Vator 20

Kippari 8/2006

Erikoinen viritelmä

Teksti ja kuvat Juha Virtanen

Jos ostajalla ei ole peukalo aivan keskellä kämmentä, niin tästä 25 vuotta vanhasta Vatorista saa näyttävän veneen itselleen. Ja vaikkei sitä ihan viimeisen päälle laittaisikaan, niin jo veneen erikoinen moottoriratkaisu saa huomiota osakseen.

Päällisin puolin Vator 20 Wing antoi positiivisen kuvan itsestään. Rungossa ei näyttänyt olevan pahoja kolhuja, tarkasteli venettä sitten päältä tai alta. Ainoat selvemmät kosmeettiset virheet löytyivät toisen takaknaapin vierestä. Niitäkin kolhuja oli paikkailtu, joten isompia vaurioita tuskin tarvitsee pelätä. Veneen ulkopinnat ovat ilmeisesti saaneet nauttia hyvästä huolenpidosta.
Sisätilojen osalta valitettavasti ei voi sanoa täysin samaa, sillä siellä veneen käyttövuodet näkyvät. Mitään ei ole pahasti rempallaan, mutta yleisilme on väsähtänyt. Mikään ei tietenkään estä kunnostamasta pintoja tai jopa palauttamasta venettä alkuperäiseen asuunsa.
Toisaalta venettä on jo muutettu radikaalisti. Mikään ei siis estä tekemästä samanlaisia ratkaisuja sisätiloissakin, jolloin vanhan veneen saa paremmin vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. Vator-fanaatikot eivät tosin ehkä halua tällaisesta kuullakaan.
Suurin osa isoista Vatoreista on varustettu sisäperämoottorilla. Perämoottoriversioitakin toki on tehty esimerkiksi 17 HT -mallista, mutta Vator 20 on jo sen verran iso vene, että siihen asennettiin vain sisäperäkoneita.
Tässä yksilössä vanha sisäperämoottori on saanut jossain vaiheessa väistyä uuden moottoriratkaisun tieltä. Veneen tekeekin erikoiseksi juuri tuo vaihto-operaatio, sillä tilalle ei nostettukaan uutta sisäperäkonetta, vaan perämoottori.
Sinänsä se ei välttämättä vielä olisi kovin erikoista. Mutta tässä tapauksessa peräpeiliin ei muokattu moottorikaivoa, vaan vanha perävetolaitteen aukko laminoitiin umpeen ja sen tilalle peräpeiliin pultattiin jykevä moottoriteline, bracket, joita harvemmin nähdään meidän vesillämme. Atlantin toisella puolella niistä on saatu enemmän kokemuksia. Ilmeisesti kaikki kokemukset eivät ole olleet hyviä, ainakaan tällaiset moottoriratkaisut eivät ole kovin yleisiä.

