Jutut

Nordic 68 -94 + Volvo Penta KAD32 -02

06.03.2007

TekstiKipparilehti

Viehättävän vanhahtava retkivene

Jykeviä Nordic-veneitä tehtiin käsityönä Porvoon saaristossa, Kråkössä 1990-luvun alkuvuosiin saakka.
Tämä, vajaat seitsenmetrinen 68-malli on valmistetuista veneistä viimeisimpiä. Ensisilmäyksellä sitä voisi veikata jopa 1970-luvulla syntyneeksi. Mutta vanhanaikaisuuteen voi ihastua, kun se ilmenee käytännöllisinä, veneilyä ja veneen huoltoa helpottavina ratkaisuina.

Kippari 3/2007

nordic

Nordic 68 poikkeaa jo ilmeeltään monesta samankokoisesta matkaveneestä, selkeimmin tänä päivänä uusina myytävistä. Sivuprofiililtaan korkeana ja muodoiltaan selkeän suoraviivaisena siinä on ryhdikkyyttä, ainakin konservatiiviseen makuun. Tietyt yksityiskohdat, kuten korkeahko parras ja ikkunoiden kulmikkuus, antavat ulkonäköön säväyksensä.
Paitsi ulkonäkö, myös hyttiratkaisu jakaa mielipiteitä. Ohjaamo on takaa avoin, avotila kuomulla peitettävissä. Kaksi pitkittäispenkkiä jäävät kokonaan ulkosalle, niille mahtuu istumaan jopa kuusi henkeä. Kojetaulun taakse kipparin penkille sopii lisäksi yksi matkustaja.
Kipparin pitääkin hyväksyä apumies vierelleen ja päinvastoin, sillä ohjaamossa vasemmalla ei ole penkkiä lainkaan. Siinä on Nordicin pentterikaappi. Tasaisesta kannestaan huolimatta sitä ei ole luotu penkiksi tai makuupaikaksi – siispä ketään ei tarvitse häätää paikoiltaan, kun tulee tarve ruuanlaittoon tai käsienpesuun.
Kaikki makuupaikat ovat keulakajuutassa. Osin ohjaamon alle ulottuvalla V-vuoteella mahtuu nukkumaan jopa neljä henkeä. Vieläpä varsin väljästi, sillä kajuutta on korkea ja lyhinkin petipaikka lähes kaksi metriä pitkä.

Edessä vain pikkupaikkauksia

Voimanlähteeksi Nordiciin suositeltiin 110-150 hevosvoimaista sisäperäkonetta. Tässäkin veneessä oli alkujaan bensakone, mutta se on vuonna 2002 on vaihdettu nykyiseen dieseliin. Uudella koneella oli ajettu vain 70 tuntia. Vähät ajotunnit eivät tosin sinänsä takaa hyvää kuntoa, ehtiihän veneelle tehdä pahaa jo yhden reissun aikana.
Mutta tälle veneelle ei ole niin käynyt. Kummassakaan kyljessä ei ollut ainuttakaan häiritsevää tai paikkausta vaativaa jälkeä. Vain yksi runkoläpivienti vasemmassa kyljessä pullisteli ympärillään löysäksi jäänyttä tiivistemassaa. Kun poistaa kelvottoman massan, voi hankkia venetarvikeliikkeestä uuden, vedenalaisiin asennuksiin käyvän liima- ja tiivistemassatuubin. Sellainen on esimerkiksi Sikaflexin 291.
Toisenlaisille paikkaustarvikkeille on käyttöä kannelta bongattuja pintavaurioita korjattaessa. Gelgoatissa oli kynnenkokoisia koloja molempien takakiinnityspollarien vieressä. Olisivatkohan kiinnitysköysien hakojen jyrsimiä?Sellaiset kuuluvat laiturin lenkkeihin, eivät veneen pollareihin.
Paikkaamiseen on kaupan monenlaisia tuotteita. Tuubeissa myytävien epoksi- ja polyesterikittien vaihtoehtona vauriokohdat voi täyttää topcoat-pinnoitteella. Niitä myydään pienehköissäkin pakkauksissa.

