Törmäsin tähän alukseen sattumalta ollessani Turun saaristossa tutustumassa saaristokoulujen ainutlaatuisiin olosuhteisiin. Sain tietää Velkuan saaristokoulusta, jossa yksi opettaja huolehti samassa tilassa viiden eri luokan opetuksesta samaan aikaan. Vaikka elettiin vielä kevätjäiden aikoja, saarelle oli ehdottomasti päästävä.

Vierailusta tuli ikimuistoinen kokemus ja kun palasin mantereelle paikallisen saaristolaisen veneellä, kohdalleni osui melkeinpä lottovoitto.

Liukasta laituria kohti autoa kävellessäni totesi venekuskini erään jäissä olevan veneen ohi kulkiessamme, että siinä on muuten Kultaranta, tasavallan presidentin vanha vene.

Pysähdyin ja vaikka kamera oli kevätpakkasessa hieman kankea, onnistuin ottamaan jo hieman alakuloisissa oloissa olevasta veneestä kuvan. Siitä syntyi sitten postikortti partiolippukuntani joulumyyjäisiin.

Joitakin vuosia myöhemmin puhelin soi ja sain kuulla, että postikorttini vene oli vaihtanut omistajaa. Jyväskyläläinen Ismo Postareff aikoi kunnostaa veneen entiseen loistoon.

Kultaranta osui eloni taipaleelle jälleen, kun aikanaan haastattelin Aimo Helmistä (Kippari 7/2012). Hän vastasi kolmena kesänä Juho Kusti Paasikiven merimatkoista.

Tunteja laskematta

Lähtökohta oli melko lohduton.

Veneen matka Varsinais-Suomesta Jyväskylään onnistui yllättävän hyvin.

Vuoden 2011 tietämillä alkoi kunnostusurakka, jossa vaivaa ja työtunteja ei ole laskettu. Pihamaalle talviteloille nostettu venevanhus kummastutti tietysti monia, ja kerran jos toisenkin joutui Postareff kertomaan uteliaille, mistä oli kyse.

Entisöinti vei miehen mennessään ja vuodet tekivät tehtävänsä. Postareff on nyt varsinainen kävelevä Kultarannan tietopankki.

Presidentillinen vene oli ehtinyt kokea virkavuosiensa jälkeen monenlaista pientä muutosta. Yksi koski veneen alkuperäistä potkuria, joka oli helppo tunnistaa, sillä siihen oli kaiverrettu veneen nimi. Mihin oli alkuperäinen potkuri joutunut? Vihjeiden avulla se löytyi kuin ihmeen kaupalla täysin toimettomana, ja vaihtoi omistajaa.

Kuuden muodonmuutoksen vuoden jälkeen kerran jäiden keskellä virunutta mahonkivenettä tuskin samaksi enää tuntee.

Vene 17 -näyttelyssä kaikki pääsevät toteamaan, että asialla on ollut rautainen ammattilainen. Kauniille puuveneille sydämensä menettänyt asiantuntija on kunnioitusta ja arvostusta ansaitseva todellinen mestari.

Paitsi naantalilaisille, on vene läheinen turkulaisille. Sen tilasi suurliikemies Alfred Kordelin Ruissalon saaressa toimivalta Oy Andrée & Rosenqvist Ab:n veistämöltä. Andros-konepajasta on peräisin veneen moottorikin.

Presidentillinen alus tekee siis paluun kotiseuduilleen, kun se aikanaan päätyy näytteille Merikeskus Forum Marinumiin Turkuun.

Tasavallan presidentin edustus- ja huvialukset

Kultaranta oli Kordelinin yhteysvene. Hänen kuoltuaan Mommilassa 1917 graniittilinna siirtyi ensin Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle ja valtiolle eduskunnan tehdessä siitä presidentin kesäasunnon v. 1922.

Kultaranta II valmistettiin Porvoossa Gösta Kyntzellin piirustusten mukaan Lauri Kristian Relanderin käyttöön vuonna 1929.

Kultaranta III:n valmisti Vator Oy Urho Kekkoselle vuonna 1960. Vene tuhoutui Turun telakkapalossa 1972, kuten myös puinen Kultaranta IV (Finmar Admiral vm. 1971).

Kultaranta V (Finmar Admiral vm. 1973) ja Kultaranta VI (Finmar Commodore vm. 1974) olivat lainassa Neste Oy:ltä, kunnes vuonna 1983 Kultaranta VII hankittiin Uudenkaupungin veneveistämöltä Mauno Koiviston käyttöön. Kultaranta VIII tuli Tarja Halosen edustusveneeksi vuonna 2008.

Kesäkuussa Turkuun

Merikeskus Forum Marinumissa avataan kesäkuussa kokonainen presidenttien veneistä kertova näyttely ”Kultarantojen hohtoa”. Esillä ovat Kultarannat I, II ja VII, mutta kaikista Kultarannoista on luvassa aineistoa näyttelyyn.