Jutut

Buster XXL -03 + Honda BF 90 -03

10.01.2007

TekstiKipparilehti

Magnumin pikkuveli kireässä kunnossa ja hinnassa

Vuosituhannen vaihteessa esitelty Buster XXL on yksi Suomen suosituimmista alumiini-
veneistä. Kohta kahdeksatta vuotta tuotannossa oleva malli houkuttelee monia myös käytettynä. Mutta kumpaan sijoittaa rahansa: neljä vuotta vanhaan pakettiin vai vastaavaan uuteen, josta olisi maksettava vain reilut kolme tonnia enemmän.

Kippari 1/2007

buu

Kippari 1/2007

Huimin alumiinivenebuumi oli vasta edessä, kun ähtäriläinen Buster paljasti XXL-mallinsa yleisölle vuoden 2000 Helsingin venenäyttelyssä. Busterin lisäksi vain samassa kaupungissa toimivalta Silveriltä saattoi tuohon aikaan odottaa säännöllisiä uutuuksia – vastauksina kovimman kilpailijan iskuihin, puolin ja toisin.
XXL:n haastaja, Silver Shark, näyttäytyikin jo samaisessa venenäyttelyssä. Kutsuttakoon Ähtärin ihmeeksi sitä, että molemmat veneet olivat sentilleen saman pituisia ja levyisiä, melkein samanpainoisia, ja kumpaankin suositeltiin aluksi 70-115 hevosvoimaisia koneita. Hintapyynnötkin olivat hyvin lähellä toisiaan.
Näillä 5,8 metriä pitkillä ja 2,25 metriä leveillä uutuusmalleilla valmistajat täydensivät mallistojaan entistä kattavammiksi. XXL asettui Busterin mallistossa kahden kestosuosikin, 5,3-metrisen XL:n ja 6,2-metrisen Magnumin väliin. Vastaavasti Shark luotiin vaihtoehdoksi niille silveristeille, jotka kaipasivat Eaglea pienempää mutta Hawkia isompaa avovenettä.
Uuden kokoluokan pelinavaus onnistui erinomaisesti, perämoottori-uutuuksien vauhdittamana. XXL:ää ja Sharkia myytiin paketteina varsinkin 100- ja 115-hevosvoimaisten nelitahtikoneitten sekä ensimmäisten kaksitahtisten suorasuihkutuskoneitten kanssa.
Kuten usein käy, myyntimenestys uutena on taannut myös käytetyille hyvän kysynnän. Kipparin viimekeväinen markkinakatsaus paljasti, että etenkin rannikolla liikkuvat kaipaavat isoimpia, avoimia alumiiniveneitä. Myytävänä niitä on kuitenkin selvästi harvemmin kuin tasan ja alle viisimetrisiä malleja. Yli 5,5-metristen käytettyjen tarjonta rajoittuu lähinnä Busteriin ja Silveriin. Uudemmat kilpailijat idästä, lännestä ja muualtakin Suomesta ovat vielä liian tuoreita päätyäkseen vaihtoveneiksi muutoin kuin satunnaisesti.