Iso avotila

Moottorin vaihdon ansiosta tämän Vatorin takaosaan on syntynyt iso avotila. Moottorikoppa tai moottorikaivo ei enää lohkaise siitä osaansa, joten avotila alkaa lähes peräpeilistä. Veneeseen liimattujen tarrojen perusteella se on joskus ollut sukellusta harrastavien käytössä, jolloin isolle avotilalle on varmasti ollut käyttöä. Laidat ovat korkeat, oleskelu on siis turvallista pienten lastenkin kanssa.
Peräpeilin sisäpuolelle on kyhätty kolmesta vanerilevystä heppoiset näkösuojat. Laitimmaiset on saranoitu alaosastaan ja niiden taakse saa hieman varusteita piiloon. Keskimmäinen vanerilevy on saranoitu yläreunasta, sen saa taitettua ylös pöydäksi. Kannen alla on puinen, saranoitu jalka, jonka alapäässä oleva tappi pujotetaan turkkilevyssä olevaan reikään, jolloin pöytä on tukeva.
Avotilan laidoilla on irralliset muoviset varastolaatikot, joihin on vanerista tehty kannet. Laatikoita voi käyttää sivukansille kuljettaessa askelmina ja istuimina. Laatikoiden kannet kaipaisivat uutta pintakäsittelyä, kuten ylipäätään kaikki veneen puu- ja vaneriosat. Varsinkin kajuutan takaseinän ja oven ulkopinta kaipaa kyllästystä ja pintakäsittelyä. Myös avotilan verhoilu oli paikoin rikki.
Avotilan suojaksi saa kuomun, joka nousee yhden alumiinikaaren varaan. Kuomu oli veneen kajuutassa ja näytti melko uudelta ja siistiltä. Avotilan reunoilta sen sijaan näytti varsinkin vasemmalta laidalta puuttuvan useita kuomun kiinnittämisessä tarvittavia kääntöneppareita.
Vasemmalla laidalla on veneen käsikäyttöinen pilssipumppu. Sen sijoitus ei ehkä miellytä kaikkien silmää, mutta ainakin se on käytännöllisesti esillä ja helposti käytettävissä.
Kuomua kannattaa käyttää, sillä pilssiin pääsee vettä helposti avotilan lattiavanerien väleistä. Käydessämme tutustumassa veneeseen oli perässä pilssin pohjalla runsaasti vettä. Veneen akut on sijoitettu vanhan sisämoottorin paikalle ja vettä oli akkujen puoliväliin saakka.
Onneksi akkukaapelit olivat irti, eikä oikosulun aiheuttamaa syöpymää ollut havaittavissa, joten ehkä akut olisi vielä pelastettavissa. Pääkatkaisija näytti kuitenkin lilluvan johtojen varassa vedessä, joten veneen ostajan on syytä varautua uusimaan elektroniikkapuolelta jotain.

Lämmitin lisää mukavuutta

Avotilan oikealla laidalla on paikka Wallas 1300 -lämmittimelle. Sellainen riittänee hyvin tuottamaan lämmintä ilmaa Vatorin kajuuttaan. Itse lämmitin löytyi irrallaan veneen sisätiloista lukitun oven takaa. Onpahan siellä paremmin suojassa mahdollisilta varkailta, ja valmiiksi irrallisena se on nyt helppo käyttää huollossa ennen paikalleen asentamista.
Wallaksen valopetrolikäyttöisiä lämmittimiä on suomalaisveneissä tuhansia. Oikein käytettyinä ja huollettuina ne ovat luotettavia ja tuottavat hyvin lämpöä. Perushuollon voi tehdä hyvin itsekin, sillä sen vaatima työkaluvalikoima on suppea.
Erikoistyökaluja ei siis tarvita, mutta tietoa kannattaa ensin hankkia. Sitä löytyy esimerkiksi selaamalla Kipparin vanhoja numeroita. Wallas-lämmittimien huolto-ohjeet on julkaistu Kipparin numerossa 4/1999. Jos omasta hyllystä sitä ei löydy, niin valokopioita voi tilata toimituksen sihteeriltä Satu Bahilta numerosta (09) 1566 6234. Kipparin ohjeet kattavat Wallaksen tyypit 1300, 1800, 2400 ja 3200.

