Puoliliukuva maisemahytillä
Yleisen merkin yleisimmästä mallista ei jää epäselvyyttä käytettyjen markkinoita tutkiessa. Seitsenmetrinen S-23, takahytillä tai ilman, on ollut yksi maltillisesta matkavauhdista nauttivien kiinnostuksen kohteista varhaiselta 1980-luvulta näihin päiviin saakka. Sellainen on ehditty esitellä tälläkin palstalla kertaalleen, Kipparissa 3/2002.
Nyt esiteltävää S-22:ta voi kutsua tuon pitkäaikaisen suosikkimallin pikkuveljeksi. Sisaruus ei tosin ilmene ulkoisesti samoina piirteinä. Itse asiassa 1990-luvun markkinoille suunniteltua S-22:sta olisi vaikea edes tunnistaa Seiskariksi, jos vertailupohjana olisivat vain sen edeltäjämallit.
Muut Seiskarit ovat sivuprofiililtaan jokseenkin sopusuhtaisia verrattuna S-22:een, jota hallitsee suurelta lasikopilta näyttävä ohjaamo. Suorat linjat ja terävät kulmat vielä korostavat sivuikkunoiden suuruutta. On helppo uskoa, että jos jonkun, niin juuri tämän Seiskari-mallin ulkonäkö on kirvoittanut kriittisimmät kommentit merkin ystäviltä.
Lasikoppi-ohjaamoa ei pidä tyrmätä häijyn ulkonäön perusteella. Sisällä ollessa voi nimittäin häpeilemättä nauttia erinomaisesta näkyvyydestä sekä eteen että sivuille. Taaksekin näkee hyvin, sillä ohjaamon ovi on läpinäkyvä ja takaseinässä on iso ikkuna.
Selvää on, että isot ikkunat tuovat sisälle paljon valoa ja avaruuden tuntua. Seiskarissa on myös alle seitsemänmetriseksi puoliplaanariksi hyvä sisäkorkeus. 180-senttisen pää ei hiponut kattoa keskikäytävällä kävellessä. Se jos mikä lisää intoa oleskella veneessä pidempään.
Plotteri mahtuisi kojetaulussa parhaiten juuri sille paikalle, jossa nyt on Humminbirdin vanha kaiku. Se on kompassin ja karttavalon tavoin asennettu niin sivuun, että kartalle jää laskutila.
Suuret ikkunat tuovat ohjaamoon valoa ja avaruutta.
Tekniset tiedot
Pituus 6,8 m, Leveys 2,4 m, Paino 1 200 kg, Valmistusmateriaali lujitemuovi, Tehosuositus 31-45 hv, Moottori Sole 31,5 hv diesel vm. 1993. Makuusijoja 4, Polttoainesäiliö 100 l, Vesisäiliö 20 l, Valmistaja Kuortaneen Muovituote
