storytel-äänikirjana
