Örnholmarna, tai suomeksi Kotkasaaret, ovat pieniä saaria Helsingin Hietaniemen edustalla. Nimi on vaihtunut kartoissa vuosien varrella useasti. Välillä ne ovat olleet Örnholmarna, Örnarna ja joskus 1930-luvulla nimeksi muotoiltiin karttoihin Örarna.

Suomeksi saarten alkuperäinen nimi oli Kotkasaaret, joka oli suora käännös ruotsinkielisestä. 1940-luvun karttoihin ilmestyi suomenkieliseksi nimeksi Ourit ja Ouritsaaret. Karttojen painovuodesta riippuen kaikkia näitä nimiä voi vieläkin tavata, mutta nykyään alue tunnetaan viimeksi mainitulla nimellä.

Etu-Töölön kaupunginosassa sijaitseva Ourit (ruotsiksi Örarna) sai vahvistetun nimensä vuonna 1969. Nykyisin ei oikein voi enää puhua saarista, sillä ne on yhdistetty mantereeseen kannaksin metron rakentamisesta syntyneellä täyttömaalla.

Saarten olemassaolo ei ole ollut välttämättä edes kaikkien helsinkiläisten tiedossa. Ei edes kaikkien veneilyä harrastavien tiedossa, vaikka saarilla on yli 100-vuotinen veneisiin liittyvä historia takanaan. Nyt paikka tiedetään ehkä laajemminkin, kun saaret ja niillä oleva telakka nousivat tänä keväänä otsikoihin.

Taistelu saarista

Kaupunki on suunnitellut Ouritsaareen keskitettyä venesatama- sekä saaristohuoltotukikohtaansa, joten vanhan telakan toiminnot ja puuveneharrstajat saisivat väistyä. Tällä hetkellä viraston varikko on Sompasaaressa ja se muuttaa sieltä loppuvuodesta väliaikaisiin tiloihin Rajasaareen. Itäinen venesatamayksikkö on sijoitettu Puotilaan. Sekin on väliaikainen ratkaisu ja kaupungin tavoitteena on keskittää merellisen Helsingin venesatamatukikohdat yhteen paikkaan.

Hankkeen rakennusvaiheen ja käytön vaikutukset Ouritsaarten lähiympäristöön arveluttavat myös muita kuin veneihmisiä. Helsingin suosituin uimaranta ja Hietaniemen hautausmaa tulisivat ainakin kärsimään meluhaitoista, ja uimarannan veden laadun pelätään heikkenevän rakennustöiden takia.

Kaavoitettu telakaksi

Telakka-alueeksi jo valmiiksi kaavoitettu alue soveltuisi kuulemma parhaiten niin sijainniltaan kuin puitteiltaan viraston venesatamatukikohdaksi. Se olisi myös kaupungille kustannustehokkain ratkaisu.

Perustelut esimerkiksi suunnitellun varikon sijainnin erinomaisuudesta on kyseenalaistettu, eikä puuveneväki tietenkään halua luopua perinteisestä paikastaan ja on noussut puolustamaan vanhaa telakka-aluetta.

Puuveneitä on tehty ja telakoitu Ouritissa jo vuodesta 1908 lähtien. Ensimmäinen venetelakka oli Werner Janssonin ”Örnholmens båtvarf”, jonka toiminta loppui 1912. Seuraavaksi samoja palveluja veneilijöille tarjosi ”Örnholmens Nya Båtvarv”, jota veti Arthur Pettersson.

Ouritsaarten vieressä olevalla pienellä luodolla aloitti telakkatoiminnan Otto Evert Lindgren 1920-luvun alussa. Luodolla oli veneveistämön lisäksi pieni talo, jossa veistäjä asui perheineen. Telakka säilyi pystyssä aina vuoteen 2010 saakka, jolloin sen katto romahti lumen painosta. Lindgren suunnitteli monia omia veneitä ja rakensi mm. Gösta Kynzellin piirtämiä purjeveneitä.

Lindgren kuoli vuonna 1937, samoin kuin A. Pettersson, ja Lindgrenin poika Raine Lindgren jatkoi telakan pitoa sen vanhoissa ja Petterssonin veistämön tiloissa. Venetelakka Lindgren Oy tunnetaan useiden suurten klassikkopursien ja salonkiveneiden kunnostajana.

Vääntö jatkuu

Helsingin kaupunki antoi häädön telakalle tämän vuoden huhtikuussa. Alueella halutaan kuitenkin jatkaa telakkatoimintaa ja yrittämistä, joten häätöpäätöstä vastustettiin.

Telakan tueksi perustettiin huhtikuun lopulla yhdistys, Helsingin Puuvenekeskus ry., joka pyrkii jatkamaan puuvenetelakan toimintaa ja uusimaan vuokrasopimuksen kaupungin kanssa. Se pyrkii omalta osaltaan myös ”toimimaan merellisen Helsingin, historiallisen kulttuuriympäristön, käsityöläisammatin, yrittäjyyden ja kansalaisten virkistystoiminnan oikeuksien säilyttämisen edistämiseksi”.

Myös Museovirasto ja Helsingin kaupunginmuseo ovat ilmaisseet kantansa asiasta. Kaupunginmuseon muistiossa on esimerkiksi todettu, että ”telakkaperinteen turvaaminen Ouritsaarella on erittäin tärkeää. Yhtä vanhoja telakoita on Suomessa toiminnassa vain Wileniuksen telakka Porvoossa, Turun veneveistämö Ruissalossa ja Jakobstads båtvarv Pietarsaaressa”.

Museon mukaan ”telakan säilyminen ja toiminnan jatkuminen on olennaista sille, että nk. klassikkoveneiden ja muiden vanhempien veneiden kunnostus, entisöinti ja talvisäilytys ovat mahdollisia Helsingissä. Juuri vanhempien veneiden itsekunnostamisen mahdollisuus on olennaista niiden omistajille, sillä vuosihuolto vie huomattavasti työtunteja. Telakka muodostaa myös yhteisöllisen paikan veneilyharrastajille”.

Telakan säilyminen tulisi museon edustajien mukaan tutkia huolella, jotta alueen omaleimainen kulttuuriympäristö säilyisi ja klassikkoveneily voisi jatkua Helsingissä edelleen. Liikuntalautakunta kävi tutustumassa saariin toukokuussa. Se päätti keskeyttää häädön toimeenpanon ainakin toistaiseksi, kunnes asiaan löydetään kaikkia osapuolia, niin kaupunkia, veneilijöitä kuin museoväkeäkin, tyydyttävä ratkaisu.

Ouritin tapausta käsiteltiin viimeksi Helsingin kaupunginhallituksen kokouksessa 13. kesäkuuta. Kaupunginhallitus päätti palauttaa asian takaisin liikuntavirastolle ja seuraavan kerran Ouritin tilannetta käsitellään elokuussa.

Näillä tiedoin veneiden talvisäilytys ensi talvena (2016–17) on kunnossa. Vaikka lopullista, varmaa päätöstä telakan säilymisestä ei olekaan, tilanne pysyy veneväen kannalta entisen kaltaisena, toistaiseksi. Neuvottelut Ouritista ja sen tulevaisuudesta jatkuvat.