Korso 610

Kippari 9/2006

Verkkokalastajan merimotelli

Teksti ja kuvat Mikko Rajala ja Timo Sarkkinen

Nelivuotias, vähän käytetty Korsö paljastui hyväkuntoiseksi kala- ja yhteysveneeksi, jossa pari henkeä viihtyy yönkin yli.
Harmi vain, että hintapyyntö on kaikkea muuta kuin houkutteleva. 40 000 eurosta pitäisi pudottaa monta ylimääräistä tonnia.

Käytettyä perähyttivenettä etsivän kannattaa tutustua muihinkin kuin yleisimpiin merkkeihin. Tällaisia veneitä on valmistanut monikin kotimainen valmistaja, usein vain niin pieninä sarjoina, ettei niitä riitä jatkuvasti myynti-ilmoituksiin.
Vaikka eri valmistajien takakoppimallit eivät aina ulkoisesti paljon toisistaan poikkeakaan, ainakin tilaratkaisut ja yksityiskohdat vaihtelevat. Näin siksikin, että osa veneistä on myyty eriasteisina puolivalmisteina. Muutamakin yksityiskohta saattaa silloin ratkaista toiselle sopimattoman veneen toisen tarpeisiin nappiratkaisuksi.
Takakoppiveneissäkin on keskenään erilaisia perusratkaisuja esimerkiksi veneessä liikkumiseen. Ympärikäveltäviksi ajatelluissa kulku keulasta perään sujuu kapean hytin kummaltakin puolen. Hytin sisälle pääsee liukkaasti molemmilta sivuilta liukuovista. Ratkaisu vapauttaa työskentelytilaa hytin ympärille ja edesauttaa turvallista liikkumista kaikkialla avotilassa, mutta kutistaa hytin yleensä todella pieneksi kopiksi.
Väljemmät oleskelutilat ja edes jonkinlaiset makuutilat tarvitseville on olemassa toinen vaihtoehto, jota nyt esiteltävä Korsö 610 C -mallikin edustaa. Edellisestä se poikkeaa siten, että hytti ulottuu leveydeltään laidasta toiseen sekä aivan perään asti. Punkat jäävät näissä ratkaisuissa tavallisesti osittain peräkannen alle.
Kulku keulasta perään ei ole nyt yhtä vaivatonta kuin ympärikäveltävissä malleissa. Avotilan turkki loppuu hytin etureunan tasalle, ja siitä taemmaksi mentäessä on kivuttava ylös sivukansille. Toisin kuin ympärikäveltävissä, hyttiin pääsee ainoastaan etupuolelta. Joissakin isoissa, yli kahdeksanmetrisissä malleissa voi hyteissä olla myös takaovi, jota käytetään peräkannelta kuljettaessa.
Päätyykö ympärikäveltävään vai ei, jää jokaisen puntaroitavaksi omalta kohdaltaan. Laitojen suojaaman, turvallisen touhutilan tarvehan on sangen yksilöllinen. Ihan vinkkinä silti, että sivukannet ja toisinaan peräkansikin on luotu ohituskaistoiksi, ei oleskeluun. Rento oleskelu tai kalastelu vaatii jalan alle laajemman alustan, siis turkkipintaa.

Liukuva akselivetoinen

Korsö 610 C on liukunopeuksiin yltävä yhteys- ja kalavene. Sen pohja on keulasta ohjaamon tasalle V-muotoinen, mutta perään on muotoiltu kantopintaa, jotta kulkuasento pysyisi ryhdikkäänä vauhdin lisääntyessä. Halutessaan asentoa voi säädellä trimmitasoilla, jotka asennetaan jo tehtaalla kaikkiin veneisiin.
Lavean, 30-140 hevosvoiman moottorisuosituksen juju on siinä, että pikkukoneetkin jaksavat nostaa veneen puoliplaaniin. Sehän riittää joillekin vallan mainiosti. Liu’ussa viihtyvät valitsevat moottoritilaan vaikkapa sataheppaisen myllyn, ja sen potku riittää jo 20-22 solmun marssivauhtiin.
Muuten, tiedoksi huippunopeuksista kiinnostuneille: valmistajan mittauksissa, 125-hevosvoimaisella koneella varustettuna, vene on kiitänyt 27:ää solmua.
Apajille ei siis tarvitse suunnistaa puksuttavien fiskarien vanavedessä. Toisaalta, hidaskin eteneminen sujuu valmistajan mukaan kiemurtelematta pohjan, kölin ja peräsimen muotoilun ansiosta.