Kohtuulliset kansitilat

Veneen kansivarustelu kattaa kaiken tarvittavan. Keulakannella on köysilokero, uimatason keskellä ankkuriboksi. Kookkaita kiinnityspollareita on paitsi keulassa ja perässä, myös keskellä venettä kylkikiinnitystä helpottamassa.
Sivukansien reunoilla on lisäksi tasaisin välein lenkkejä lepuuttimien solmimista varten. Heloista on hyötynsä, mutta niihin pitää varoa tökkäämästä jalkaansa sivukannella kävellessä. Oikealla kannella on vielä varottava tallomasta lämmittimen savutorvea.
Sivukansilla on helppo kulkea, koska ne ovat leveät ja niissä on karhennus. Tukea keulasta avotilaan mennessä saa ensin keulakaiteista, mutta kurottaa pitää, jotta ulottuu keulakajuutan katon U-kaiteeseen. Sen loppuessa on edettävä askel tai kaksi ilman tukea, kunnes saa kiinni ohjaamon kattokaiteista. Pulmaan keksii ainakin kaksi ratkaisua: joko keulakaiteita jatketaan ohjaamoon saakka, tai keulakajuutan U-kaide muokataan pilottityyliseksi niin, että se ulottuu ohjaamon katolta keulakajuutan eteen.
Sen sijaan erikoisesti muotoilluissa keulakaiteissa on ideaa. Ne on taivutettu edestä ulospäin, jolloin kulkuväli kannelle on saatu avarammaksi.
Peruuttamalla laituriin ajettuun Nordiciin pääsee uimatasolta. Keskellä sitä oleva ankkuriboksi sekä perälaitaan muotoiltu askelma auttavat liikkumista uimatason ja avotilan välillä. Tukea vain kaipaisi enemmän kuin avotilaa reunustavat puukaiteet antavat. Lisäkaiteista yhden voisi asentaa törmäyslistan ylä- ja ja toisen sen alapuolelle, jolloin veteen pudonneellakin olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä uimatikkailta ylös veneeseen.
Tikkaat kaipaisivat pidikkeen pysyäkseen paikoillaan matka-ajossa. Helojen popniittien uusinta ja mutterien kiristys voisi vähentää tikkaiden hölskymistä. Sikaflex-massaa voi käyttää apuna kiinnittäessään uimatasojen tiikkejä alustaansa. Osaa niistä saattoi nyt nostella sormillaan.

Verhoilu ja puumateriaalit sopusoinnussa

Sisustuksen ilmeestä ei uskoisi, että vene on 1990-luvun tuotantoa. Puuta ja laadukkaita verhoilumateriaalia on käytetty harkitun taidokkaasti, aivan kuin hienoissa 1970-luvun matkaveneissä.
Pääosin puurakenteet on koottu hyvälaatuisesta, mahonkiviilutetusta vanerista ja mahongista. Seassa on tiikkiäkin, esimerkiksi avotilan kaiteissa. Pintakäsittelyn ja vähäisen käytön ansiosta puuosat ovat hyvässä kunnossa, eikä heti tarvitse varautua hionta- ja lakkauspuuhiin.
Avotilan ruskean tekonahkan ja keulakajuutan plyysiverhoilun tuomitsisi mauttomaksi tämän päivän retkiveneissä. Nordicin puusisustukseen se sointuu ihan onnistuneesti. Ainakaan se ei ole yhtä arka lialle kuin valkoinen tekonahka, jollaisella valtaosa Nordic 68 -mallien ohjaamoista ja avotilan penkeistä on verhoiltu.
Nykyisin yhä useampi venevalmistaja panostaa näyttäviin istuinverhoiluihin. Niitä ihaillessa vain saattaa unohtua kokeilla, millaisia pehmusteet ovat käytössä. Moni penkki on päältä kaunis, mutta veltto sisältä. Iloinen yllätys olikin, kun Nordicin patjat kantoivat kunnolla. Ennen muuta keulakajuutassa, jossa plyysiverhoillut vuoteet olivat juuri niin jämäkät kuin miltä näyttävätkin.
Laatumateriaalia on käytetty myös avotilan ja ohjaamon turkin verhoilussa. Röpelöpintainen Nautolex-vinyylikangas on pitävää, säänkestävää ja sulautuu ruskehtavana muuhun sisustukseen.

