Jutut

Nimbus 28 DC/HT -88 + Volvo Penta 200 hv -88

16.10.2006

TekstiKipparilehti

Nimbus 28 DC/HT

Kippari 1/2006

Päänvaivaa tunnelman tiputtajista

Teksti ja kuvat Timo Sarkkinen, Mikko Rajala

65 000 euron käytetystä saa luvalla odottaa erinomaista kuntoa, modernia ja toimivaa varustelua sekä moitteetonta ajokäytöstä.
Valitettavasti vain jälkimmäisin paljastui Nimbuksen vahvuudeksi. Kokonaisuutena paketti on rajusti ylihintainen.

Kookkaat, osittain tai kokonaan katetut matkaveneet ovat olleet 1960-luvun lopulta näihin päiviin maineikkaan ruotsalaisen Nimbuksen arvojärjestyksessä ykkösenä. Niille on ominaista vähintään lievä hienostuneisuus, mikä karsii ostajaehdokkaista karvalakkiversioita kyttäävät ja pikkuvenettä etsivät. Alle kuusimetristä avovenettä Nimbus ei ole koskaan valmistanut.
Matkaveneitä Nimbus on ehtinyt tehdä tuhansittain. Niitä näkee myytävän käytettynä melko usein. Nyt esiteltävä puolikatettu 28 DC/HT ja avoin sisarmallinsa DC ovat ankannokkineen lähes yhdeksän metriä pitkiä ja kolme metriä leveitä liukuvia matkaveneitä.
Perinteisimpiin daycruisereihin verrattuna tässä on varustelunsa ja tilojensa ansiosta merimotelli pidemmillekin reissuille. Ohjaamo on päiväristeilijöiden tapaan taivasalla. DC/HT -mallissa katoksi saa vetäistyä pikkukuomun. Avoimen perätilan saa peitettyä kuomulla.
Keulakajuutassa on pentteri sekä vesivessa omassa tilassaan. Lepoasentoon sopii myös ohjaamon alle jäävään toiseen makuutilaan. Näissä mahtuu yöpymään viisi täysikasvuista. Jos väkeä on enemmän, siedettävä kylmämajoitus käy avotilan patjoilla.
Matkaa Nimbus taittaa ripeästi. Tehdas asensi veneisiin Volvo Pentan 150-275 hevosvoimaisia sisäperämoottoreita. Suomeen tuoduissa veneissä voimanlähteenä oli paria poikkeusta lukuun ottamatta Volvo Pentan 200-hevosvoimainen AQ AD41 -diesel. Turboahtimella varustetun koneen luvattiin kiidättävän venettä 34 solmun huippunopeutta.

Kankeasti sisälle

Seitsemäntoistavuotiaan Nimbuksen kyljet ja kansi olivat menettäneet kirkkautensa, mutta paikattavaa niistä ei ilmennyt. Palauttaakseen pinttyneen gelcoatin loistoon kyljet kannattaisi kiillottaa koneellisesti eli ”myllyttää”.
Loikattaessa laiturilta ankannokalle keulaan toivoisi portaita. Taas toivoisi myös leveämpiä sivukansia. Korkeat, keulasta tuulilasin takareunan tasolle ulottuvat sivukaiteet kyllä helpottavat menoa, joskin saisivat olla paremmin tuetut. Kaiteiden kiristys onnistuu myös kajuutasta.
Veneeseen sivulta käydessä partaan askelmalle loikkaava saa hyvän otteen targakaaren tartuntakaiteesta. Edelleen turkille laskeutuu kuitenkin hapuilevin jaloin, sillä avotilan sohvan päätyyn kiinnitetty askelma on kaareva ja karhentamaton, lisäksi aivan väärässä linjassa partaan askelmaan nähden.
Myöskään kulku uimatasolle ei suju ilman ähkimistä. Koska sivukannet loppuvat targakaaren kohdalle, tasolle pääsee ainoastaan perästä avotilan penkiltä. Pudotus on ainakin perheen pikkuisille hurja, eikä sitä yhtään helpota minikokoinen astinlauta.
Kulkureittien puutteiden takia on onni, että Nimbus ei häiritsevästi kallistele liikkeistä, vaikka samalla laidalla taiteilisi kaksi tai kolmekin kaveria. Uusien veneiden kajuutan ympäri- ja/tai läpikäveltävyys on käytännöllinen ominaisuus. Siihen tottuneelta tuntuu pahalta luopua siitä 1980-luvulla valmistettua venettä hankkiessa. Mutta tosiasia on, että moiset ratkaisut yleistyivät vasta seuraavalla vuosikymmenellä.