Ehjä runko

Nyt tutkitun veneen tehdas oli myynyt asiakkaalle nelisen vuotta sitten runkovalmiina. Muistutukseksi siis vielä, että tehtaalla valmiiksi tehdyt versiot voivat poiketa yksityiskohdiltaan tästä yksilöstä.
Hallissa pukkien päällä levänneestä kalapaatista pisti ensiksi silmään kölirauta. Se ulottuu molemmista päistään peräti törmäyslistan tasalle, suojaten näin kölin lisäksi keula- ja perärangankin. Siinäpä oiva asennustapa malliksi itserakentajille ja muille venevalmistajille.
Lisää ilonaiheita paljastui heiluteltaessa peräsintä ylös ja alas. Pystyliikkeessä ei havaittu lainkaan klappia, mikä kertoo rakenteiden tukevuudesta. Myös trimmitasot vaikuttivat vankoilta.
Uimatikkaiden asennuksessa itserakentajalle näyttää sattuneen inhimillinen kömmähdys. Alas laskettuina tikkaat kolahtavat päin peräsintä. Kolina kantautuu rattia pyöriteltäessä ohjaajan penkille asti. Vaikka tikkaita ei pidetäkään ajon aikana ojossa, virhe kannattaa korjata heti. Sitäkin ajatellen, joka käyttää niitä uimareissuillaan.
Ennen kuin veneen laskee vesille, pohjan eliönestomaali pitää vesihioa ja levittää sen jälkeen päälle uusi maalikerros. Vesilinjan voi pitää entisellään, koska kellertävä kuoharaja on piirtynyt pohjan maaliin, ei kyljen gelcoatiin.
Pesua ja vahausta kummempiin huoltopuuhiin ei muuten tarvitse rungon osalta ryhtyä, niin hyvin se on neljässä vuodessa säästynyt naarmuilta.

Ajateltuja yksityiskohtia avotilassa

Liikuskelua Korsön hytin ympärillä helpottavat leveiden sivukansien ja reilunkokoisen peräkannen lisäksi hyvät kattokaiteet. Vain laskeuduttaessa sivukansilta avotilan turkille saattaa kaivata yhtä lisäkaidetta. Sellaisen asentaa itsekin helposti hytin etureunaan. Sen jälkeen kulku avotilaan onnistuu loistavasti sekä laiturilta että sivukansilta, hyvät askelmat molemmilla laidoilla ovat jo vakiovarusteina.
Hytin eteen jää metrikaupalla riittävänkorkuisten laitojen reunustamaa kalastustilaa. Verkon nosto ja lasku sujunee takeltelematta, partailla ei ole muita ulokkeita kuin irrotettava verkonohjain.
Paljaat laidat miellyttävät kalamiestä, mutteivät sitä onnetonta, joka koettaa solmia lepuuttimia laitojen suojiksi. Jos venettä on tarkoitus käyttää enimmäkseen muuhun kuin kalastukseen, laitakaiteiden asentamista sopii miettiä tosissaan. Kuten sitäkin, että keulakannen köysisilmukan viereen voisi asentaa pollarin tai kaksi helpottamaan laituriin kiinnittymistä.
Köysille ei ole omia bokseja. Ne kyllä sopivat esimerkiksi keulapenkin alla olevaan tilavaan lokeroon. Toinen säilytystila on moottorikopan edessä lattialuukun alla. Koska luukkua ei ole upotettu turkkiin, se muodostaa kynnyksen, johon on varottava kompastumasta. Kumpikaan säilytystila ei ikävä kyllä ole lukittavissa.
Avotilan istumapaikat ovat keulapenkin ja moottorikopan päällä. Ellei irtopehmusteita käytä, istumalihakset joutuvat pitkillä matkoilla koville. Selkänojien ja istuintyynyjen puutteen ymmärtää ja hyväksyy tässä sikäli, että kyseessä on enemmän työ- kuin huvikäyttöön suunniteltu vene.
Työvenetunnelmaa vain lisää avotilan oikeaan laitaan asennettu lisäohjauspiste kaasukahvoineen. Siitä kalamiehen on helppo käännellä venettä touhutessaan samalla pyydystensä kimpussa. Ja tuskin huviveneilijäkään kakkosohjausta karsastaa, päinvastoin. Keksiihän sille käyttöä vaikka vieraisiin satamiin rantauduttaessa.
Avotila on itsetyhjentyvä. Valuma-aukkoja on kaksi kummallakin laidalla. Niissä näkyneet murtumat muistuttavat pintanaarmujenkin paikkauksen tarpeesta – vettä ei saa päästä enempää laminaatin sisään.