Homepilkkuja katoissa

Istuin- ja lattiaverhoilut olivat kauttaaltaan ehjät ja puhtaat. Huolenaiheita löytyi vasta, kun katseet käännettiin ylös: keulakajuutan ja erityisesti ohjaamon kattoverhoilut olivat homepilkkujen täyttämät.
Homeen syntyyn lienee vaikuttanut lauha alkutalvi. Vene on ollut telakoituna viileässä hallissa, kuomu paikoilleen asetettuna. Silloin kosteus on edennyt alhaalta ylös ja tiivistynyt kattojen sisäpintaan. Ja koska tavallinen kangasverhoilu imee itseensä kosteutta, home on näin saanut oivan kasvualustan.
Ensiapuna verhoiluihin voi suihkuttaa venetarvikeliikkeissä myytävää homeenpoisto-spraytä. Jos käsittely ei tehoa, verhoilut pitää irrottaa ja vaihtaa uusiin.
Takaa avoin ohjaamo on ymmärrettävä lähinnä ulkotilaksi. Siksi uuden verhoilun valintakriteereistä tärkeimpiä on kosteudensietokyky. Laadukasta vinyylikangasta voisi harkita sekä kajuutan että ohjaamon kattoon. Materiaali on helppo pitää puhtaana.
Jotta sisustus pysyisi siistinä jatkossakin, avotilan hupuksi kannattaa aina asetella kuomu paikoilleen. Kaksiosaisena sillä saa halutessaan peitettyä vain osan avotilasta.

Asiallinen ohjaamo

Avotilasta laskeudutaan pari askelmaa ohjaamoon. 180-senttinen mahtui paksupohjaiset kengät jalassa juuri ja juuri seisomaan katteen alla. Sisäkorkeutta ei olekaan niin hulppeasti kuin ulkoa katsottuna uskoisi.
Jos ohjaamo ja avotila olisi erotettu toisistaan väliseinällä, se veisi mennessään raikkaan hardtoppari-fiiliksen. Suunnitelmia suljetulla ohjaamolla varustetusta mallista hautoi aikoinaan veistämökin, mutta totesi avo-ohjaamon oikeaksi vaihtoehdoksi 68-malliin.
Ohjaamon ainoa penkki säätyy sekä pituus- että leveyssuunnassa. Molempia tarvitaan, sillä pituussäädön lukitusvipuun ei pääse käsiksi ennen kuin on vetäissyt penkin irti laidasta. Leveyssuunnassa penkin huomattiin liikkuvan kiskoillaan vailla lukitusta, kitka riittänee pitämään sen paikoillaan ajon aikana.
Isossa kojetaulussa moottorin vakiomittaristo, VHF:n luuri ja keulapotkurin ohjain ovat hyvin esillä ratin vasemmalla puolella. Oikealla kytkinpaneelit jäävät hiukan ratin kehän piiloon. Kaukosäätölaite on omassa korokkeessaan. Trimmitasojen kytkimiä toivoisi sen tuntumaan, nyt ne olivat vasemmalla ratin vieressä.
Kojetaulun päälle mahtuisi merikartta, ellei tilaan olisi asennettu tutkaa, GPS-navigaattoria sekä kaikuluotainta. Kompassi oli viety edemmäs tuulilasin kupeeseen. Paitsi että laitteet vievät parhaan karttatilan, ne peittävät yllättävän paljon näkyvyyttä eteenpäin. Tutka ja kaikuluotain masentavat myös siinä mielessä, että ne on asennettu vinoon tason reunoille, puolittain tyhjän päälle, kaikkea muuta kuin kauniisti.
Korkeita näyttöjä on toki tähänkään veneeseen vaikea asentaa niin, että ne olisivat helposti käytettävissä, eivätkä silti peittäisi näkyvyyttä. Uusissa matkaveneissä pulma on ratkaistu upottamalla laitteet jo tehtaalla kojetauluun tai vähintään varaamalla niille siitä paraatipaikat.
Jos Nordicin kojetaulu olisi vapaa laitteista, näkyvyys eteen ja sivuille olisi kerrassaan mainio, kiitos ohjaamon suurten ikkunoiden. Etummaiset maisemaruudut olivat tyyliltään kuin 70-luvun legendaarisesta viranomaisveneestä, Vator 22:sta.
Vaikka ohjaamon penkille mahtuu kaksi, vain kippari voi tähystää seisaaltaan. Kattoluukusta ei nimittäin mahdu ulos yhtä päätä enempää. Taakse kääntyessään luukku tömähtää GPS:n antenniin. Jotta se pysyisi ehjänä, luukulle kannattaisi pian hankkia pidike, jossa se kestäisi kovassakin kelissä.

