Aamuyhdeksältä liikkeelle kuvaajan kanssa Anttolan satamasta, tarkoituksena kiertää Luonterin parhaat paikat yhden helteisen päivän aikana. Muutama minuutti ajoa ja pysähdys ensimmäiseen retkisatamaan, kauan sitten parhaat päivänsä nähneeseen Kaijatsaareen laituriin.
Paikalla ei ole muita. Vierestä kulkevan väylän vuoksi tämä ei olekaan kovin suosittu yöpymiskohde, mutta kallion päältä nuotiopaikalta aukeavat komeat näkymät. Silloin tällöin ainakin yksi puolituttu höyrylaiva tässä tosin myös yöpyy.
Päivän mittaan törmäsimme kuitenkin hämmentävään autiuteen useassa muussakin yleensä suositussa paikassa, vaikka oli kiivain heinäkuun veneilysesonki kesällä 2022 ja täydellinen sää.
Saimaalla ei ole koskaan varsinaisesti ruuhkaa, mutta normaalisti Luonterin parhaista paikoista sentään löytää seuraa.
Pitkän kiertueemme illalla päättänyt tankkaus Anttolan satamassa selitti paljon. Litra ysikasia maksoi joitakin senttejä vaille kolme euroa. Polttoaineen hinnan kipuraja oli ilmeisesti monella veneilijällä ylittynyt.
Tänä kesänä 2023 kaikki ei ole täysin toisin, mutta selvästi viime kesää halvemmalla tankkinsa saa täytettyä. Veneilyelämä on palannut Luonterillekin.
Juttu on julkaistu Kipparissa 7/2023.
Kirkasta, vaikka juomalasiin
Yöveden ja Louhiveden koillispuolella sijaitsevan Luonterin veden laadusta kertoo se, että järvi on Kuolimon lisäksi toinen äärimmäisen uhanalaisen saimaannieriän pääasiallisista elinalueista. Järvessä on laajoja, yli 60 metriin putoavia syvänteitä, joista aina löytyy krantullekin kalalle hapekasta ja puhdasta vettä. Kalastaa nieriää ei toki Luonterissakaan saa.
Saimaan toinen harvinaisuus eli norppakin asustaa Luonterilla. Ei sitä ihan joka veneretkellä näe, mutta aika usein joissain osissa Luonteria kuitenkin näkee.
Kolmas Saimaan harvinaisuus, järvilohi oli hyvin satunnainen vieras silloinkin, kun muualla Saimaalla lohia oli vielä kohtuullisesti.
Ainakin selkävesillä Luonterin vettä voi juoda suoraan järvestä tulematta kipeäksi. Tummavetiseen Suur-Saimaaseen tai ruskeaan Lietveteen verrattuna vesi on erittäin kirkasta. Ei ihan Puruveden tasoa sentään.
Maisemiltaan Luonteri muistuttaa saaristomerta. Karuja kallioluotoja ja kallioisia rantoja riittää, mutta niin riittää myös upeita hiekkarantoja. Sellainen löytyi seuraavasta pysähtymispaikastamme.

Veden alla olevat kivet tai hiekka näkyvät yhtä hyvin kuin pinnan päällä olevat. Vesi on lähes yhtä kirkasta kuin Puruvedellä.
Rantakäärmeen kotisauna
Korvensaaren retkisatamasta löytyi jo elämän merkkejä. Ei sentään ihmisiä, mutta laiturin uusiminen näytti olevan jo pitkällä. Monet Luonterin laiturit ovat päässeet surullisen huonoon kuntoon.
Korvensaaren vetonaula on itserahastuksella käytettävissä oleva hyvä sauna. Varauskirjan mukaan edelliset olivat saunoneet päivää aiemmin.
Porukan käärmekammoisimman ei kannata lähteä saunaa lämmittämään, koska lauteiden alla voi luikerrella käärme. Rantakäärmeestä ei ole kuitenkaan mitään vaaraa eikä se lauteille seuraksi tule.
Tällä kertaa emme harmiksemme rantakäärmettä tavanneet.
Matkaa jatkaessamme näimme ensimmäiset ihmiset, melojia. Luonteri on erinomainen melontakohde, Korvensaaren rantahiekallakin näkyy toisinaan isoja melontaseurueita. Anttolassa toimii myös kanoottivuokraamo.
Kohtelias moottoriveneilijä ottaa huomioon, että osa melojista on kokemattomia ja peräaallot voivat aiheuttaa ongelmia.

Luonteri on helppo paikka harjoitella melomista. Välimatkat ovat kohtuullisia eikä isoille selille ole pakko mennä.