Kajuutta kahdelle

Kajuutan takaseinän keskellä on reilun kokoinen ovi, josta mahtuu kulkemaan veneen sisätiloihin. Oven molemmin puolin on lähes ikkunoiden tasalle nousevat kaapit, joiden päällä oleville tasoille voi sijoittaa esimerkiksi lieden. Vasemmalla laidalla olevassa kaapissa on isot tilat matkatavaroille. Oikealla puolella on alhaalla samanlainen tila ja sen päällä tilava laatikko pikkutavaroille tai vaikka ruokailuvälineille.
Hiukan huonosti istuvat kaappien ovet on suljettu hakasilla, joten todennäköisesti ajossa sisustus pitää jonkin verran ääntä. Moottorimelusta sen sijaan tuskin tarvitsee kärsiä, kun kone on peräpeilin takana, ja hytin ja avotilan välissä on vielä kunnon seinä ja ovi.
Kaappien etupuolella on erilliset istuimet kipparille ja kartanlukijalle. Istuimien pehmusteet eivät oikein ”istu”, joten ehkä seuraava omistaja lisää nekin vaihdettavien varusteiden ja osien listalle.
Kakkoskuskin edessä on matala väliseinä ennen keulavuodetta. Vuoteelle mahtuu kaksi matkustajaa istumaan tuon väliseinän ja ohjauspulpetin etupuolelle, mutta matkanteko voi noilla paikoilla olla tylsää. Sieltä ei pahemmin ylety tähyilemään maisemien vaihtumista.
Vator 20 on kahden ihmisen retkiveneeksi riittävän kokoinen. Myös pari pientä lasta mahtuu kajuutan suojaan nukkumaan, mutta aikuisia veneeseen ei mahdu yöpymään kuin kaksi – elleivät sitten suostu telttailemaan retkipatjoilla avotilan kuomun alla. Keulassa on perinteinen V-vuode. Keskellä on vanerinen irtopala, jonka kanssa koko keulapiikin saa pediksi. Patjastot ovat jo parhaat päivänsä nähneet, mutta ehkä välttävät vielä joksikin aikaa.
Kajuutan seinät on verhoiltu ruskealla kankaalla. Yhdessä tummien puupintojen kanssa se tekee sisätiloista hieman ankeat. Onneksi ikkunapintaa on veneessä runsaasti ja valoa riittää. Ikkunoihin on liimattu tummennuskalvot, jotka suodattavat liiallisen auringonpaisteen lisäksi hieman uteliaiden katseita vierassatamissa.
Katto on valkoista vinyylikangasta. Se on jo uusimisen tarpeessa, sillä kattoluukun kautta on vettä tullut sisään ja jättänyt verhoiluun jälkensä. Ikkunoiden reunoja on tiivistelty silikonilla ja ne kannattaa uuden omistajan käydä huolellisesti läpi. Huonot tiivisteaineet pois ja uutta veneilykäyttöön tarkoitettua massaa tilalle.

Ohjaamo perusvarustein

Oikealla laidalla oleva ohjaamo on hyvin pelkistetty. Ohjauspulpetti on pieni eikä kartalle ole oikein paikkaa. Pulpetin päällä on tosin tilaa esimerkiksi karttaplotterille. Kompassi on kiinnitetty tuulilasin yläpuolelle. Sen vierestä löytyy hakuvalon katkaisija ja ohjauskahva.
Ruori, tai paremminkin ratti, on metallia ja sen kehä on nyöritetty miellyttävämmän pinnan saamiseksi. Pulpetin oikeassa laidassa on moottorin mukana tuleva SmartCraft -mittaristo, jossa on erittäin monipuoliset toiminnot. Asennetuista antureista riippuen se kertoo esimerkiksi nopeuden ja veden lämpötilan. Siihen on yhdistettävissä myös GPS-laite, jonka jälkeen se osaa kertoa myös vaikkapa kulutuksen ajettuun matkaan nähden ja paljonko jäljellä olevalla polttoainemäärällä on vielä mahdollisuus ajaa.
Valo- ynnä muut katkaisimet on sijoitettu melkein ratin taakse hiukan hankalasti käytettäviksi. Samoin trimmilevyjen katkaisimet on sijoitettu jostain syystä vasemmalla kädellä käytettäviksi – ja ratin taakse tietysti. Parempi paikka olisi ylhäällä oikeassa reunassa, jossa niille olisi tilaa ja ne olisivat paremmin esillä.
Ohjauspulpetin alla johdot on kerätty pieneen sähkökaappiin. Avotilassa on maasähköliitin ja sisällä parikin pistorasiaa. Vanhan veneen ostajan kannattaa antaa jonkun sähköalan ammattimiehen tarkistaa asennukset, jotta sähkön käyttö on turvallista.

