Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Kippari 30 vuotta sitten: Joulun erikoisnumerossa haaveet venematkailussa

Matkaveneily ja vene­matkailu oli Kipparin vuoden 1990 viimeisen numeron pää­teemana.

15.12.2020

Tekstijuha virtanen

Korona on tänä kesänä saanut monet miettimään veneilyä hyvänä ja tehokkaana keinona eristäytyä taudilta. Vesillä saa olla omissa oloissaan, varsinkin kun vene on varusteiltaan sopiva pitempäänkin oleskeluun.

Kolmekymmentä vuotta sitten joulukuussa Kippari oli satasivuinen ”Suuri venematkailun erikoisnumero”. Lehdessä esiteltiin laajasti niin matkaveneitä kuin matkakohteitakin. Silloin koronan tilalla oli alkava lama.

Matkaveneistä testissä oli Carver 26 Santa Cruz. Pohjoisen oloihin tehdyn veneen tyylikkyys sai testaajilta kiitosta, samoin kuin tilava yläohjaamo, valoisa kajuutta ja tilava pentteri. Siisti viimeistely ja monet moottorivaihtoehdot olivat myös arvioitu veneen myyntivalteiksi. Miinuspuolelle arvosteltiin umpinainen keulakaide.

”Amerikassa valmistettuja veneitä on usein syytetty siitä, ettei ne sovellu pohjoismaisiin eikä etenkään suomalaisiin olosuhteisiin”, kuten lehdessä kerrottiin joulukuussa 1990. Carver oli kuitenkin päinvastainen esimerkki, keulakaidetta lukuun ottamatta. Venettä valmistettiin pääasiassa Wisconsinissa ja myös Pohjois-Carolinassa, minkä arveltiin vaikuttaneen muun muassa veneen suunnitteluun. Markkina-alue oli pääasiassa suurten järvien alueella ja Kanadan puolella. Olosuhteet siellä ovat hyvin samanlaiset kuin esimerkiksi Suomessa, joten veneen arveltiin sopivan hyvin täkäläisille vesille ja sääolosuhteisiin.

Testattu uusi Carver 26 yritti iskeä juuri siihen rakoon, jonka Suomessa oli todettu vetävän. Testiryhmä totesi veneen olevan kokonaisuutena mukava ja toimiva. Ulkotilaa oli riittävästi ja flybridgellä jopa enemmän kuin monessa isommassa veneessä. Sisällä oli tilaa ruokailla ja oleskella.

Minikajuuttaa ei veneessä ollut ja se koettiin pienenä puutteena. Sen avulla olisi saatu veneeseen enemmän yksityisyyttä ja vuodepaikkoja.

Venettä ei oltu pilattu myöskään hinnalla. Hiukan yli 300 000 silloista markkaa oli kohtuullinen hinta veneen tarjoamista mahdollisuuksista. Hinnalla sai ”paljon sitä, mitä moni suomalainen veneeltään toivoo, siististi toteutettuna ja tyylikkäästi muotoiltuna”.

Kippari esitteli joulukuussa 1990 myös Sea Ray 420 Sundancerin, megatason DC-veneen. Muhkeine tiloineen sen kerrottiin olevan ”nautiskelijan vene, jossa pystyy asumaan, viettämään aikaa ulkona, ajettavuudeltaan se sopii isoillekin vesille ja onpa se omiaan myös vaativaan edustuskäyttöönkin”.

Kotimaisen Linex Traden Sea Star 23 TD Family oli enemmän tavallista suomalaista veneilijää lähellä oleva uutuus, jossa oli mukana vähän vanhaa ja vähän uutta. Veneen teki mielenkiintoiseksi se, että periaatteessa liukuvarunkoiseen tämän kokoiseen seitsenmetriseen veneeseen oli asennettu keskimoottori.

Runko oli peräisin veistämön cruiser-sarjan 7000:sta. Sitä oli pidennetty 30 senttiä, jonka takia kansi ja sisätilat oli pistetty uusiksi. Family-sanalle antoi katetta peräkajuutta, joka ahtaana sopi lähinnä perheen pienimmille nukkumasopeksi.

Pienen perheen kulkimeksi soveltuva vene maksoi 30 vuotta sitten noin 200 000 markkaa.

Jos omaa venettä ei ollut, mutta vesille teki seuraavana kesänä mieli, kertoi Kippari mistä Suomessa saattoi vuokrata veneen käyttöönsä. Lehteen oli pyritty listaamaan mahdollisimman monta yritystä, joilla oli yksityishenkilöille tarjolla asuttavan kokoinen moottorivene.

Veneen vuokraaminen koettiin jo 90-luvun alussakin ajatuksena kalliiksi, mutta kun mietti siten saavansa vaivattomasti vietettyä täysipainoisen loman ilman veneen omistamisen huolia, ei kustannukset enää olleetkaan suuret. Vuokraveneellä oli mahdollista myös päästä vesille itselleen uusiin maisemiin, ilman oman veneen kalliita siirtokuluja.

Lehdessä myös neuvottiin miten vene vuokrataan ulkomailta.

Venematkailun erikoisnumerossa lähes puolet sisällöstä esitteli erilaisia venematkailukohteita niin Euroopasta kuin Karibialtakin.

Kipparissa ei vielä 1990 osattu arvata, että jo seuraavana vuonna alkaisi Balkanilla levottomuudet, jotka johtivat veriseen sotaan asti ja alueen hajoamiseen. Lehti kertoi Jugoslavian olevan suosittu venelomakohde varsinkin keskieurooppalaisten parissa. Sen verran Kipparissakin oltiin hereillä, että alueen kansallisuusriidoista oltiin jo selvillä ja niiden pelättiin vaikuttavan myös veneilijöiden paratiisin matkailuun.

Karibialla oli kirkasta vettä ja lentoliikenteen ansiosta kohde oli suomalaisillekin tavoitettavissa ja kohtuullisen reissaamisen päässä. Kohde oli paremminkin purjeveneilijöiden suosikki, mutta sopi myös laiskalle moottoriveneilijälle, kunhan palkkasi miehistön tai edes kapteenin, joka hoiteli muodollisuudet alueen eri valtioiden häilyvillä rajoilla. Eri saarten välillä saattoivat rajamuodollisuudet vaihdella monellakin tavalla.

Euroopan puolelta Sardiniasta löytyi Kipparin mukaan maailman kaunein satama Porto Cervosta. Tai ainakin yksi niistä monista kauneimmista. Moottoriveneilijälle siellä ei ilmeisesti kuitenkaan ollut kovinkaan paljon katsottavaa, mutta purjein liikkuville sitäkin enemmän ohjelmaa ja tapahtumia.Vauhtiveneilijöitä kiinnosti varmasti Offshore 1 -avomeriveneiden kauden päätösjuttu. Suomalaisittain Jukka-Pekka Mattilan venekunnan ottama 11. sija EM-sarjassa oli totista totta, vaikka veneen nimenä olikin Notareal.

Monacon kuninkaallisten osalta sarja sen sijaan päättyi surullisesti, kun ruhtinasperheeseen kuulunut Stefano Casiraghi menehtyi onnettomuudessa.

Lue myös nämä

X