Vain tuplapulpettiversiona

Buster valmistaa kahta isointa malliaan pelkästään tuplapulpettiversiona. Magnumia myytiin pitkään myös keskipulpetilla varustettuna, se jäi kuitenkin historiaan mallin uudistuessa kaudeksi 2002. XXL:äänkin sellaista harkittiin, mutta toistaiseksi rinnakkaiset pulpetit ovat olleet ainoa vaihtoehto.
Ratkaisu on ymmärrettävä. Tuplapulpetit sivulle ulottuvine tuulilaseineen suojaavat viimalta ja roiskeilta. Myös kulkuasennon kannalta on hyvä, että kahden hengen kuorma jakautuu kummallekin laidalle. Yksinäinen sivupulpetti ei kuusimetrisessä veneessä olisi kaupallisesti vetävä eikä perheystävällinen ratkaisu. Keskipulpetissa täytyy sen sijaan olla jotain viehättävää, niin moni Busterin kilpailija sitä suosii.
Eri pulpettivaihtoehtoja puntaroitaessa on muistettava, kuinka suuresta veneestä on kyse. Nykyisin alle viisimetrisiinkin veneisiin on ilmestynyt tuplapulpetteja, ja niiden taakse pyörivät penkit sekä takapenkki. Näissä perään saakka täyteen kalustetuissa pikkuveneissä liikkumatila jää onnettomaksi. XXL:ssäkin sitä on perässä vain kohtuullisesti, vaikka kyse on jo isosta avoveneestä.
Yhteys- ja huvikäytössä liikkumatilan puutetta ei välttämättä koe haittana, mutta esimerkiksi aktiiviuistelija haluaisi raivata ylimääräiset kalusteet tieltään. Osittain se onnistuukin XXL:ssä. Peräpenkin reunimmaiset päätylevyt voi taittaa alas, jolloin pääsee lähemmäs kulmia. Kikkaa tulee varmasti kiittäneeksi kiinnittäessään venettä laituriin ja solmiessaan lepuuttimia kaiteisiin.
Muhkeasti topattu peräpenkki vie päädyt alhaallakin avotilasta niin suuren osan, että uistelija valitsisi mieluummin taitettavan klaffipenkin. Tosin veneestä katoaisi samalla suuri säilytystila.

Harkiten kalustettu keulatila

Tylppä, karhennettu keulan alumiinikansi on tuttu kulkutie jo muinaisista Big- ja RS Bustereista. XXL:ssäkin siihen on hyvä astua laiturilta, kun ottaa tukea korkeahkoista keulakaiteista.
Kannelta edelleen turkille voi loikata ilman välilaskuakin, mutta miellyttävämpää on hyödyntää vasemman laidan askelmaa. Näin selviää pienemmällä pudotuksella ja saa kenkänsä alle pitävän alustan. Koska askelma on vain vasemmalla laidalla, kannattaa laituriinkin tulla vasen kylki edellä milloin mahdollista.
Toisin kuin perässä, keulassa on hyvin liikkumatilaa. Kipparin pulpetin edessä oleva istuinlaatikko sekä vasemman laidan pitkittäispenkki riittävät kalustukseksi tilaan, jossa harvemmin oleillaan matka-ajon aikana. Hitaammassa ajossa tai paikallaan ollessa siellä kyllä viihtyy, vaikkapa virveli kädessä.
Keulan penkeille sopii istumaan 3-4 henkeä. Tässä esiteltävään vuoden 2003 XXL:ään penkkien pehmusteet ja selkänojat on hankittu lisähintaan. Hyvä niin, mutta jokaisen irtopehmusteen soisi täyttävän tehtävänsä. Nyt vasemmanpuoleisen pitkittäispenkin selkänoja osoittautui lähes koristeeksi. Kun siihen nojasi, se vajosi kaiteen alle, ja selkää vasten painoikin kova kaideputki. Pikkupulmasta pääsisi eroon, kun kaiteen ympärille kietaistava tarrakiinnike ommeltaisiin hiukan alemmas pehmusteeseen.
Vaikkei selkänoja istujaa hemmottelekaan, on viihtymiseen panostettu muilla tavoin. Keulassa istuessa tukea saa perinteisesti sivukaiteista. XXL:ssä ne eivät tyydy vain mukailemaan laitoja, vaan tekevät harkitun mutkan pulpettien kohdalla ulottuen näiden etupuolelle. Käsi tarttuukin viereiseen kaiteeseen ennemmin kuin sitä ehtii ajatellakaan, jos matkustaa vasemmalla pitkittäispenkillä tai kipparin edessä olevalla istuinlaatikolla sivuttain. Selkäänsä vain ei parane kääntää vasten pulpetteja, muuten tuntee taas kaideputken nahoissaan.