Kelpo pentteri

Pentterikaappi on korkeahko hyvästä syystä: sen alle on saatu mahtumaan makuutila, joka on ahdistavaa pistopunkkaa väljempi. Ratkaisu on vienyt isoimmat säilytystilat pentteristä, mutta pikkuvarusteet saa sentään kivasti piiloon. Vesialtaan ja keittimen takana on näppärät, kannelliset lokerot. Keittimen alla on vetolaatikko, kaksi isompaa sellaista löytyy kokin selän takaa, kipparin penkin sivusta.
Pentterin äärelle mahtuu kaksikin kokkia, toinen vesialtaan ja toinen spriikeittimen eteen. Kummallekin varusteista on erilliset kannet. Kun toista pitää suljettuna, saa käyttöönsä hyvän laskutason. Ylösnostettujen kansien odottaisi lukittuvan pidikkeisiin. Ikävä kyllä sellaiset puuttuvat. Kokit saavat varoa sormiaan, jos luukut lämähtävät sivuaallosta alas.
Vesialtaan kansi törmää hentoon katkaisimeen, jolla valitaan, pumpataanko vettä säiliöstä vai merestä. Pumppujen käyttökytkin lähti vetämällä irti. Se pitäisi kiinnittää luotettavammin tai mieluummin vaihtaa laadukkaampaan malliin.
Puinen pentterikaappikin vaatii huoltoa. Pintaviilut kannessa ja altaan ympärillä irvistivät reunoiltaan ja odottivat liimausta. Irrallaan ollut keitin kaipaa ruuvikiinnitystä.
Jääkaappi, joka on asennettu lisävarusteena tehtaalla, löytyy vesialtaan vierestä takapenkin alta. Päästäkseen nauttimaan viileistä antimista pitää ensin nostaa penkin irtopehmuste, sitten jääkaapin lämpöeristetty irtokansi paikoiltaan.