Vastassa tunkkainen sisäilma

Kuomun alla avotilassa nenään leijaili tunkkainen haju. Kuomusta se ei voinut olla lähtöisin, se oli hankittu edelliskesänä ja loisti uutuuttaan. Yhtä upeita ja hajuttomia olivat myös hiljattain uusitut avotilan sohvan ja ohjaamon kahden istuttavan penkin vinyyliverhoilut.
Epämiellyttävän hajun syytä ei löydetty avoimista tiloista. Sisäilma iski vastaan yhä raskaampana, kun ohjaamosta laskeutui pari porrasta keulakajuuttaan. Tunkkainen haju antoi aiheen epäillä, että kajuuttaan on iskenyt home. Epäily vain vahvistui patjoja ja sisäverhoilua tutkiessa. Niistä erottui tummia homepilkkuja ja ne lemahtivat paikoin ummehtuneilta.
Kosteutta ja hajua paljastui lisää keulakajuutan lokeroista ja pilssitiloista. Vähät tuuletusritilät eivät ole tehtäväänsä täyttäneet. Puhdistusta tarvitsee kipeimmin keulimmaisin pilssi, jonne on lisävarusteena asennettu keulapotkuri. Selvittää pitää, mistä sotkuiseen tilan pohjalle on tihkunut vettä. Yksi mahdollisuus on septiletkun läpivienti, joka on samassa tilassa, ja josta puuttuu sulkuventtiili. Sellainen tulee olla kaikissa vesilinjan läheisyydessä ja sen alapuolella olevissa letkuasennuksissa.
Epäilty home on poistettava huolellisesti. Wunder-Baum -hajukuusi ei riitä, tehokkainta olisi tilata apuun ammattilainen, joka suorittaisi koko veneelle homeenpoistokäsittelyn märkäsumutuksena.

Väljät oleskelutilat

Jos käsittely tuo raikkauden, sisätiloissa kelpaa oleilla pidempäänkin. Jotkut pienet yksityiskohdat saisivat silti olla paremmin toteutettuja, esimerkiksi kapeahko kulkuaukko keulakajuuttaan häiritsee aluksi.
Keulakajuutan korkeimpaan kohtaan asennetun pentterin äärellä mahtuu seisomaan 180-senttinenkin. Jääkaappi avataan sivusta. Lähes uudenveroiset kaksiliekkinen keitin sekä vesiallas ovat piilossa peitelevyn alla. Sen nostettuaan huomaa samalla poistaneensa ainoan laskutilan. Astioiden säilytykseen on hylly liukuoven takana, mutta jos sinne sijoittaa tiskatut astiat, vesi valuu pentterikaapin takapuolelle esteittä.
Vastapäätä pentteriä on WC-tila. Siellä laskutilaa löytyy vesialtaan ympäriltä riittävästi. 170 senttiä korkeassa tilassa mahtuu liikkumaan. Septitankki on keulakajuutan turkin alla. Imutyhjennysjärjestelmää veneessä ei ole.
On aika karua, että 65 000 euron veneessä septin joutuu tyhjentämään veteen käsikäyttöisellä pumpulla.
Kokonaisuutena keulakajuutta palvelee hyvin oleskelu- ja yöpymistilana. Harmahtavaa yleisilmettä kirkastavat puulistoin koristellut valkeat, ehjät laminaattipinnat. Plyysipatjojen loisto on sen sijaan lähes mennyttä. Sekundaosastoon kuuluvat muovikuoriset sisävalot.
Toinen makuutila on ohjaamon alla. Perinteisestä pistopunkasta poiketen sinne pääsee sekä keulakajuutasta WC-tilan vierestä, että ohjaamon penkin alla olevasta liukuluukusta. Jälkimmäisen reitin valinneen on ensin kipattava penkki eteenpäin.
Kajuutta on yllättävän tilava, kaksi metriä pitkä ja 1,2 metriä leveä. Tilaan sopii paitsi makuulle, myös istumaan. Se ei siis ole pelkästään kahden hengen makuuluola, vaan myös käypä TV-tila tai vaikkapa lukunurkkaus perheen junioreille.