Kohtuutilat varusteille

Lähes kuusimetrisessä avoveneessä pitää olla säilytystiloja niin pienille kuin isoille varusteille, myös köysille. XXL:stä köysiboksit kuitenkin puuttuvat. Köydet löytyivät keulakannen alla olevasta, yllättävän avarasta ja tuuletusritilöillä varustetusta tilasta. Siellä on myös veneen kaksikiloinen käsisammutin, tarranauhojen kiinnittämänä.
Sammuttimen sijoitusta keulaan Buster perustelee sillä, että avoveneessä tulipalo roihahtaa todennäköisimmin perässä. Jos siis sammutin olisi siellä, sitä voisi huonolla tuurilla joutua kaivamaan liekkien seasta. Busterilta kerrottiin lisäksi, että kun sammutin liikkuu ajossa keulan tahdissa, tämän pitäisi osaltaan ehkäistä sammutusjauheen paakkuuntumisvaaraa.
Koska sammutin ei täytä keulaboksia nimeksikään, sinne mahtuu paljon muutakin. Myös huoltomies tarvittaessa, vaikka knaapeja ja kaiteita kiristämään. Tai akuutimpana toimena kiinnittämään keulavalon kaapelin, joka roikkui irrallaan.
Keulatilan luukku aukeaa kaasujousen voimin, mistä on annettava iso kiitos. Harvasta avoveneestä löytyy vastaavaa. Tosin Busterin jousessa oli ytyä yli tarpeen: kun ylösnostetun luukun painoi takaisin kiinni käsin jarruttamatta, se lämähti pamahtaen alas. Väliin ei kannata jättää näppejään.
Säilytystilat istuinlaatikoissa ovat lukittavissa ja niissä on helppokäyttöiset muovisalvat. Matka-ajossa ne eivät särise kuten metalliset. Ilahduttavaa sekin, etteivät muovisalvat juuri olleet menettäneet pitävyyttään neljän vuoden käytössä.
Ainoat paikat pitkille varusteille, venehaalle tai virveleille, ovat vasemmanpuoleisen pitkittäispenkin alla. Joku voisi toivoa samankokoista penkkiä oikeallekin puolelle, mutta silloin keulaan jäisi vähemmän tilaa liikkua.
Pulpettien alle jäävät tilat on hyödynnetty avolokeroiksi. Idea on mainio, mutta toteutusta voisi parantaa. Pulpettien kylkiin tehdyt aukot ovat nimittäin harmittavan ahtaat siihen nähden, että sisälle mahtuisi isompiakin varusteita.
Lisävarusteena hankittu perän avotilan kattava kuomu löytyi omasta kotelostaan, valitettavasti homehtuneena. Koteloon märkä kuomukäärö tuppaa unohtua, vaikka se ensin pitäisi kuivattaa paikoilleen asetettuna. Ja talveksi kuomu viedään pois veneestä, lämpimiin sisätiloihin.

Voi mikä akkuasennus!

Kun peräpenkin istuinosa ja selkänoja ovat paikoillaan, penkin kansi aukeaa vain puolitiehen, eikä pysy itsekseen ylhäällä. Kaasujousta toivoisi tähänkin, tai edes kannatinta.
Peräpenkin tilat on erotettu toisistaan väliseinällä. Toinen puoli on varusteille, ja sen pohjalla on polttoainetankin huoltoluukku. Toiselle puolelle tehdas on sijoittanut akun ja pääkytkimen, molemmat samaan muovikoteloon. Akku on kannen alla, pääkytkin taas läpiasennettuna siten, että sen avainosa jää kotelon ulkopuolelle.
Koko paketti oli sidottuna paikoilleen yhdellä heikkolaatuisella kiinnitysliinalla. Jos se jää löysälle tai löystyy itsekseen, mikään ei estä akkua ja pääkytkintä koteloineen liikkumasta, pahimmillaan päin viereisiä peltiseiniä. Toisaalta, vaikka liina pitäisikin kotelon paikoillaan, vailla omaa kiinnitystä oleva akku saattaa äärioloissa päästä liikkumaan sen sisällä. 60 ampeerin akun vierelle jää parikymmentä senttiä tyhjää tilaa, eikä muovinen väliseinä hennoissa urissaan anna akulle yhtään tukea ja turvaa.
Uusissa XXL-malleissa ongelma on jo osin korjattu. Niissä akkukotelon ympärillä on alumiinikaukalo, joka estää koteloa liikkumasta. Busterilta kerrotaan, että kaukalo on tilattavissa jälleenmyyjien kautta myös vanhempiin XXL-malleihin.

