Vaikein veneilytilanne, mikä tavallisesti tulee vastaan, on useimmille rantautuminen. Ensinnäkin aavalta ulapalta ahtaaseen satamaan mittasuhteet vaihtuvat täysin. Toisekseen tuuli ja aallot voivat viedä venettä eri suuntaan kuin itse haluaisi. Kolmannekseen rantaan ajamisesta saattaa puuttua systemaattinen suunnitelma.
Kaikkiin näihin voi itse vaikuttaa. Mittasuhteiden muuttuessa suuresti ulapalta satamaan kannattaa myös muuttaa veneen vauhtia yhtä lailla. Satamassa ei ole pakko ajaa edes nopeusrajoituksen osoittamaa vauhtia, vaan saa mennä hiljempaakin. Tyhjäkäynnille kannattaa hidastaa jo hyvissä ajoin ennen laiturin lähestymistä. Rantautuessa ei haeta nopeus- vaan tyylipisteitä.
Lue lisää veneilykoulutuksesta Kipparista 5/2017.
Treenaa veneen ja tuulen metkut
Aaltojen ja tuulen vaikutusta voi arvioida helpoiten, jos sitä on harjoitellut. Tämä tulee monille ihan kokemuksen kautta. Uuteen veneeseen siirtyessä tai harrastusta aloittaessa voi kuitenkin tehdä yksinkertaisen harjoitteen.
Paikaksi kannattaa valita sellainen, jossa on hitusen tuulta. Otetaan joko merimerkki, jonka ympärillä tiedetään olevan riittävästi syvyyttä, tai sitten tiputetaan veteen lepuuttaja tai muuta kelluvaa. Sen ympärillä ajetaan tyhjäkäynnillä mahdollisimman tiivistä ympyrää. Jos tuulta on jonkin verran, huomaa, miten se vaikuttaa kääntymiseen veneen eri asennoissa.
”Yrittää ympyrää, mutta tulee helposti ovaali”, veneilykouluttaja Matti Pouhakka kuvailee samalla kun teemme harjoitusta parin oppilaan kanssa.
”Nyt huomaa, vaikka ratti on tapissa, niin tuuli painaa enemmän eikä vene enää käänny. Tulee tuulilukko.”
Tilanteesta selviää lisäämällä hieman kaasua, mutta ei liikaa. Rauhalliset liikkeet ovat tässäkin kohtaa tärkeitä.
”Kaasua vain pikkuisen, jotta vene kääntyy, mutta vauhti ei kasva.”
Kun on tehnyt pyörimisharjoitteen etuperin ja kokenut tuulen vaikutuksen siinä, tehdään sama peruuttaen. Sehän on varsin erilaista kuin veneen liikkeet etuperin. Myös eri veneiden väliset erot peruuttamisessa ovat jopa isommat kuin etuperin ajettaessa.
Tämän jutun ohjeet koskevat ensisijaisesti ratista ohjattavia yhdellä moottorilla varustettuja sisäperämoottori- ja perämoottoriveneitä. Sisämoottorisissa akselivetoisissa kaikki käännöt ei toimi aivan yhtä näppärästi, kaksimoottorisissa ja keulapotkurilla varustetuissa taas voi lisäksi tehdä omat lisätemppunsa näiden lisäksi.
Ennen lähtöä tehdään reittisuunnitelma kartan perinteisen merikartan ja plotterin avulla.
Systemaattinen suunnitelma rantautumiseen
Kun veneen käyttäytyminen on opittu edellä mainitulla tai muulla tavalla, voi hyvillä mielin lähestyä rantaa. Lähestyessä otetaan jo vauhti hyvissä ajoin pois, jonka jälkeen lepuuttajat paikoilleen kylkiin ja köydet valmiiksi.
Sitten otetaan suunta niin, että tuuli huomioiden vene menee oikeaan kohtaan mahdollisimman luontevasti. Lähestytään mielellään mahdollisimman kaukaa jo sopivassa asennossa ja suunnassa, jotta lopussa ei tarvitsisi tehdä mitään manööverejä.
