Tilaa
Testit

Käytetty: Inferno 29 – Huvia huimapäille

Vaikka Inferno 29:stä löytyvätkin peruseväät retkeilyyn, veneen luonne pääsee parhaiten oikeuksiinsa kiihkeää tunnelmaa tavoitellessa.

18.11.2024

Tekstija kuvat pasi nuutinen

Kaikki Infernot tunnetaan temperamenttisina veneinä. Eniten mielikuvaa vastaavat 26- ja 29-jalkaiset mallit, vaikka kumpaakin markkinoitiin aikoinaan myös pienille perheille sopivina matkapursina.

Nyt kokeilemamme Inferno 29 on sitä ilmeisesti myös käytännössä, niin tavallista sellaisen kohtaaminen saaristossa on. Kun asenne ja osaaminen ovat kohdillaan, vaatimattomalla veneellä pystytään maineikkaisiin suorituksiin: Inferno 29:llä on tehty ainakin yksi maailmanympäripurjehdus (Göran ja Pia Granbacka, Felissa, 1999–2002).

Retkiä tehdään myös kokeilemallamme Inferno 29 Bicellä, joskin harvemmin ja lyhyemmin. Sen pääasiallinen tehtävä on toimia ”tuuletusventtiilinä” joukolle purjehtijoita, jotka muuten kulkevat omilla veneillään perheidensä kanssa.

Radalta veneen yhytimmekin, lokakuun alussa helsinkiläisen Koivusaaren Pursiseuran Karvalakkikisasta, josta ovat myös tämän artikkelin purjehduskuvat. Omistajansa Arttu Hultin kipparoimana Bice sijoittui LYS3-ryhmän neljänneksi.

Me pääsimme tutustumaan Biceen seuraavan viikon arki-iltana. Tuuli oli saarten suojissa noin 5 m/s, ulompana 7 m/s luokkaa, kun teimme lenkin veneen Espoossa sijaitsevasta kotisatamasta Rysäkarin kupeelle ja takaisin.

Kierros paljasti hyvin Infernon luonteen: aktiivinen neljän tunnin purjehdus tuuletti mielen tehokkaasti arkimurheista.

Juttu on julkaistu Vene-lehdessä 4/2015

Kapean vesilinjan ja suuren purjealan yhdistelmä laskee alkujäykkyyttä.

Käsiala käyttöön

Keulapurjeeksi valitsimme 18,5 neliömetrin kakkosgenuan. Ykkönen olisi ollut peräti 24-neliöinen, mutta epäilimme sen osoittautuvan kahden hengen miehistöllä turhan suureksi ulompana merellä. Inferno on vesilinjaltaan kapeahko, ja kun isopurje on sekä suuri (24 m²) että profiililtaan tehokkaan korkea ja kapea, veneen alkujäykkyys on vaatimaton. Väkeä on hyvä saada laitapainoksi jo kohtalaisessa tuulessa, muuten liika kallistus alkaa syödä nopeutta ja kölin pidon heiketessä nousukulma huononee.

Tällä varustuksella gps kertoi oikein miellyttäviä uutisia. Luovilla nakuttelimme jatkuvasti viiden solmun paremmalle puolelle 30 asteen tuntumassa tosituuleen, vaikka vene osoitti vaativansa ohjaajaltaan tarkkuutta. Kippari Hult ajoi koko ajan sekä parempaa vauhtia että kulmaa kuin testiohjaaja.

Peräsin on tasapainotettu niin, että tuntuma on erittäin kevyt. Myöskään pidossa ei ollut moitteen sijaa, ja vene reagoi ohjaukseen tarkasti. Kun lateraalitasapaino on nouseva vain aavistuksenomaisesti, yhdistelmä vaatii tottumista ja ”käsialaa” parhaan kulman löytämiseksi.

Inferno 29 vaatii läskiä laidalle hyödyntääkseen parasta asennettaan, nousukykyä.

Sivutuuliin ajaessa tarkkuutta ja keskittymistä vaatii isopurjeen käyttö. Levanki on koko avotilan levyinen ja sitä sekä isopurjeen jalusta saa käyttää ahkerasti liian kallistelun välttämiseksi.

Alkuperäinen jaluksen välitys on ollut vain nelinkertainen, mutta useimpiin Infernoihin on lisätty plokeja; Bicessä kuusinkertaiseen taljaan on yhdistetty nelinkertainen ”turbosäätö”.

Emme nostaneet spinaakkeria kääntyessämme myötäiselle jo hämärtyvässä illassa. Silti vauhti tuntui riittävältä, kun metriseksi noussut maininki antoi mukavia surffinpoikasia. 7–8 solmua pysyi vallitsevana nopeutena, joskin jälkikäteen tarkastellusta gps-lokista löytyi hetkellinen 9,5 solmunkin lukema.

Tälläkin suunnalla lisämiehistö olisi varmasti auttanut, sillä melko kevyessä veneessä heidän sijoittumisellaan surffit olisi saanut pidemmiksi.

Tarroja kannella

Kapeassa veneessä avotila on luonnollisesti tiivis, vaikka se Infernossa jatkuu perälaitaan asti. Penkeille mahtuu silti 
rinnakkain neljä puolelleen, vaikka keskellä on levanki. Penkit selkänojineen ovat mukavat, mutta samaiset selkänojat tekevät laidalla istumisesta korkeintaan välttävää.

Ahtain sivukansi on ohjaajan kohdalta. Veneen kallistuessa kaide työntää selästä, eikä keskimittaisen jalka yllä ottamaan vastapenkistä tukea. Toisaalta, kuten Arttu Hult toteaa, kun 
laidalla alkaa olla vaikea pysyä, vene alkaa olla liian kallellaan.

