Tilaa
Jutut

Kuohun ratsastajien omat veneet

Suosiotaan kasvattavat vesiurheilulajit, wakeboard ja wakesurf, asettavat vetoveneille uusia vaatimuksia. Näitä veneitä ei voi määritellä pelkästään sanalla vesihiihtovene, sillä ne ovat paljon enemmän.

27.07.2017

TekstiJuha Virtanen

Vesihiihto on hauska kesäpäivän harrastus. Se on kuitenkin vuosien mittaan menettänyt hohtoaan nuorison parissa.

Tilalle, tai ainakin sen rinnalle, ovat tulleet wakeboard ja wakesurf. Kylmien vesien Suomessakin lajit ovat pikkuhiljaa saaneet nuorison ja nuoret aikuiset lämpenemään.

Vesihiihtäjän vetämiseen kelpaa veneeksi melkein mikä tahansa perämoottorivene, jossa on tarpeeksi tehoa kiskomaan perässään narussa roikkuvaa ”hiihtäjää”.

Voimaa vaaditaan myös wakeboard-veneeltä, mutta tärkein ominaisuus, joka erottaa sen vesihiihtoon käytetyistä veneistä, on wakeboard-veneen kyky tehdä iso peräaalto.

Aalto on suurimmillaan aivan veneen perässä, mutta se näyttää laantuvan nopeasti tavallisen perämoottoriveneen aallon kokoiseksi, joten varsinkin surffarin on pysyteltävä mahdollisimman lähellä venettä, jotta laudalla tasapainoilu ei vaihdu uimahommiin.

Päiväretket pääosassa

Muuten nämä uuden ajan ”vesihiihtoveneet” ovat melkein kuin mitkä tahansa bowrider-tyyppiset avoveneet. Näkyviä varusteita on paljon, kuten korkeat targakaaret kaiuttimineen ja lautatelineineen, mutta niitähän voi kiinnitellä mihin tahansa paattiin. Piilossa oleva tekniikka vie nämä veneet aivan toiselle tasolle tavallisiin veneisiin verrattuna.

Wakebord-veneet on tehty yleensä vain päivän mittaisia hupihetkiä ajatellen, eikä niissä tarvita yöpymisen mahdollistavia sisätiloja. Joihinkin isompiin malleihin on mahdutettu pieni wc-tila. Varustelu niissä on kuitenkin usein runsaampi kuin monien haaveilemissa saman kokoluokan daycruisereissa, joiden ahdasta ja matalaa keulakajuuttaa todennäköisesti ei koskaan edes käytetä yöpymiseen. Varustelu näkyy myös näiden veneiden hinnassa.

Ostaja voi tosin vaikuttaa itse veneensä hintaan, ainakin jossain määrin. Automaailmasta tuttuun tyyliin perusvene on lähes tyhjä hylsy, joka rakennetaan venettä tilattaessa rasti ruutuun -menetelmällä. Tarjolla on pitkä varustelista, josta erilaisista ja erihintaisista lisävaruste- ja moottorivaihtoehdoista valitsemalla muodostuu oma vene ja sille lopullinen hinta.

Todennäköisyys kahdesta identtisestä vetourheiluveneestä on siis pieni. Jokainen vene on oma ainutlaatuinen yksilönsä.

Suunniteltu vetämiseen

Nykyaikaiset ”hinaajat” on jo suunnitteluvaiheessa muokattu lajien erityispiirteet huomioiden. Kun saman kokoluokan day-cruiserit ja bowriderit on pyritty tekemään kevyesti kulkeviksi ja mahdollisimman pientä peräaaltoa tekeviksi, on jo vetoveneiden rungon suunnittelussa lähdetty täysin eri suuntaan.

Vaikka puhutaan liukuvarunkoisista veneistä, vetoveneeltä halutaan suurta uppoumaa. Eli sen halutaan kulkevan mahdollisimman syvällä, perä alhaalla, jotta veneen jättämä peräaalto olisi mahdollisimman iso.