Moottori selittää hinnan

Veneen moottori on Mariner 150 Optimax. Se on V6-moottori, jonka iskutilavuus on noin 2,5 litraa. Moottori painaa hiukan alle 200 kiloa. Uuden moottorin suositushinta jää alle 14 000 euron.
Myyjän mukaan tässä venepaketissa oleva moottori on vuosimallia 2001, mutta asennettu ja otettu käyttöön vasta 2004. Käyttötuntimäärästä ei ole tietoa, eikä sitä voitu tarkistaa, koska veneen akut oli kytketty irti. Kuten jo edellä kävi ilmi, ne olivat sen verran kosteassa paikassa, että isompien vahinkojen syntymisen pelossa niitä ei edes yritetty kytkeä.
Tästä vene-moottori -paketista pyydetään 13 900 euroa. Ikää veneellä on jo 25 vuotta ja hinta tuntuu yläkanttiin arvioidulta. Mutta toisaalta moottori on sitten sitäkin uudempi ja arvokkaampi. Pyyntihinnasta on myyjän mukaan tuon ikäisen moottorin osuus noin 9 000 euroa, joten veneen hinnaksi jäisi 4 000-5 000 euroa. Uuden moottorin hinnalla saa siis sekä veneen että 2-3 kesää ajetun käytetyn koneen.
Isoin ongelma tai ainakin työteliäin tehtävä tulee todennäköisesti olemaan kunnollisen kattoluukun hankkiminen. Nykyinen ”tarralenkkarimalli” ei ole kovin vakuuttava, eikä jäljistä päätellen ainakaan tiivis. Ennen kuin luukun korjaa, ei veneen sisätilojakaan kannata siksi ryhtyä siistimään ja uusimaan.
Toinen kysymysmerkki lienee ylipäänsä tällaisen vanhan klassikon muuttaminen alkuperäisestä sisäperämoottoriversiosta nykyiseen muotoonsa. Se on varmasti ollut aikanaan perusteltu ratkaisu, jos avotilaan on tarvittu esimerkiksi siihen liimattujen tarrojen mukaisesti sukellusporukan varusteille tilaa. Erillisessä moottoritelineessä oleva perämoottori on tietysti myös helposti irrotettavissa, huollettavissa ja vaihdettavissa.
Mutta kestääkö vanhan Vatorin peräpeili bracketin ja moottorin painon? Iso 150 hevosvoiman perämoottori painaa parisataa kiloa ja bracketin kanssa vipuvartta on enemmän kuin jos moottori olisi kiinnitetty tavalliseen tapaan suoraan perälautaan.
Onko peräpeiliä mahdollisesti vahvistettu muutostyön yhteydessä? Miten veneen ajo-ominaisuudet ovat muuttuneet?
Vaikka vene on keventynyt, painopiste ainakin on siirtynyt alkuperäiseen versioon verrattuna. Sillä on oma vaikutuksensa, oletettavasti negatiivinen. Entä miten veneen palauttaminen alkuperäiseen asuunsa uuden sisäperämoottorin kanssa vaikuttaisi sen jälleenmyyntiarvoon, vai vaikuttaisiko se? Ainakin se olisi kovan työn takana ja vaatisi rahaa.
Siinä muutamia kysymyksiä, joita kannattaa miettiä ennen ostopäätöksen tekemistä.
Näin erikoista yhdistelmää ostaessa voisi olla viisasta vaatia tiukasti myös mahdollisuutta koeajoon vesillä. Sekä vesillä että maissa tutkailun tapa on ylipäätään harvinainen meikäläisessä venekaupassa. Jo tässä asussaan vene on käyttökelpoinen. Yhden talven puuhastelulla kätevä venemies tekee tästä Vatorista itselleen hyvän ja paljon siistimmän käyttöveneen. Se vaatii vain viitseliäisyyttä, aikaa ja jonkin verran taloudellistakin panostusta. l

Plussat
+ Vanhojen Vatorien vankka maine
+ Valoisat sisätilat
+ Iso avotila
+ Uudehko moottori