Upea keulakajuutta

Keulakajuutta on pari askelmaa ohjaamoa alempana. Kulku isosta, liukuovella suljettavasta aukosta sujui sukkelasti.
Alle seitsenmetrisessä matkaveneessä on liioiteltua vaatia, että aikuinen mahtuisi kajuutassa seisomaan. Nordicin kajuutta osoittautui kuitenkin kiitettävän korkeaksi, lattiasta kattoon on lähes 165 senttiä.
Huomion herättää oitis Nordicin erikoisuus – pöytä, joka liikkuu ylösalas kajuutan korkuisessa tangossa. Tankoa joutuu välillä väistelemään, ratkaisu vaikuttaa melkeinpä nerokkaalta. Pöydän saa kiristettyä mille korkeudelle ja mihin suuntaan tahansa. Tosin tässä yksilössä pöytä liikkui vain kitkuttamalla. Liukupintojen puhdistus ja voitelu vaikkapa silikonispraylla voisi vähentää takeltelua.
Tyylikäs ja kajuutan sisustukseen istuva minipöytä jakaa vasemman vuoteen kahdeksi. Osin ohjaamon alle jäävälle petille pääsee vaivattomasti. Siinäpä lepäilee 195-senttinenkin jalat suorina.
Etummaiset vuoteet lienee tarkoitettu makuupaikoiksi kolmelle, kun pöydän laskee vuoteiden tasolle. Mutta pöytä ei täytä vuoteen väliä, vaan on selvästi pienempi. Omaa pehmustettakaan ei pöydän päälle löydetty.
Oven takana oikealla on vessatila. Sen jalkatilat on fiksusti päällystetty samalla Nautolex-vinyylikankaalla kuin turkki. Pytylle mahtuu hyvin, ja kädet yltävät puutasoon siististi upotetulle vesialtaalle. Vessaviihdykettä tarjoaa tason alle asennettu, cd-soittimella varustettu radio.
Kahvasta kääntämällä voi valita, pumppaako jätökset veteen vai fiksusti ja lainkuuliaisesti septitankkiin. Imutyhjennysjärjestelmäkin veneestä löytyy. Sitä saattaa tarvita usein. Ohjaamon jalkatilaan asennettu septitankki näytti pienehköltä. Sen voi myös tyhjentää omalla käsipumpullaan.
Kokonaisuutena keulakajuutta palvelee retkeilevää porukkaa mainiosti. Pitkät tavarat mahtuvat lokeroihin vuoteiden alle, selkänojien vieressä on huimasti hyllytilaa ja onpa vielä vaatekaappikin. Pikkutavaroita mahtuu sen ylle avolokeroon tai rappusen kannen alle.
Valoa kajuuttaan sekä vessatilaan tulee kaikkiaan neljästä ikkunasta sekä keulaluukusta. Se on niin iso, että toimii myös hätäuloskäyntinä.

Diesel konetilassa

Kaksiosaisen konetilan luukun nosto paljastaa moottorin. Tämän veneen alkuperäinen bensakone oli siis vuonna 2002 on vaihdettu nykyiseen, 170-hevosvoimaisen Volvo Pentan KAD32 -dieseliin.
Kompressoriahtimella varustettu, makeavesijäähdytteinen turbodieselkone näytti siistiltä, kuten 70 tuntia ajetun koneen pitääkin. Potkua vetolaitteineen 475 kiloa painava kone antanee ihan riittävästi. Nordicin ollessa Kipparin vertailutestissä numerossa 1/1989, huippunopeudeksi mitattiin 28 solmua, kun moottorina oli 151-hevosvoimainen bensa-Volvo. Vähän tehokkaammalla, nykyaikaisella dieselmoottorilla tuo nopeus saattaa ylittyä 4-5 solmua.
Huoltokohteista polttoaineen esisuodatin pitää puhdistaa ja vaihtaa siihen suodatinpanos. Puhdistamaan pääsee myös polttoainetankkia, kun nostaa lattialuukun pentterin ja kipparin penkin välistä. Tankin huoltoluukku voisi kyllä olla isompikin.
Konetilan tuuletinmoottori oli irti, eikä oikein tuntunut asettuvan sille varattuun paikkaan. Lisäksi se hankaloittaa esisuodattimen huoltoa.
Jotta moottori saisi viileää ilmaa suoremmin kuin nyt, konetilasta ulos johtavia tuuletusputkia pitäisi järjestellä toisin. Ehkäpä työ oli kesken, kun osa putkista oli kiinnitetty, osa irrallaan.