Veneissä on yleensä myös erillisiä ballast- eli painolastitankkeja, joihin voidaan pumpata vettä ja siten veneen uppoumaa voidaan lisätä keinotekoisesti. Veneen paino saadaan helposti tuplattua painolastitankkien avulla.

Yleensä wakeboard-veneissä on vielä perässään erikoisia lisälaitteita, eviä ja trimmilevyjä, joita säätämällä kippari voi muokata veneen peräaallon muotoa. Joissain veneissä perä saadaan laskemaan myös takana olevan, kulkusuuntaan nähden poikittaisen siiven avulla.

Vetopiste korkealla

Tavallisessa vesihiihtoveneessä vetoköyden kiinnitys on matalalla. Wakeboard-veneissä veto tulee paljon ylempää, noin kahden metrin korkeudelta veden pinnasta. Veneessä on köyden kiinnityspiste joko tolpan nokassa tai tuhdissa targakaaressa. Korkealla oleva köysi mahdollistaa ilmavammat hypyt peräaallosta.

Wakeboardingia voi toki harrastaa myös tavallisella veneellä, joka kelpaa vesihiihtoon, mutta matalalla oleva köysi aiheuttaa sen, etteivät korkeat hypyt ehkä onnistu toivotulla tavalla.

 

Edetään akselivedolla

Daycruiserien ja bowriderien voimanlähteenä on yleensä perämoottori tai sisäperämoottorin ja perävetolaitteen yhdistelmä.

Wakeboard-veneissä veto tapahtuu pääasiassa akselivedolla. Se verottaa veneen huippunopeutta, mutta lautailussa kovalle vauhdille ei välttämättä ole tarvetta.

Vetonopeus on jonkin verran hitaampi kuin vesihiihdossa. Liikkeelle voidaan lähteä jo noin 30 km/h nopeudella ja vauhtia voi kasvattaa jos perässä köyden jatkona on jo taitavampi lautailija.

Moottori on perässä, sisäperämoottorin tapaan. Aivan veneen perässä oleva moottori on asennettu veneeseen tavallaan väärin päin. Veto välittyy veneen keulaa kohti ja V-vaihteen avulla käännetään taaksepäin akselille ja rungon alla olevalle potkurille.

Tämä mainittu tapa sijoittaa moottori parantaa veneeltä toivottuja ominaisuuksia eli paino on mahdollisimman takana ja perä ui syvällä. Toinen tämän moottorisijoittelun tarkoituksista on luoda mahdollisimman paljon ergonomisia istuinpaikkoja miehistölle ja helppokäyttöistä säilytystilaa lajin vaatimille varusteille ja venevarusteille yleensä.

Turvallisuus mielessä

Potkurin sijoittamisella veneen perän alle halutaan varmistaa lautailijan turvallisuus. Varsinkin kun puhutaan wakesurfingista, jossa lautailija surffaa veneen perän tuntumassa. Lähimmillään lauta voi olla parin kolmen metrin päässä, joten esimerkiksi tavallinen perävetolaite ja siinä vinhasti pyörivä potkuri olisivat melkoinen vaaratekijä.

Vesijettejä on myös käytössä ja ilman potkuria oleva paattihan on ajatuksena lajiin ihanteellinen. Jeteillä varustetut veneet eivät ole kuitenkaan saaneet suosiota laajemmin. Suurimpana ongelmana lienee ollut hyötysuhde eli jettien kova polttoaineenkulutus.

Joidenkin käyttäjien mielestä jettiveneet kulkevat liian pinnassa, joten niillä ei myöskään saada tarpeeksi voimakasta peräaaltoa aikaiseksi.

Veneistä on pyritty ulkoisesti tekemään ”oikeiden” wakeboard-veneiden näköisiä, joten jettivenevalmistajia on arvosteltu ja heidän on sanottu vain heränneen tavoittelemaan omaa siivuaan markkinakakusta, joka kasvaa harrastuksen suosion myötä.

Lue myös nämä

X