Edempänä sivukansi levenee ja kaarevamuotoisena se on parempi istuttava. Laidalle ja kannella nousevia gasteja varten kaareva osa on varustettu karhennusnauhoilla, varsinainen karhennus alkaa vasta sivukannella. Kulku keulaan käy melko juohevasti, vaikka rustien kiinnitys on tasan keskellä sivukantta.

Kansirakenteen etuosa ulottuu mastolta kauas eteenpäin kaarevana pintana, jossa karhennus myös on vain nauhojen varassa. Varmajalkaisuus on siis suositeltava ominaisuus keulagastille, mutta varvaslistat onneksi ovat hyvät ja tukevat. Infernoon on ollut saatavana myös itsejalustuva fokka, eikä sen kisko ainakaan selkeyttäisi kansijärjestelyä.

Keulasta puuttuu ankkuriboksi kokonaan, mutta perässä ulkosäilytystiloja on kohtuullisesti. Paapuurin penkin alla on kahden luukun kautta aukeava suuri lokero ja peräpenkin alla toinen.

Keulassa pyöreän kajuuttarakenteen liukkautta hillitsee vain harvakseltaan asennetut karhennusrauhat.

Niukkuutta sisällä

Inferno 29:n runko on selkeästi suunniteltu purjehduksellisten tavoitteiden ehdoilla, joihin sisätilojen on tullut sopeutua. Perusjärjestelyille ei ole juuri ollut vaihtoehtoa.

Keulassa on pitkä V-punkka, jossa kahden aikuisen nukkumista saattaa haitata punkan kapeus. Seuraavana on välikkö, johon on mahdutettu styyrpuurin puolelle kaappi ja vastapäätä wc-istuin. Toimintaa hankaloittaa, ettei sisäkorkeus riitä seisomiseen, vaan pukeutuminen pitää hoitaa punkan reunalla istuen. Välikön jälkeen on päälaipio, jonka oviaukon saa suljettua liukuovella.

Keulan V-vuoteen alla on tavanomaiset säilytyslokerot.

Kapearunkoisessa veneessä on konstailemattoman suoraviivainen salonki. Säilytyshyllyjä on hyvin pitkin laitoja myös keulakajuutassa.

Salongin sohvat ovat käytännössä veneen päävuoteet. Niiden väliselle klaffipöydälle kattaa aterian viidelle isommitta ongelmitta.

Pentteri jakautuu molemmille laidoille. Paapuurin puolella on kaksiliekkinen keitin ja pääosa laatikoista kattiloille ja muille tarvikkeille, vastalaidalla on toisen kaapiston päällä pesuallas. Kummankin saa peitettyä levyllä, mutta levyt ovatkin ainoat työtasot. Puolivalmiiden annosten lämmittämistä monimutkaisemmat kok-
kaukset jäävät epäilemättä satamaoloihin tai kokonaan suorittamatta.

Styyrpuurin puolella, allaskaapin takana, avotilan alle työntyy pistopunkka. Se on oikein mukavan kokoinen ja näköinen, mutta kaapin takia kulku sinne on ahdas.

Ronski viihtyy hyvin

Kuulostaako kokonaisuus karulta?

Ehkä niin onkin, mutta pitää muistaa alussa mainittu seikka, että näissä oloissa on todistettavasti asuttu ja viihdytty hämmästyttävän pitkiä aikoja.

Myös Bice tekee joka kesä useita viikon, parin tai viikonlopun mittaisia retkiä, miehistönään Hultin perhe kissoineen. Tämä kelpaa näytöksi vanhasta toteamuksesta, että rajoitteita retkeilyyn ei niinkään aseta vene, kuin sen käyttäjä.

Infernon kaltaisten, sisätiloiltaan nykysilmille vaatimattomien pursien tapauksessa asumismukavuuden puutteita voi lähteä purkamaan kahta, toisilleen vastakkaista kautta. Voi tukeutua vaikka joka yöksi palvelusatamiin, joissa hoituvat niin hygienia- kuin ruokahuoltokin. Tai sitten voi heittäytyä kunnolla askeettiseen leirielämään: ilman moderneja mukavuuksia sähköntarve on olematon, ja pitkine loivine keuloineen sekä 1,50 metrin syväyksellä Inferno 29 on oiva vene luonnonpoukamiin.

Ylirikauksen rajoilla oleva purjeala ja siitä seuraava temperamenttisuus eivät välttämättä ole edes perhepurjehduksessa haitta. Kevyillä ja keskituulilla hyvä suorituskyky vähentää houkutusta moottorin käyttöön, ja tuulen noustessa yksinkertaisesti vähennetään purjeita.

Kaikesta edellä kirjoitetusta huolimatta on vaikea välttää tunnetta, että pursi sittenkin on omimmillaan kisahenkisessä purjehduksessa. Silloin se vaatii käyttäjiltään keskittymistä, osaamista ja harjoitusta, mutta myös antaa kiihkeää tunnelmaa.

Inferno – suomeksi helvetti – taitaa olla parhaimmillaan aika kuumana ja vähän epämukavana.

Inferno 29

Valmistusvuosi 1982
Pituus 8,80 m, vesilinja 7,30 m, leveys 2,50 m, syväys 1,50 m, uppouma 2 200 kg, painolasti 950 kg, isopurje 24 m², fokka (itsejal.) 14,5 m², genua 18,5–24,0 m², spinaakkeri 55,5 m², moottori Yanmar 1G
Suunnittelija 
Håkan Södergren
Valmistaja Na-boats Ky, Nauvo
Hinta uutena 92 800 mk ilman purjeita ja moottoria.

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.

Lue myös nämä

X