Polttoaineensuodatin kovilla

Nimbukseen asennettua 200-hevosvoimaista dieselkonetta ei pääse kurkistamaan pikaisesti. Tieltä on ensin raivattava sekä avotilan ruokailupöytä että U-sohvan keskipala. Luukku nousee nätisti kahden kaasujousen avustamana, mutta pysähtyy lievään kumaraan, ei aivan pystyasentoon.
Huoltomies mahtuu moottoritilaan vain vaivoin. Useimmin katsottavat kohteet ovat onneksi hyvin esillä, esimerkiksi öljyn määrän tarkistus sekä raakavesi- ja polttoainesuodattimien huollot onnistuvat.
Nyt rutiininomainen polttoainesuodattimen vilkaisu säikäytti pahan kerran. Suodattimen läpinäkyvässä kupissa, joka hyvin hoidetussa pa-järjestelmässä pysyy lähes puhtaana, oli täysi satsi moskaa. Koeajolenkki sai odottaa kunnes lähes tukkoon mennyt suodatin puhdistettiin.
Syy täysinäiseen suotimeen voi olla vain polttoainetankissa, jonne on kulkeutunut roskaa tankatessa. Tankin sijoitus piiloon avotilan turkin alle ja kunnon huoltoluukun puute eivät ainakaan houkuttele puhdistamaan tankkia säännöllisesti. Se saattaa jäädä katsomatta vuosiksi, ja vähitellen pienistä roskista kertyy tankin kulmiin kunnon likakökkö. Jos se lähtee liikkeelle kerralla, suodatin saattaa todellakin jopa tukkeutua.

Jykevä ajettava

Koeajoon valmistauduttaessa Nimbuksen toivottiin vihdoin näyttävän kyntensä ja tarjoavan tasaista, mutta vauhdikasta kyytiä järvenselällä. Alku sujui vähän liiankin vauhdikkaasti, kun vene nytkähti startista liikkeelle, vaikka vaihteen piti olla vapaalla. Vahingossa se olikin kytkettynä eteenpäin, kun kaukohallintalaitteen liike on holtiton, siitä puuttuvat selvät pykälät. Mekanismin säätö ja vivuston rasvaus auttanevat asiaa.
Keulapotkuri auttaa liikkumaan satamassa hallitusti, tyylikkäästi ja arvokkaasti. Komennot annetaan aivan ohjaamon oikeaan laitaan asennetusta paneelista.
Kevyessä, alle puolen metrin aallokossa vene käyttäytyi johdonmukaisesti. Se nousi helposti liukuun, kallistui kaarteissa hallitusti ja saavutti parhaimmillaan noin kolmenkymmenen solmun huippunopeuden. Ärhäkkää kiihtyvyyttä tai lennokasta menoa paketti ei tarjoa, mutta jos 25 solmun matkavauhti passaa, veneestä on pitkillekin matkataipaleille.
Aallokon kasvaessa Nimbus on loivan V-pohjansa takia kova ajettava. Kulkuasentoa voi toki silloin parantaa trimmitasojen avulla, niiden kytkimet olivat kerrankin oikeaoppisesti heti kaasukahvan takana.
Pikkuaallokossa resonanssiäänet, värinät ja tärinät olivat vähäisiä. Moottorin ääni ei häirinnyt ohjaamossa, entisestään melutasoa voi vaimentaa vaihtamalla moottoritilaan jämerämmät äänieristeet.
Moottori, jonka tuntimittari kertoi käyneen 820 tuntia, toimi koeajon aikana hyvin. Hetkittäin, liukuun noustessa, se kuitenkin pölläytti pienen savupilven. Siitä ei pidä huolestua, kyseessä on moottorimallin tälle versiolle ominainen ilmiö. Vastaavanlainen pöllähdys ilmenee myös kylmää konetta käynnistettäessä.
Tarvittaessa moottoriin voi vaihtaa uudemman ahtimen. Se herää kiihdyttäessä aiemmin ja antaa näin laajemman vääntömomentin. Myös pölläyttely saattaa vähentyä, ainakaan se ei pahene. Vaihtoahdin maksaa 1 200 euroa ja asennustyöt, joten sen hankintaa kannattaa pohtia tapauskohtaisesti.

