Omistaja puhuu "Omega-tuulesta". Se tarkoittaa hyvin kevyttä, enimmäkseen alle 3 m/s viriä, jossa moni muu laskisi jo purjeet, käynnistäisi moottorin ja suuntaisi satamaan.
Meidän ei tarvitse. Aloitamme sivutuulesta ja nostamme vähitellen ylemmäksi, ylemmäksi, vieläkin ylemmäksi vauhtituulen avustamana, ja keräämme gps:n näytölle lukemia 4–5 solmun väliin. Sama toistuu vastakäännösten jälkeen kerta toisensa jälkeen: hetkeksi vene näyttää jäävän paikoilleen tyveneen, mutta aina se kiihtyy uudelleen ja gps-jälki piirtää ilahduttavan suorakulmaista luovijälkeä.
Se motivoi ilman muuta jatkamaan purjein päiväreissulla, ja riittäisi hyvin pidemmälläkin matkalla. Kun saarten ympärillä pyörivät nousuvirtaukset sattuvat kohdalla sopivasti, käväisee nopeus aina 5,6 solmussa asti, mikä aiheuttaa tässä kelissä pieniä ilon hihkaisuja; mikäpä Omegalla purjehtiessa, kun on tuulikin ihan omasta takaa!
Lue koko artikkeli
TILAA KIPPARI-LEHTI
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