Muoviohjaamo alumiiniveneessä

Alumiinirunkoisen veneen pulpetit on muotoiltu lujitemuovista. Ja nyt voi todella puhua muotoilusta, sillä pulpeteissa on mainiot syvennykset ajon aikana tarvittaville varusteille, vaikkapa käsi-GPS:lle tai taitetulle kartalle.
Pulpettien kulmia on pyöristetty harkiten unohtamatta sitä, että suorakin alusta on tarpeen lisävaruste- ja mittariasennuksia varten. Pehmustamista kaipaisivat vain pulpettien terävät etureunat, kipparin ja apumiehen polvien turvaksi.
Parantelua vaatisi sen sijaan tuulilasien väliin tuleva vinyylipeite, eräs XXL:n suosituimmista lisävarusteista. Sitä ei saa paikoilleen pelkästään neppareilla. Pitää pingottaa vielä peitteessä olevat jäykisteet pulpettien väliin sekä kiinnittää se tarroilla tartuntakaiteiden ympäriltä.
Homma kannattaa ottaa osaksi lähtövalmisteluja. Vesillä nautiskelua on turha moisella äheltämisellä pilata. Ennemmin kannattaa nauttia siitä, että peite on jo satamasta lähtiessä paikoillaan, sillä suoja ajoviimaa vastaan on kerrassaan mainio. Samalla kirkastuu, mitä etua on peitteen jäykisteistä: ne pitävät sen ryhdissä, eikä häiritsevää lepattamista esiinny.
Kaksi kuppipenkkiä kipparin ja matkustajan pulpetin takana, lienevät tässäkin veneessä mieluiten käytetyt istumapaikat. Ainakin ne olivat selvimmin kärsineet. Molemmissa oli melkoisesti klappia, ja säädöt toimivat nihkeästi. Kun korkeus- ja pituussäädöt eivät onnistuneet penkillä istuessa, piti nousta ylös ja puuhastella tovi säätömekanismeja herätellessä. Kun penkin lopulta sai liikkumaan, lyhytjalkainen 170-senttinen joutui hilaamaan sen niin eteen kuin portaallinen säätö salli.
Matkustaja voi kovassa kyydissä pitää kiinni pulpettiinsa asennetusta tartuntakahvasta sekä kaiteesta. Jaloille on molempien pulpettien alla mainio alumiinilevystä tehty tuki.
Ratti ja kaukosäätölaite olivat kutakuinkin oikeilla kohdilla. Kun niitä käsitteli, huomasi ettei muovipulpetti olekaan järin tukeva alusta. Vaikkei sitä ihan notkuvaksi voi kutsua, pitäisi sen urheilulliseenkin ajoon suunnitellussa veneessä olla selvästi tukevampaa laatua.
Kaasukahvan takana olisi tilaa pehmustetulle käsinojalle. Nyt käden lepuuttamiseen ei ole mitään tasoa.

