Jutut

Seiskari S-22 (-93) + Sole Mini 34 dsl (-93)

07.04.2008

TekstiKipparilehti

Puoliliukuva maisemahytillä

Jos haussa on käytetty puoliliukuva retkivene, johonkin Seiskarin malliin tulee tutustuneeksi melkoisella
todennäköisyydellä. Niin paljon niitä on tarjolla veneliikkeissä, lehdissä ja netissä. Tässä yksi esimerkki,
olkaapa hyvät.

Hintapyyntö: 17 900 euroa ”liikaa pyydetty”

seis3

Suuret sivuikkunat hallitsevat sivuprofiilia. Sukunäköä etenkään vanhempiin Seiskarin malleihin ei S-22:ssa kovin paljon ole.

Yleisen merkin yleisimmästä mallista ei jää epäselvyyttä käytettyjen markkinoita tutkiessa. Seitsenmetrinen S-23, takahytillä tai ilman, on ollut yksi maltillisesta matkavauhdista nauttivien kiinnostuksen kohteista varhaiselta 1980-luvulta näihin päiviin saakka. Sellainen on ehditty esitellä tälläkin palstalla kertaalleen, Kipparissa 3/2002.
Nyt esiteltävää S-22:ta voi kutsua tuon pitkäaikaisen suosikkimallin pikkuveljeksi. Sisaruus ei tosin ilmene ulkoisesti samoina piirteinä. Itse asiassa 1990-luvun markkinoille suunniteltua S-22:sta olisi vaikea edes tunnistaa Seiskariksi, jos vertailupohjana olisivat vain sen edeltäjämallit.
Muut Seiskarit ovat sivuprofiililtaan jokseenkin sopusuhtaisia verrattuna S-22:een, jota hallitsee suurelta lasikopilta näyttävä ohjaamo. Suorat linjat ja terävät kulmat vielä korostavat sivuikkunoiden suuruutta. On helppo uskoa, että jos jonkun, niin juuri tämän Seiskari-mallin ulkonäkö on kirvoittanut kriittisimmät kommentit merkin ystäviltä.

seis1

Maisemaohjaamo

Lasikoppi-ohjaamoa ei pidä tyrmätä häijyn ulkonäön perusteella. Sisällä ollessa voi nimittäin häpeilemättä nauttia erinomaisesta näkyvyydestä sekä eteen että sivuille. Taaksekin näkee hyvin, sillä ohjaamon ovi on läpinäkyvä ja takaseinässä on iso ikkuna.
Selvää on, että isot ikkunat tuovat sisälle paljon valoa ja avaruuden tuntua. Seiskarissa on myös alle seitsemänmetriseksi puoliplaanariksi hyvä sisäkorkeus. 180-senttisen pää ei hiponut kattoa keskikäytävällä kävellessä. Se jos mikä lisää intoa oleskella veneessä pidempään.
Tosin varustelun retkeilykäyttöön joutuu tässä yksilössä aloittamaan lähes nollatilanteesta. Se voi olla etukin, pääseepä sitten valitsemaan juuri haluamansa laitteet ja tavarat.
Tiloja puuttuville varusteille kyllä on. Esimerkiksi keitin sopii pentterikaapin päälle kipparin penkin taakse ja kemiallinen vessa avotilan oikeanpuoleiseen istuinlokeroon. Jääkaapin voisi saada sovitettua kipparin penkin alle, laatikostojen paikalle.
Plotteri mahtuisi kojetaulussa parhaiten juuri sille paikalle, jossa nyt on Humminbirdin vanha kaiku. Se on kompassin ja karttavalon tavoin asennettu niin sivuun, että kartalle jää laskutila.

Diesel-Solé moottoritilassa

Seiskareiden luottovoimanlähde, Solén pikkudiesel paljastuu irrottamalla yhden kopan avotilasta ja toisen ohjaamosta. Tuntimittari kojetaulussa näytti mietoja lukemia. 143 ajotuntia ei ole paljon rauhallisilla kierroksilla ajettavalle dieselmoottorille.
31,5-hevosvoimainen Mini 34 -malli oli tuotannossa pitkään 1980-luvulla ja -90 -luvun alkuvuosina. Kyseessä on makeavesijäähdytteinen moottori, jonka pakosarja on merivesijäähdytteinen.
Harvakseltaan puhdistamista vaatii myös lämmönvaihdin. Ennakkohuoltona kuitenkin sen päätykumit on syytä vaihtaa uusiin riittävän ajoissa. Sama ohje pätee raakavesipumpun akselitiivisteiseen, jotka loppuun kuluttuaan voivat aiheuttaa pahimmillaan tulvan konetilaan. Molemmat näistä on syystä uusia sitä vahvemmalla syyllä, mitä huonommin koneen huoltohistorian tuntee.
Muut huollot ovat vanhaa, tuttua ylläpitoa: kiilahihnaa pitää tarkkailla ja tarvittaessa vaihtaa uuteen, sama koskee letkuja. Polttoaine- ja öljynsuodattimet pitää vaihtaa säännöllisesti ja niin edelleen.

seis2

Ohjaamon ja avotilan väliin sijoitettuun moottoriin pääsee hyvin käsiksi

Edulliseksi tehty

Päällisin puolin vene oli siisti, mutta luukkujen ja lokeroiden kätköissä viimeistelyssä, työn laadussa ja käytetyissä materiaaleissa ei juuri ollut kehumista. Päinvastoin, vaikutti siltä, että moniin piiloon jääviin kohteisiin on kelpuutettu kakkosluokan materiaaleja. Siitä pitkä miinus.
Käytetyn yksilön hintaa puntaroidessa ei voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että uutena Seiskari S-22 edusti puoliliukuvien halvinta hintaluokkaa. Se maksoi tuntuvasti vähemmän kuin runsaamman vakiovarustuksen omannut sisarensa S-23, jota sitäkään ei voinut ökyhintaisena pitää.
Esimerkkinä vuoden 1993 hinnastoista, S-22 malli maksoi tässäkin yksilössä olleen Solén kanssa 138 000 markkaa, S-23 malli vastaavasti jo 169 500 markkaa.
Tänä päivänä 1990-luvun taitteen S-23 -malleja näkee myytävän 17 000-20 000 euron hinnoilla. Toki ne ovat S-22:iin verrattuna vanhahtavampia ilmeeltään ja sisustukseltaan, mutta toisaalta vakiovarustukseltaan parempia ja Seiskari-malleina aivan varmasti arvostetumpia.
Niinpä 17 900 euron hinnalle on tässä tapauksessa vaikea löytää perusteita. Pahasti pielessä hinta ei sentään ole, 15 000 kuulostaisi jo paljon kohtuullisemmalta.

Tekniset tiedot

Pituus 6,8 m

Leveys 2,4 m

Paino 1 200 kg

Valmistusmateriaali lujitemuovi

Tehosuositus 31-45 hv

Moottori Sole 31,5 hv diesel vm. 1993

Makuusijoja 4

Polttoainesäiliö 100 l

Vesisäiliö 20 l

Valmistaja Kuortaneen Muovituote

Ollut myynnissä lokakuussa 2007 Venemarkkinointi J. Pälviranta Oy,

www.venemarkkinointi.com

Teksti ja kuvat Mikko Rajala ja Timo Sarkkinen

Tiivistelmä Kippari-lehden 4/2008 jutusta

Lue myös nämä

X