Pääntilaa löytyy, jalkatilaa ei

Hyttiin kuljetaan etuoven kautta. Sivuun taitetun oven pitää otteessaan moottorikopassa oleva stoppari, joskaan ei järin tukevan tuntuisesti.
Sisäänpääsy edellyttää pientä kumarrusta 170-senttiseltäkin. Itsensä voi oikaista suoraksi sisälle päästyään. Tunnelma on yllättävän avara. Reiluimmin pään päälle jää tilaa kipparin penkin vieressä, kattoluukun alla, jossa mahtuu seisomaan 185-senttinenkin.
Kahdelle mitoitettu kipparin penkki on askelman verran hytin lattiaa korkeammalla. Penkille istahdettua huomaa, etteivät jalkatilat riitä 170-senttisellekään. Kippari voi nostaa jalkansa hetkeksi moottorikopan päälle, mutta tuskin pitkäksi aikaa, sillä koukkuun jalat jäävät tässäkin asennossa.
Jaloille saisi hiukan lisää tilaa, jos penkki olisi säädettävissä pituussuunnassa. Säädön puutteen ohella myös penkissä käytetty verhoilumateriaali ihmetyttää: plyysi on arka likaantumaan eikä puhdistu pyyhkäisystä. Ongelman asiasta saa toki vasta siinä tapauksessa, että venettä on tarkoitus käyttää pääasiassa pyydyskalastukseen.
Kokonaisuutena Korsön ohjaamo on pulmistaan huolimatta ihan toimiva. Hallintalaitteet ja mittarit ovat kojetaulussa vaakatasossa, helposti nähtävissä ja näppäiltävissä. Hiukan toisin sijoiteltuina ne vapauttaisivat kunnon laskutilan merikartalle. Kojelaudassa on edelleen asennustilaa vaikkapa nykyisiä suuremmille kaikuluotaimelle ja plotterille. Ohjaus toimii hydraulisesti. Ratti on kojelaudassa lappeellaan ja siihen on kiinnitetty trukin ohjauspyöristä tuttu nuppi.
Koeajossa selvitettäväksi jää, kuinka hyvä näkyvyys hytistä on ulos. Paras mahdollinen se ei ole missään nimessä, sillä ikkunoiden leveät välipienat peittävät maisemaa edessä, sivuilla ja takana. Korsöä saattaakin tulla ajaneeksi mieluiten seisaaltaan. Silloin tukea saa hyvin kattokaiteista ja mikä parasta, kattoluukku toimii pehmeästi yhdelläkin kädellä.

Puolen tähden minimotelli

Ohjaamon penkin takana on V-vuode. Siinä istuu alhaalla kuin montussa, ilman että saa tukea selkänojista. Pituudeltaan yli kaksimetrinen vuode lieneekin tarkoitettu pitkällään oleiluun. Tilaa on kahdelle tai jopa kolmelle, jos keskelle keksisi jostain välityynyn. Uusissa malleissa sellainen on jo vakiona.
Pelkkä V-vuode ei tietenkään tee veneestä käypää retkeilyyn. Aamuvarhaisesta yömyöhään merellä viettävälle kalamiehelle se kuitenkin merkitsee, ettei yöksi tarvitse ajaa kotiin lepäilemään. Ja ettei päivätorkuista välttämättä nautita turkilla kalojen seurassa.
Retkivarustusta tässä yksilössä ei käytännössä ole lainkaan. Esimerkiksi toiletti puuttuu tyystin. Kemiallisellekaan pytylle on vaikeaa keksiä muuta säilytyspaikkaa kuin avotilan lokerot. Vesivessan saati imutyhjennysjärjestelmän rakentamista ei kannata edes harkita.
Kipparin penkin alla on pentterikaappi vailla spriikeitintä sekä vesiallasta ja -säiliötä. Sellaiset herkut kuuluvat uuden veneen vakiovarustukseen. Varustamattomanakin kaappi on toki hyödyllinen pikkutavaroiden säilytyspaikkana.
Muita säilytystiloja ohjaamossa on V-vuoteen reunimmaisten lokeroiden alla sekä vasemman puoleisessa sivulokerossa, jonne voisi rakennella hyllyt. Siellä oleva sammutin pitäisi kyllä tuoda näkyville ja kiinnittää paikoilleen järeään asennustelineeseen.
Apumiehen jalkatilan alla olevan, koneen lämpöä hyödyntävän lämmityslaitteen voisi siirtää laidemmaksi, jolloin tilaan sopisi paremmin muitakin varusteita. Itse laite puhaltaisi lämpöä ohjaamoon reippaammin, jos sekä puhallusputket että suuttimet vaihtaisi suuremmiksi.