Ysikymppinen vie pirteästi

Sivuiltakin hyvin suojaavien tuulilasien kurja puoli paljastui vasta vesillä. Jos nimittäin katsoo läpi siitä kohdasta, jossa etulasi taittuu sivulle, maisemat vääristyvät. Kun tämän huomioi, oppii välttämään tiirailua taitekohtien läpi.
Vanhoista XXL-malleista on hyvä tarkastaa, onko pulpettien välipeitteen ikkuna himmentynyt ja kärsinyt taitoksista, kuten nyt. Jotta ikkuna pysyisi kirkkaana, se pitää huuhdella aika ajoin makealla vedellä. Koko peitettä ei kannata laskostaa pieneksi nipuksi, vaan säilyttää se mieluummin rullalla.
Koeajolla aluksi haluttiin selvyys siihen, kuinka vene käyttäytyy hitaissa vauhdeissa 90-hevosvoimainen Honda perälaudassaan. Yllättävän hyvin, sillä syvästä V-pohjastaan huolimatta vene kulki suoraan, vaatimatta korjausliikkeitä.
Kierroslukumittari näytti puoltatoistatuhatta, kun kauniisti käyneen koneen ääni muuttui täriseväksi. Hetken ihmettelyn jälkeen resonanssin aiheuttajaksi selvisi moottorin koppa, joka ei istunut riittävän kireästi paikoillaan. Onneksi kireyttä pystyy säätämään helposti kopan sisäpuolelta.
Liukuun Buster nousi kuin huomaamatta. Ysikymppisen Hondan suorituskykyä kahden hengen kuormalla voisi kuvailla lähes sähäkäksi, mitä ei todellakaan olisi uskonut ennen koeajoa. Salliihan tehosuositus tähän XXL:ään 115-hevosvoimaisen, ja uusiin malleihin jopa 150-hevosvoimaisen moottorin.
Käsi-GPS ilmoitti huippunopeudeksi yli 32 solmua. Tässä ja hitaammissakin vauhdeissa venettä oli vaivaton käsitellä. Aalloistakin se loikkasi alas melko pehmeän tuntuisesti eikä kastellut miehistöä. Tiukoissa kaarteissa vene kallistuu välillä reippaastikin, ei kuitenkaan niin, että ajonautinto siitä kärsisi.

Uusi vai vähän käytetty?

Elämänsä ensivuodet järvellä viettänyt Buster oli muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta kiitettävässä kunnossa. Kyljistä ja kylkiraidoista oli tietenkin kadonnut niissä uutena loistanut kirkkaus. Joitakin hankaumiakin löydettiin. Pesu ja huolellinen vahaus toimivat ensiapuna.
Käytettyä alumiinivenettä hankittaessa on hyväksyttävä, että alumiini menettää kiiltoaan hapettumisen eli oksidoitumisen seurauksena. Ilmiö sinänsä on luonnollinen ja materiaalia suojaava.
Sekä sisältä että ulkoa on hyvä etsiä lommoja, painautumia ja viiruja. Ne kaikki ovat hankalasti itse korjattavissa. Bustereissa vaneriturkin kunto voi kertoa jotain siitä, millaisessa käytössä vene on ollut. Tässä ilmeisen vähän käytetyssä yksilössä turkki vaati tuskin harjaustakaan, mutta himouistelijan ja tavarankuskaajan XXL:issä näky voi olla toinen.
Alumiiniveneitä pidetään kovaa käyttöä kestävinä, mutta kärsineen yksilön kunnostaminen siistiksi voi olla jopa isompi urakka kuin yhtä paljon rääkkiä kokeneen lujitemuoviveneen.
Tämän harvinaisen siistin paketin vetovoimaa arvioitaessa puntarin yhteen kuppiin on laitettava käytetyn ja toiseen kuppiin uuden vastaavan hintapyyntö.
Veneliikkeen pyyntö käytetystä oli 22 000 euroa. Vertailuksi soitimme muutamille niistä Buster-kauppiaista, jotka myyvät myös Hondan perämoottoreita. Useimmat heistä kertoivat, että tarjous uudesta XXL:stä yhdessä 2006 vuosimallin Honda 90:n kanssa olisi asiakkaille reilut 25 000 euroa.
Edullisen pakettihinnan selittää osittain se, että Hondan viimeisiä ysikymppisiä kaasutinkoneita myydään nyt poistohintaan, kun uusi malli on juuri tulossa markkinoille. Kolme tonnia ja rapiat on joka tapauksessa houkuttelevan pieni lisäraha. Ostajan on ajateltava, mitä parempaa uusi paketti tarjoaa vanhaan verrattuna: koko komeuden käyttämättömänä, Hondan kahden vuoden takuun, Busterin hydrauliohjauksen, muhkeammat penkit – ja mitä kaikkea muuta.
Ainoa käytetyssä oleva ja uudesta puuttuva lisävaruste on peräkuomu. Homehtuneena senkin arvo on vähäinen.
Ollakseen varteenotettava vaihtoehto uudelle paketille, käytetyn hintapyyntöä pitäisi hilata 18-19 000 euron tietämille. Siis pudottaa sitä kutakuinkin sillä summalla, joka pitäisi maksaa lisää uudesta paketista.