”Rantautuminen menee usein pieleen jo lähestymisessä, ei siinä ihan rannassa”, Pouhakka huomauttaa.
Lähestymisvaiheessa kannattaa olla myös hallussa veneen kaukohallintalaitteen sujuva käyttö. Välillähän ne ovat tahmeita ja jähmeitä. Niillä pitäisi kuitenkin onnistua tekemään lyhyitä parin sekunnin potkuja. Aluksi otetaan veto pois, eli kaukohallintalaitteesta vaihde vapaalle. Sitten pari sekuntia veto päällä tyhjäkäyntiä ja taas veto pois.
”Kun lähestytään rantaa, ihan viimeistään 20 metriä ennen rantaa ollaan tyhjäkäynnillä”, Pouhakka neuvoo.
”Vakautetaan veneen suunta, eli tähdätään siihen kohtaan, mihin ollaan menossa. 10 m ennen rantaa otetaan veto kokonaan pois. Sen jälkeen loput ajetaan potkuilla.”
Potkuilla pystyy ajamaan yllättävän paljon tarkemmin kuin jatkuvalla vedolla. Niiden välissä vapaalla ollessa on myös yleensä hyvä kääntää kaikki tarvittavat ratin käännöt puolelta toiselle. Näin veto ei ole hetkeäkään päällä mihinkään välivaiheen suuntaan, vaan ainoastaan sinne, mihin kulloinkin halutaan.
Mainitut metrimäärät riippuvat tilanteesta. Tuollaisinaan ne pätevät tilavassa paikassa sekä tyynellä ja vastatuulella. Myötätuulella laituriin tullessa kannattaa hidastaa jo selvästi aiemmin. Tuuli itsessään voi jo liikuttaa veneen ihan riittävällä vauhdilla rantaa kohti.
”Keliä täytyy oppia lukemaan, jotta osaa jo etukäteen ennustaa miten paatti juuri tällä kertaa todennäköisesti käyttäytyy”, Pouhakka vinkkaa pitämään silmät auki.
”Tuulenpuuska voi aina pilata suunnitelman. Tätä varten tarvitaan aina varasuunnitelma.”
Harjoitellaan nyt tarkemmin kylkikiinnitykseen ajo. Sehän on tyypillinen tilanne esimerkiksi huoltoasemalle tai asiointilaituriin tultaessa. Näissä tilanteissa paikka voi olla uusi ja vieras.
Yleisöä taas on usein tuskastuttavan monta silmäparia. Rantautuvaa venettä nyt vain katsotaan, ei sille voi mitään. Itsekin katsot.
”Perusperiaate on, että jos pystytään, lähestytään suunnilleen 45 asteen kulmassa”, Pouhakka opastaa.
”Viimeinen kymmenen metriä enää potkuilla. Kun keula on kahden metrin päässä, käännetään ratti äärilaitaan ja venettä laiturin suuntaiseksi potkuilla. Sitten käännetään ratti toiseen äärilaitaan ja otetaan potkuja taaksepäin. Näin myös perä tulee nätisti laituriin.”
Rauhallisella ja systemaattisella lähestymisellä vene ei tee äkkinäisiä liikkeitä. Matkustajienkin on helppo olla. Jos joku on valmiina pomppaamaan köyden kanssa laiturille, hänelläkin on helpompaa.
Toisaalta kun tällä rantautumisella vene pysähtyy paikalleen, köysien kanssa ei edes tule niin kiire. Varsinkaan kenenkään ei tarvitse mennä vaarallisesti työntämään käsiään tai jalkojaan veneen ja laiturin väliin. Moottorivenettä liikutetaan ensisijaisesti moottorilla. Muita apuja tarvitaan vain poikkeustapauksissa.
Lue myös:
Kippari-lehden rantautumisopas
Rantautuminen, osa 1: Avoveneellä ja isolla veneellä kiinnittyminen. Katso kiinnittymisohjeet videolta.
Rantautuminen, osa 2: Akselivedolla laituriin. Katso videolta ohjeet kiinnittymiseen
Rantautuminen, osa 3: Irtautuminen laiturista perä edellä. Video: Näin akselivetoisella lähdetään laiturista