Kipparilla hyvät oltavat

Nimbukseen on imetty vaikutteita aikansa jenkkiveneistä, mutta joiltain yksityiskohdiltaan se poikkeaa niistä, ja nimenomaan hyvässä mielessä. Ohjaamo on oiva esimerkki. Kun karttapöydät nykyisin vaivihkaa kutistuvat elektronisten laitteiden lisääntyessä, vielä 1980-luvun sellaista osattiin arvostaa. Nimbuksessakin kartalle on asiallinen paikka kojelaudan lokeron kannen päällä.
Hallintalaitteet ovat hyvin käsillä. Erikoista tosin on, että VHF:n antenni on asennettu kojelaudan päälle jättäen jälkeensä karmean asennusreiän. Varmemmin antenni toimisi korkealle ulos kiinnitettynä.
Kompassi, osa mittareista, kaikuluotain sekä vanha navigaattori oli kiinnitetty niille varattuun leveään puupaneeliin. Valitettavasti useimmat niistä olivat rikki. Tätä tuskaa myyjä helpotti kertomalla, että uutta elektroniikkaa on luvassa toimimattomien tilalle ilman myyntihinnan nousua. Targakaari tulisi raivata vanhoista tv-antennista sekä VHF-puhelimen jalustasta.
Ohjaamon penkissä istuu kaksi väljästi, kolme tiiviisti. Pituussäätö on työläs ja puuhaan on huudettava kaveri avuksi. Selkänoja ei hievahda ollenkaan ja tarjoaa löhöävän ajoasennon. Käytännöllinen yksityiskohta on selkänojan taakse kiinnitetty kaide, takana seisova siitä saa hyvän otteen ja keskustelu kipparin kanssa sujuu ääntä korottamatta.
Ajoviimalta suojaa mainiosti kookas tuulilasi. Käsittämätöntä kyllä, sille ei saa puhallusta. Nyt ikkunoiden huurtuminen pitää sietää kuomut päällä ajaessa.
Ainut etuikkunaa sutiva pyyhkijä yltäisi laajemmalle alueelle, jos se olisi varustettu kaksoisvarrella. Näkyvyyttä eteenpäin ei suuremmin häiritse mikään, kun kojelautakin on viisaasti muotoiltu sopivan matalaksi. Takana näkökenttään osuvat targakaaren sivut sekä kuomukangas, jossa ikkunoiden osuus on turhan pieni.
Sateella kuomu on kuitenkin mitä parhain suoja sekä avotilassa oleileville että sen vaaleille patjoille. Kuomusta haluttiin aikanaan mahdollisimman helppokäyttöinen, ei useilla metallikaarilla koottavaa telttaa. Siinä myös onnistuttiin, targakaaren etureunaan kuomun nepparit on vaivaton kiinnittää. Avoimen katon saa peitettyä kokonaan tai osittain omalla peitteellään.
Ajo seisaaltaan sujui keskipituiselta mieheltä luontevasti. Lyhyt kuski kaipaisi pienen korokkeen jalkojensa alle nähdäkseen kurottamatta DC/HT-mallissa olevan tuulilasin lasikuitureunuksen ylitse. Katoksen reunuksesta saa hyvän otteen.