Kaksi tietä konetilaan

Korsön moottoritilaan pääsee kurkistamaan nostamalla joko avotilan tai kajuutan konekopan paikoiltaan. Makeavesijäähdytteinen, 95-hevosvoimainen Volkswagenin diesel ei täytä tilaa kokonaan.
Avotilassa huoltomies mahtuu seisomaan moottorin etupuolella. Tällöin voi muun muassa tarkistaa öljyt, lisätä pakkasnestettä ja kokeilla kiilahihnan kuntoa ja kireyttä. Jälkimmäisen vaihto on tässä tapauksessa paikallaan. Pari polttoaineletkua ovat vanhoja kudospäällysteisiä, vaikka niiden pitäisi olla standardien mukaisia kumiletkuja.
Toinen konekoppa on irrotettavissa oven vierestä kajuutasta. Silloin pääsee vaihtamaan öljynsuodattimen sekä koneen oman polttoainesuodattimen. Jäähdytysvesiletkun sulkuventtiiliin ja hydraulikytkimen öljytikkuun yltää kurottamalla. Polttoaineen esisuodattimen huolto vaatii vielä lisäksi moottorikopan sivuseinämien poistoa.
Käsivoimin moottoria liikuteltaessa sen havaittiin makaavan tukevasti kiinnitystassuillaan. Aivan kuten reilut 120 tuntia mittarin mukaan ajetun koneen pitääkin.
Paloilmansa moottori ottaa keulakannen alta, roiskeseinän suojaamasta aukosta. Ilmakanavat on tehty pilssitiloihin ja ne tuulettavat myös keulapenkin alla olevaa lokeroa sekä lattialuukun alle jäävää tilaa. Nerokkaan oloinen järjestely.

Murheet samassa tilassa

Ainut veneen akku on omassa kotelossaan V-vuoteen vasemmanpuoleisessa lokerossa. Pääkytkimen paikka on jalkatilassa kojetaulun alla, jonne kippari yltää vähän kurottamalla. Alumiininen polttoainetankki on sekin V-vuoteen alla, painojakauman kannalta sopivasti keskimmäisenä. Huoltoluukku helpottaa tankin puhdistamista.
Tankin takana olevassa tilassa ovat näkyvillä hydrauliohjauksen letkut ja työsylinteri, pakokaasuletku läpivienteineen sekä peräsinakselin yläpää. On melkoinen yhteensattuma, että näissä kaikissa on jotain korjattavaa.
Pakokaasuletkusta on unohdettu joutsenkaula, eikä siinä liioin ole äänenvaimentimenakin toimivaa vesilukkoa. Ne on asennettava itse. Peräsinakselista taas puuttuu hahlo varaohjauspinnalle. Ikävä puute, jos hydraulinen ohjausjärjestelmä jostain syystä pettää.
Valmistaja muistuttaa, että tehtaan alusta loppuun valmistamissa veneissä edellä mainitut yksityiskohdat on toteutettu huolellisemmin. Esimerkiksi varaohjauspinna kuuluu vakiovarustukseen, samoin pakokaasuletkun vesilukko.

Mikä maksaa?

Nelivuotiaan Korsön ostajaksi ajattelisi merellä liikkuvan kalastajan, joka tapaa kulkea yksin ja toisinaan myös yöpyy kajuutassa. Eittämättä vene soveltuu myös ripeään edestakaiseen ajoon mantereen ja saariston mökin välillä. Kyytiin sopii ottaa enimmillään kuuden hengen porukan.
Tulipa vene millaiseen käyttöön tahansa, lisävarusteiden hankintalista tullee venymään. Elektroniikalle, esimerkiksi tutkalle on asennustilaa kojetaulussa, mittareille taas voisi rakentaa vaikkapa oman kattopaneelin. Valonheittimet sekä antennit voi kiinnittää jämäkkään katon varustekaareen.
Liikkeessä tästä välitysveneestä pyydettiin lähes 40 000 euroa. Hinta koostuu yksityisen omistajan asettamasta pyynnöstä ja veneliikkeen välityspalkkiosta. Edes kohtuuhintaiseksi pakettia on paha lähteä väittämään, kun ilmaislehdissä ja netissä myydään tunnetumpia, joskin yleensä vanhempia takahyttiveneitä 10-15 000 euroa halvemmalla.
Nykyisellä hintapyynnöllä on suuri vaara, että vene jää seisomaan halliin pieleen menneen hinnoittelun seurauksena. Seuraamalla alan lehtiä pidemmän aikaa, huomaa vastaavanlaisia tapauksia eri puolilla maata pilvin pimein. On sääli, jos Korsö jää tuosta syystä halliin. Nähdyn perusteella harvinaisen hyväkuntoisen, toimivan ja rakenteiltaankin jämäkän oloisen veneen pitäisi palvella vesillä.
On tosin myönnettävä, että hinta alkaa tuntuu inhimillisemmältä, kun sitä vertaa vastaavaan uuteen yhdistelmään. Korsö 610 C näet maksaa vakiomoottorinsa, 75-hevosvoimaisen Yanmarin dieselin kanssa 62 000 euroa. l