Helposti huoltokohteisiin

Yksi miellyttävimmistä seikoista Nordicissa on, että juuri mitkään huoltokohteet eivät jää ulottumattomiin. Ne paljastuvat luukun avauksella, ja yhtä vessan lattialuukkua lukuun ottamatta kaikki avautuivat ilman repimistä.
Monet varusteet löytyvät moottoritilan molemmilta puolilta, syvältä takapenkkien alta. Sekä oikeassa että vasemmassa tilassa on kaksi akkua, kuten painojakaumalle on järkevintä. Jälleen kerran akut tarvitsisivat kotelot ylleen sekä kiinnityksen, joka pitäisi ne tukevammin alustassaan.
Kiitoksen ansaitsee kunnollinen pääkytkin. Se on hyvässä paikassa ohjaamon rappusen alla. Muissa sähköasennuksissa riittääkin sitten paranneltavaa. Oudointa on, ettei alkeellisintakaan sähkökaappia sulakerivistöineen ja kytkentärimoineen löytynyt mistään.
Myöskään sähkökäyttöinen pilssipumppu ei vakuuttanut laadullaan eikä johtoliitoksillaan. Ostoslistalle voi lisätä tehokkaamman ja laadukkaamman sellaisen. Käsikäyttöinen tyhjennyspumppu oli piilotettu vasemman takapenkin alle.
Toiselle puolelle akkujen viereen oli asennettu moottorin kiertovettä hyödyntävä huurteenpoistaja-lämmitin. Sen päätehtävä on estää etuikkunoiden huurtumista. Ikävä vain, ettei se saa akku- ja pilssitilasta puhallettavakseen raitista ilmaa. Jos laite ottaisi ulkoilmaa vaikkapa veneen kyljen tuuletusritilöistä, siitä nauttisivat ohjaamossa oleilevatkin.
Keulakajuuttaan lämmintä ilmaa puhaltaa Wallas 2400. Se on polttoainesäiliönsä kera asennettu kipparin penkin alle. Säiliöön yltää hyvin istuinlaatikon takapuolella olevasta aukosta, lämmittimeen ei yhtä hyvin.

Lähes kohtuuhintainen

Nyt nähdyn yksilön perusteella Nordic 68 vaikuttaa hyvin tehdyltä retkiveneeltä. Yksityiskohdatkin ovat siinä fiksusti toteutettuja. Ratkaisuissa korostuu käytännöllisyys. Kylkiä ja sisustusta ei ole naamioitu turhin koristein.
Ellei sitten turhaksi koristeeksi laske venemyyjän vasempaan kylkeen kiinnittämää hintalappua, jossa lukee 36 500 euroa. Se voi jäätää monen haaveet. Mutta kenellä moinen summa on käytettyyn retkiveneeseen varattuna, kannattaa tosissaan harkita Nordicia. Hintapyyntö ei nimittäin ole kohtuuton.
Melko tuoreen dieselmoottorin osuus on melkein puolet kakusta. Vaikka varusteiden arvo vanhassa veneessä on vähäinen, esimerkiksi tutkaa ja keulapotkuria tuskin kukaan kauppias antaisi kaupan kylkiäisinä.
Vastinetta rahoille kokee saavansa siitäkin syystä, että Nordic vaikuttaa jykevämmältä ja tilavammalta kuin moni kilpailijansa 1980-luvulta. Etenkin keulakajuutta on kodikkuudessaan harvinaisen hieno.
Arvostaa voi myös aiemman omistajan huolellisuutta: paksu nippu veneen ja moottorin papereita sekä laitteiden ohjekirjoja oli koottu yhteen mappiin. Kansien välissä on rutkasti tulevan omistajan janoamaa tietoa.
Mutta kuka voisi olla tuo tuleva omistaja? Ehkäpä joku sellainen, joka näkee päiväunia vanhoista Tiiskereistä, mutta päätyy kuitenkin vähän pienempään ja halvempaan.

Teksti ja kuvat Mikko Rajala ja Timo Sarkkinen

 

 

Lue myös nämä