Asennukset piilossa

Näin arvokkaassa veneessä asennusten pitäisi olla laadukkaita ja viimeisteltyjä. Niitä pitäisi päästä myös tarkistamaan purkamatta rakenteita. Nimbuksessa asiat ovat ikävä kyllä päinvastoin. Esimerkiksi massiivisesta kojetaulusta ei löytynyt edes pikkuluukkua, josta yltäisi vaihtamaan edes sulakkeen, uuden laitteen asennuksesta puhumattakaan.
Mistään ei löytynyt sähköpääkeskusta. Jos sellainen jossain on, käsiksi siihen ei nopeasti pääse. Laitehäiriöiden jäljittämiseen saa tässä veneessä kulumaan pitkän tovin.
Nimbus saa virtansa neljästä akusta. Akkuryhmiä on kaksi suojaamattomina syvällä avotilan lokeron pohjalla. Kytkentä ei ole lataustehon kannalta hyvä: yhteenkytketyistä akuista varaustila määräytyy aina huonomman mukaan. Siksi akkuryhmät pitäisikin purkaa. Erikseen kytketyille akuille voisi hankkia kaksi pääkytkintä, joilla saisi valittua, mitä akkua käyttää.
Keulapotkuri ansaitsisi oman akkunsa. Ostaa pitäisi myös jakodiodi neljälle akulle, nykyinen on kahdelle akkuryhmälle. Avotilan U-sohvan päässä oli maasähkön pistoke.
Jotkut lisävarusteet olivat hankalasti huollettavissa. Kuten lämminvesivaraaja, joka löytyi kakkoskajuutasta, syvältä luukun takaa.
Nestekaasupullo ei ollut vaadittavassa kaasutiiviissä tilassa, vaan pleksioven takana avotilan vasemmassa laidassa. Toiseksi, pullo oli silakkasangossa, jonka kylkeen oli jyrsitty reikä kaasuletkulle. Koska tilassa ei ole vaadittavaa valuma-aukkoa ulos, haverin sattuessa sankoon valuva kaasu pääsee reiän kautta veneeseen. Pullo tarvitsisi paljon turvallisemman paikan muualta veneestä, helposti sellaista ei kuitenkaan löydä. Kun kaasua tarvitsee vain vanha liesi, siitä luopumalla pääsisi koko ongelmasta eroon.

Hinnoittelu pielessä?

Nimbuksen vahvuuksia ovat vakavuus, hyvä ajettavuus sekä kaksi käyttökelpoista makuutilaa. Erityisesti kakkoskajutta miellytti koollaan. Sisustuksen yleisilmettä voi kuvailla asialliseksi, joskaan hienostunut se ei ole.
Uusittavaa ja korjattavaa veneessä on melkoisesti. Verhoilut on saatava puhtaaksi homeesta. Keulakajuutan patjat selkänojineen pitää uusia. Septitankin imutyhjennysjärjestelmän rakentaminen on myös edessä.
Moottori toimi koeajon aikana aivan kuten pitääkin. Aiemmista huolloista ei ollut dokumentteja, joita kaipaisi, kun on hankkimassa kahdeksattatoista kesäänsä odottavaa konetta.
Myyjä ilmoitti vaihtavansa toimimattomat ohjaamon mittarit sekä navigointilaitteet uusiin, ja hyvä niin. Kojetauluun ilmestynee muun muassa 1 300 euron arvoinen Raymarinen 435 väriplotteri. Omat haasteensa on vanhojen asennusjälkien peittämisessä.
Hintaa on mielenkiintoista verrata uuteen, vastaavankokoiseen veneeseen. Aquador 26 HT, jonka on suunnitellut sama mies kuin Nimbuksen, maksaa 230-hevosvoimaisella Volvo Pentan KAD 43 -dieselillä varustettuna 110 000 euroa.

