Muutama viikko ennen Kökarin matkaa vierailin kesän ensimmäisellä venematkalla läheisessä Sottungassa kaverin veneellä.

Tuuli toistakymmentä metriä sekunnissa, mutta suuri purjevene ei ollut moksiskaan.

Sottunga on ensimmäinen satama Kihdiltä Ahvenanmaalle saavuttaessa. Satamaan tullessamme toivoimme pääsevämme ravintolan edustan maapohjaisen laiturin suojaan, mutta paikka oli varattu. Kiinnityimme vieraslaituriin ja tutkimme satamaa.

Sataman toiminta keskittyy rannan vanhaan suolaamoon, joka on muutettu ravintolaksi. Sinne myös maksetaan satamamaksu ja polttoaine. Vessat ja parin euron kolikolla toimiva suihku sijaitsevat mäellä ravintolan takana.

Polttoainejakelu on kolmen kilometrin päässä sijaitsevan Sottungan kaupan toimintaa. Siksi toivotaan joko yöpymistä tai ruokailua niiltä venekunnilta, jotka ottavat satamasta vettä. Asia ei selviä mistään ilman kyselyjä. Siksi ehdotin paikan isännälle erillistä maksua, jos vettä haluaa polttoaineen kanssa. Toivottavasti maksu toteutuu, jotta osapuolet välttyvät turhalta mielipahalta.

Seuraavaksi tutkin ravintolan ruokalistaa. Tarjolla oli turskaa, lohta, kolmea lihavariaatiota, hampurilaisia ja kebabia ja lapsille tyypilliset nakit tai lihapullat. Annokset ovat äijätyyppisiä. Esimerkiksi lautasen kokoisen supersuolaisen schnitzelin alla oli ranskalaisia, päällä sentin pätkä persiljaa ja reunalla ruokalusikallinen majoneesia ja toinen tsatsikia. Lasten annokset olivat askeettisia, ranskalaiset ja lihapullat vailla lisukkeita.

Ravintolan takana on rivi Sottungan kyläkaupan polkupyöriä, joita voi lainata kauppareissulle. Nousin fillarin selkään. Ensimmäisen mutkan takaa tuli esiin Sottungan viehättävä puukirkko 1700-luvulta. Sen edustalla on infotaulu, joka kertoo kirkon historiasta, mutta vain ruotsiksi.

Kaupalle päästyäni juttelin myyjien kanssa niitä näitä. Tädit möivät minulle saaren kartan, jossa näkyy kolme lyhyttä vaellusreittiä. Myyjät kertoivat, että kylän kotiseutumuseo on nyt kiinni, mutta opas tulee paikalle pyydettäessä. Täti soitti puolestani ja sopi tapaamisen läheiseen tienhaaraan, jossa tapasin Märta Grunerin. Ajoin hänen perässään museoksi muutetulle vanhalle koululle, joka sijaitsee viehättävällä paikalla mäen rinteessä. Näyttelyn kiinnostavin anti ovat vanhat valokuvat, jotka esittelevät tämän pienen saaristokunnan elämää 1800- ja 1900-luvuilla. Kuvat kertovat perinteisen kalastuksen ja metsästyksen lisäksi 1900-luvun puolivälin muutoksesta. Tällöin Sottungan pienillä pelloilla alettiin viljellä suurimittaisesti sokerijuurikasta ja tuottaa maitoa. Sittemmin nämä elinkeinot ovat hiipuneet ja nykyään pelloilla kasvatetaan lähinnä rehua lihaeläintuotannon tarpeisiin.

Jatkoin matkaa saaren pohjoiskärkeen, jossa on kyläsatama. Kunnan leiripaikassa kajakin saa helposti rantaan, ja alueen ruokailupöydät ovat kivalla paikalla meren ääressä. Täällä on myös telttailualue, huussi ja roskis. Tapaamani mies kertoi, että rannan läntisin laituri on kunnan.

Palatessani etelään päätin kokeilla vanhan tuulivoimalan jalustan kautta kulkevaa vaellusreittiä. Sain tulkita karttaa muutamaan otteeseen, ennen kuin löysin oikean polun. Työnsin pyörän mäen laelle myllyn perustuksen luo, mistä polun pitäisi jatkua museolle. Opastemerkintöjä ei ollut, mutta päätin jatkaa ihan kokeilunhalusta. Jouduin puskemaan pyörääni melkoisessa ryteikössä, ennen kuin pääsin kotiseutumuseon pihaan. Yritin paluumatkalla etsiä muita vaellusreittejä, mutta niissäkin jouduin hukkaan merkintöjen puutteen takia. Ehkä on parasta lueskella tien varren infotauluja, jotka ovat sisällöltään mielenkiintoisia. Harmi, että taulujen teksti on vain ruotsiksi.

Yhteysalukset kulkevat useita kertoja vuorokaudessa Korppoon Galtbyhyn, Kökariin ja Långnäsiin.

Sottungalandet
60°06,6’ P, 20°40,9’ I

  • Vierassataman (numero 1165, puh. 045 7343 9495, sottungabyboat.com) satamatoimisto toimii ravintolassa, joka on avoinna ma–pe klo 14–21 ja la–su klo 13–21.
  • Satamassa on kolmisenkymmentä vieraspaikkaa poijukiinnityksellä (syväys 1,5–3 m).
  • Palveluina sähkö, vesi, wc, jätepiste, suihku (2 € kolikolla 4 min), septityhjennys sekä kaasun ja polttoaineen myynti.
  • Kauppaan (puh. 018 55 127 ja 018 55 247, avoinna ma–to klo 9–17, pe klo 9–18, la klo 9–13) on matkaa 3 km, joten on mukava, että satamasta voi lainata polkupyöriä.
  • Kotiseutumuseo on avoinna ti ja su klo 19–21 (muina aikoina voi soittaa Björn Rönnlöfille, puh. 0400 508 955, tai pyytää apua kaupasta).