Miinukset
– Nuhjuinen yleisilme
– Vuotava kattoluukku
– Heppoiset vaneriviritelmät avotilassa
– Perusveneen moottorimuutos varauksin

Uutta Vatoria odotellessa

Toistaiseksi viimeiset Vator-veneet valmistuivat vuonna 1986. Viisi vuotta ennen venevalmistuksen lopettamista Vator Oy esitteli vielä uutuusmallin Vator 20. Veneet rakennettiin Vatorin tehtaalla Puumalassa.
Keväällä 1981 venettä markkinoitiin nimellä Vator 20 HT. Vuotta myöhemmin vene oli saanut katolleen virtaviivaisesti eteen kallistetun targakaaren ja mallinimen Vator 20 Wing. Se oli liukuvarunkoinen lujitemuovivene rannikkokäyttöön. Siinä oli selvästi havaittavissa piirteitä pienemmästä Vator 17 HT -mallista, joka oli esitelty jo vuonna 1973 ja saanut suuren suosion myös Suomen rajojen ulkopuolella.
17 HT sopi retkikäyttöön ja oli varsin merikelpoinen. Siitä tehtiin myös perämoottoriversio. Tilat olivat kuitenkin rajalliset ja hiukan isommalle ja asuttavammalle retkiveneelle oli kysyntää. Aukko oli Vatorin tarjonnassa siksikin, että yrityksen edustamien tanskalaisten Coronet-veneiden taru oli päättynyt.
Vator 22 olisi tavallaan voinut korvata Coronetit. Venettä tehtiin kuitenkin lähinnä viranomaisille. Siksi se oli arkinen ja karu, vaikka ominaisuuksiltaan siitä tuli legendaarinen. Monelle tavalliselle veneilijälle se oli aikanaan haave. Mutta painava vene vaati suurta moottoritehoa ja voima reippaasti polttoainetta, joten malli oli oman lompakon varassa veneileville liian kallis.
Sopivan kokoisen siviiliveneen puutteeseen suunniteltiin Vator 20. Se on kuin levitetty ja pidennetty 17 HT. Keväällä 1981 veneen hinta oli noin 75 000 markkaa, mutta jo seuraavana keväänä siipiversiosta pyydettiin 80 500 markkaa.
Vator 20-mallissa sisäperämoottorin tehosuositus oli 140 hevosvoimasta aina 188 hevosvoimaan saakka. Tehoa tarvittiinkin, sillä vene oli myös muutaman sata kiloa pikkusisartaan painavampi. Perusmallin hintaan sisältyi 140 hevosvoiman bensiinikäyttöinen sisäperämoottori. Samaan hintaan tulivat myös mm. hallintalaitteet, kulkuvalot, kiinteä polttoainesäiliö, akku ja mahonkivanerinen sisustus.
Nopeudeksi luvattiin 170 hevosvoiman teholla ja kahden henkilön kuormalla noin 38 solmua.
Vatorin oma venetuotanto oli hyvässä vauhdissa vielä 1980-luvulla, mutta jäi pikku hiljaa sivuun. Vator 20 Wingin syntypaikka, Puumalan venetehdas, myytiin. Sen jälkeen Vator keskittyi moottorien maahantuontiin ja huoltoon.
Viime aikoina Vatorin omaa venemerkkiä on herätelty Ruususen unesta. Uutta mallia tiedetään kehitellyn, mutta sen ensiesittelyä on siirretty kerran toisensa jälkeen pian vuoden verran.

Tekniset tiedot
Vuosimalli
1981
Pituus 6,2 m
Leveys 2,4 m
Paino 1 200 kg
Valmistusmateriaali lujitemuovi
Makuusijoja 2-3
Moottorisuositus 120-188 hv
Moottori Mariner 150 Optimax, 2-tahtinen 150 hv perämoottori, vm. 2001.
Myyntihinta 13 900 €
Veneen hinta (vuonna -81) 75 000 markkaa
Moottorin hinta (vuonna 2001) 85 500 mk/14 380 €
Valmistaja Vator Oy, Helsinki/Puumala