Miinukset
– Keulakajuutan tunkkaisuus
– Huolimaton kaasupullon asennus
– Hankala pääsy moniin huoltokohteisiin
– Korkea hinta

Plussat
+ Vakaa ja miellyttävä ajettava
+ Keulapotkuri helpottaa rantautumista
+ Uusi kuomu
+ Ohjaamon ja perän U-sohvan päällysteet uusittu
+ Tilava kakkoskajuutta

Jenkkimuotiin puettu ruotsalainen

Ruotsalainen Nimbus 28 DC luotiin 1980-luvun puolivälissä haastamaan Pohjoismaiden venemarkkinoille saapuneet amerikkalaiset kilpailijansa. Suunnitteluvastuun sai useita Nimbus-malleja piirtänyt Rolf Eliasson, sama mies, joka sittemmin palkattiin myös Aquador-veneiden suunnittelijaksi.
Kilpaillakseen jenkkien kanssa Nimbuksen oli tarkistettava vanhahtavaa tyyliään trendikkäämmäksi. Sisustuksia hallinneet puiset ja neliskanttiset rakenteet vaihtuivat vaaleisiin, pyöristettyihin muovipintoihin. Näillä ja muille sisustusratkaisuilla matkaveneeseen tavoiteltiin urheilullista ilmettä.
28 DC:ssä on virtaviivaisempi kansi kuin vanhemmissa Nimbuksissa. Keulakajuutan katto sulautui nyt huomaamattomasti kansirakennelmaan. 28 DC:ssä myös keulakajuutan ja pistopunkan ikkunat on lisätty runkoon.
Sporttinen olemus asuttavuuteen yhdistettynä herätti monen kiinnostuksen. Vuosina 1986-91 tuotannossa ollut DC saavutti mainion suosion. 1980-luvun lopulla niitä valmistettiin enimmillään yli sata vuodessa. Veneitä ehti kaikkiaan valmistua neljäsataa. Suomessa malli oli 1980-luvun lopussa yksi myydyimmistä Nimbuksista. Maahantuonnista ja markkinoinnista vastasi helsinkiläinen Contact Oy, toimintansa sittemmin lopettanut yritys.
Lähes kaikissa meillä myydyissä veneissä oli moottorina Volvo Pentan 200-hevosvoimainen AQ AD41 -diesel, jollainen kyydittää myös nyt esiteltyä yksilöä. Vain pari asiakasta halusi samat hevosvoimat mutta bensakoneen.
Venettä oli saatavana kahtena mallina. Useimmat valitsivat vain tuulilasilla suojatun DC-mallin, nyt esitellyn niukasti katetun DC/HT -mallin suosio oli laimeampi. Lisävaruste ei tuonut pään päälle kovaa katetta, vaan jätti ohjaamon päältä avoimeksi ja kuomulla peitettäväksi. Omaksi tilakseen ohjaamon pystyi erottamaan hankkimalla kiinteän, taittuvalla ovella varustetun takaseinän.
Vuodesta 1989 lähtien veneisiin asennettiin uudenlainen kansirakennelma, johon kiinnitettiin uusi, virtaviivaisempi tuulilasi. Parhaiten sen tunnistaa kahdesta etulasista, vanhassa laseja oli yksi ja siinä oli selvästi erottuvat kulmapalat sivulasien taitekohdissa. Uudistuksen yhteydessä kumpikin ruutu sai omat pyyhkijänsä.
Kun 28 DC:n valmistus vuonna 1991 lopetettiin, se sai seuraajakseen samaan runkoon perustuvan 29 DC Rivera -mallin. Merkittävin muutos oli, että pentteri siirrettiin keulakajuutasta avotilaan. Toinen uudistus helpotti merkittävästi moottorin vaihtoa ja huoltotoimenpiteitä: Riverassa moottorin saa nostettua pois tilastaan yhtenä kappaleena, kun 28 DC:ssä siitä oli ensin erikseen irrotettava sylinterin kansi.
Edeltäjäänsä verrattuna 29 DC Riveran elinkaari jäi lyhyeksi, venettä valmistettiin vuosina 1991-93.

Tekniset tiedot
Pituus
8,5 m
Leveys 3,0 m
Syväys 0,85 m
Paino n. 3 000 kg
Valmistusmateriaali lujitemuovi
Makuusijoja 5
Polttoainesäiliö 280 litraa
Vesisäiliö 150 litraa
Tehosuositus 200-260 hv sisäperämoottori
Moottori Volvo Penta AQAD 41, 200 hv diesel
Myyntihinta 65 000 €
Valmistaja Nimbus Boats, Ruotsi

Lue myös nämä