Plussat
+ Kiitettävä yleiskunto
+ Kävelykelpoiset sivu- kannet ja peräkansi
+ Kaksi hydraulista ohjauspistettä
+ Yhdellä kädellä toimiva kattoluukku
+ Jämäkkä varustekaari

Miinukset
– Ei joutsenkaulaa/vesilukkoa pakokaasuletkussa
– Ahtaat jalkatilat ohjaamossa
– Kova hintapyyntö

Työvenevalmistajan pikkumalli

Korsö-veneet ovat kotoisin Pohjanmaalta, Kokkolan liepeiltä Larsmon kunnasta. Nyt esiteltävä 610-malli on pienin takahytillinen tätä nykyä yli kymmenmetrisiin työveneisiin panostavan valmistajan mallistossa.
Kyseessä on laidoiltaan yksikuorinen lujitemuovinen vene, josta on pyritty saamaan mahdollisimman tukeva. Esimerkiksi turkki laminoidaan kiinni runkoon niin, että se toimii samalla jäykisteenä. Lisäksi turkin alle jäävät poikittaisjäykisteet.
Samasta 6,1-metrisestä rungosta esiteltiin vuonna 1984 ympärikäveltävä fiskarimalli, yhä edelleen tuotannossa oleva 610 F. Kuusi vuotta myöhemmin sen vaihtoehtona alettiin myydä myös isommalla kajuutalla varustettua C-mallia. Uutuus tuli tarpeeseen, sillä osa veneilijöistä kaipasi yöpymistiloja näinkin pieneen takahyttiveneeseen.
Molemmat veneet kävivät kaupaksi 1990-luvun alun lamavuosiin saakka. Kysynnän hiipuessa tehdas vähensi venetuotantonsa minimiin ja myi 610 C:n muotit ja valmistusoikeudet Ruotsiin. Kun venekauppa meillä taas alkoi piristyä, tehdas kiinnostui jo kertaalleen pois myymistään muoteista ja osti ne takaisin itselleen vuonna 1997.
Tuotanto aloitettiin uudelleen vuonna 2002, samana vuonna perustetun Korsö Marin -yrityksen voimin. Toimitusjohtaja Per Sundberg arvioi, että 610 C -malleja on kaikkiaan valmistettu 30-40 kappaletta.
Malliin on vuosien varrella tehty pieniä muutoksia, perusratkaisuiltaan se on kuitenkin pysynyt samanlaisena. Eräs kokeilu on kuitenkin maininnan arvoinen. Valmistaja testasi fiskariversion ajo-ominaisuuksia peräti 240-hevosvoimaisella voimanlähteellä varustettuna. Ongelmia ei kuulemma ilmennyt edes vauhdin noustessa 34 solmuun.
Vaikka tehdas onkin täystyöllistetty yli kymmenmetrisillä malleillaan, 610 C on myös tilattavissa. Sen nykyilmeeseen sekä vakio- ja lisävarusteisiin voi tutustua valmistajan nettisivuilla, www.korsomarin.fi.

Tekniset tiedot

Pituus 6,1 m
Leveys 2,48 m
Syväys 0,65 m
Paino n. 1 300 kg
Valmistusmateriaali lujitemuovi
Polttoainesäiliö 90 l
Tehosuositus 30-140 hv, sisämoottori
Moottori Volkswagen Allpa 95 hv
Hintapyyntö 39 500 euroa
Valmistaja Korsö Marin, Larsmo, puh: (06) 781 5510, www.korsomarin.fi