Uudistettu ilme ja tehosuositus

Tieto isojen nelitahtikoneiden tulosta markkinoille vuosituhannen vaihteessa herätti monet venevalmistajat uusiin projekteihin. Piti luoda veneitä, joihin satahevosvoimaiset tai sitä suuremmat koneet soveltuisivat.
Ne olivat Busterinkin mielessä XXL-mallia suunniteltaessa. Ensimmäiset veneet valmistuivat testattaviksi vuoden 1999 syksyllä, yleisö pääsi tutustumaan niihin seuraavana keväänä. Valmistajan mukaan XXL toi tullessaan uuden asiakaskunnan. Isolle alumiinirunkoiselle avoveneelle riitti kysyntää sekä Suomessa että ulkomailla.
XXL uudistettiin kaudeksi 2004, nyt enimmillään 150-hevosvoimaisille koneille soveltuvaksi. Tämä edellytti muutoksia rungon jäykisteisiin. Työn tiedettiin silti kannattavan, niin moni halusi XXL:nsä nimenomaan 150-hevosvoimaisen koneen.
Tuotekehityspäällikkö Jari Peltola Busterilta kertoo tehtaan suosittelevan XXL:ään ennen muuta 115-hevosvoimaisia koneita. Hän myös muistuttaa, että tehdas ei anna lupaa asentaa 150-hevosvoimaisia koneita ennen vuotta 2004 valmistettuihin veneisiin, joissa tehosuositus siis vielä on 70-115 hv.
Samalla kun tehosuositusta laajennettiin, XXL sai uuden ilmeen. Kylkiraidan sinertävä väri vaihdettiin hopeanharmaaseen ja pyörivät penkit tukevampiin ja muhkeampiin kuin on tässä esitellyssä vuoden 2003 veneessä. Uusissa penkeissä etuosan voi nostaa ylös seisaaltaan ajoa helpottamaan. Sekä näiden että muiden istuinten pehmusteet tulivat vakiovarusteiksi. Myös kaapeliohjaus vaihdettiin hydraulisesti toimivaan.
Yksityiskohtiakin hiottiin, esimerkiksi peräkuomulle asennettiin uudet kiskot avotilan laidoille. Itse kuomu pysyi edelleen lisävarusteena, vakiona se on Ruotsiin toimitettavissa malleissa.
XXL-malleja on toimitettu myös viranomaiskäyttöön. Eräät näistä on varustettu vain yhdellä sivupulpetilla esimerkiksi sairaankuljetusten helpottamiseksi.
Vuodesta 2005 lähtien kaikkien Busterien rungot on maalattu harmaiksi. Jos käytössä kylkiin tai muualle tulee naarmuja, niiden peittämiseen on olemassa samansävyistä paikkamaalia.
Kipparissa XXL oli vertailussa Silver Sharkin kanssa numeroissa 6/2000 sekä 2/2005, ja kauden 2004 uudistukset esiteltiin numerossa 9/2003.

Tekniset tiedot:

Pituus 5,8 m

Leveys 2,25 m

Syväys 0,3 m

Paino 570 kg

Valmistusmateriaali merialumiini

Kantavuus 7 henkilöä

CE-kategoria C (rannikko)

Polttoainesäiliö 115 l

Tehosuositus 70-115 (vm. 2000 -03), 70-150 (vm. 2004-)

Moottori Honda BF90, vm. 2003

Myyntihinta 22 000 euroa

”Lähellä uuden paketin tarjoushintaa”

Valmistaja Fiskars Oy Inhan tehtaat, Ähtäri, www.buster.fi

Plussat:

+ Käytetty makeassa vedessä
+ Siisti ja ehjä kokonaisuus
+ Urheilullinen ajettava
+ Toimivat pulpetit
+ Peräpenkin päätypalat laskettavissa alas

Miinukset:

– Epävarma akkukotelon kiinnitys
– Homehtunut kuomu
– Hankalasti säädettävät penkit
– Kömpelö pulpettien välipeite

Teksti ja kuvat Mikko Rajala ja Timo Sarkkinen

 

Lue myös nämä