Belgialaiskolmikko tuli meloen, nukkui teltassa ja sai järvestä saalistakin. Seuraavaksi Lennartin, Timin ja Casperin edessä on paluumatka meloen Anttolaan.
Mies, nainen ja koira
Seuraava pysähdyspaikkamme osoitti, että ihan kaikki ihmiset eivät olleet vielä vesiltä kadonneet. Vanhaan suosikkipaikkaani Vartiosaareen oli kuin olikin asettunut veneilevä pariskunta ja heidän kaksivuotias rottweilerinsa Nala.
Vartiosaaren länsipuolella on useilta tuulilta suojainen laguuni, itäpuolella aukeaa Luonterin suurin selkä. Maisemat jääköön arvioimatta, koska sanat eivät vain riitä.
Jos joku pelkää isoja koiria, kannattaa tutustua Nalan kaltaiseen lempeään venevahtiin. Itse en pelkää, ihan ensimmäiseksi on aina pakko tehdä tuttavuutta uuden koiran kanssa. Koirat ovat mukavia, varsinkin kun itsellä ei enää ole koiraa.
”Ei se aina ole ihan noin rauhallinen, aurinko rauhoittaa”, kertoo isäntänsä Tero Immonen.
”Nyt on kyllä luksusta, kun ollaan vaimon kanssa kahdestaan. Yleensä on lapsetkin mukana”, Immonen jatkaa.
Innokas noviisi
Immonen pitää itseään veneilijänä noviisina, veneily alkoi vasta pari kesää aiemmin. Viime vuonna ajotunteja Four Winnsin mittariin kertyi kuitenkin peräti 120, eli harjoittelu oli intensiivistä. Useimmin kohteet ovat Suur-Saimaan puolella. Ristiinalaisen kuljetusyrittäjän kiireet tosin häiritsevät harrastamista.
Eteenpäin, mutta ei kauas. Luonterilla on hienoa, että kivenheiton päässä toisistaan on useita hyviä retkisatamia. Siis hyviä paikkansa puolesta. Laitureiden ja grillikatosten kuntoa ei voi enää kehua.
Korvensaaren Pienipuoli on nimensä mukainen pieni ja intiimi paikka. Sieltäkin löytyi vene, jolla oli liikkeellä kokenut pariskunta.
”Yli puoli vuosisataa on tullut veneiltyä. Ensimmäiset veneisiin liittyvät muistot on nelivuotiaana, kun olimme isän kanssa venettä tervaamassa”, muistelee vantaalainen Jorma Laitinen, jonka sukujuuret ovat kuitenkin Savossa.
Laitisen teräsvene tuli ajamalla meren yli Saksasta vuonna 2004, nykyisin se viettää talvet hallissa Imatralla. Kuuden solmun matkavauhti on sopiva eikä 110-heppaisen Volvon kulutus vie polttoaineen hinnoista huolimatta konkurssiin.
Hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa
Seuraavat kaksi kohdetta ovat taas aivan autioita. Tyhjää on niin Makutsaaren hiekkalaguunissa kuin Raintsaaren hiekkaniemellä.
Raintsaaren muodosta saa parhaan käsityksen droonilla otetusta kuvasta. Niemen kärjessä voi kahlata sortseissa pitkälle ja ihmetellä jalkojen välissä uivia kaloja.
Raintsaaressa pelkistyi Luonterin veneilyinfran kehno kunto. Laiturin päässä oli lappu käyttökiellosta.

Raintsaaren niemekkeessä matalikko ulottuu lähelle väylää. Pohjoispuoli on täydelinen ilta-aurinkopaikka.
Käyttökiellossa ovat olleet jo useamman vuoden myös Luonterin viralliselle nähtävyydelle, meidän reitiltämme hiukan syrjään jääneelle Neitvuorelle vievät portaat. Vuorelle pääsee muutakin reittiä, mutta silloin yksi päivä olisi jo käynyt lyhyeksi.
Luonterin kierroksemme viimeinen kohde oli mantereen puolella. Sieltä löysimme vihdoin koko joukon iloisia ihmisiä.
Yksi kanoottiporukka tuli vastaan ja toinen, kolmen belgialaisen nuorukaisen joukko teki lähtöä. Kovin säpinä oli päällä kahdella veneellä lähiseudun mökeistä tulleilla petankin pelaajilla. Mestaruusturnaus oli käynnissä. Karihiekan hiekkaranta on kuin tehty juuri tuohon lajiin.
”Äiti ei saa voittaa”, hihkui toisen perheen tytär Vieno Hartikainen.
Miten kisassa sitten lopulta kävi?
Paras voitti.

Karihiekalla on käynnissä kiihkeä petankkiturnaus. Kahden perheen miehet ja naiset ottavat mittaa toisistaan.
Luonterin kierros: vierassatamat, retkisatamat ja hiekkarannat
1. Anttola
61°35,0’P, 27°39,4’I
Vierassatama Harvion selän lounaisnurkassa väylän päässä. Vieraspaikat täysin aallonmurtajan suojassa. Trailerilla tulevia palvelee hyvä veneluiska ja parkkipaikat. Ruoka- ja urheilukauppa ihan vieressä, samoin kahvila ja ravintola. Laiturilta saa sähköä ja polttoaineen jakelu toimii viereisellä laiturilla.
Lisätiedot: anttola.fi
2. Kaijatsaari
61°34,9’P, 27°41,9’I
Retkisatama, jonka laituri on huonokuntoinen, mutta nuotiopaikalta on hyvät näkymät. Ajo suoraan väylältä, peräaallot voivat häiritä yöpyjää. Keittokatos, wc ja jätepiste löytyvät.
3. Korvensaari
61°36,0 P, 27°39,0’ I
Retkisatama, jonka laituri uusittiin viime kesänä. Grillikatos ja itserahastuksella toimiva tilava sauna.
Hienoa hiekkaa oleva ranta houkuttelee myös melojia ja telttailijoita. Luonterin vilkkain retkisatama, mutta uuden, pitkän laiturin ja poijujen ansiosta tilaa myös on suurelle venejoukolle. Avoin etelän puolen tuulille.
4. Pienipuoli
61°37,6’ P, 27°45,6’ I
Korvensaaren luoteisreunalla oleva intiimi poukama, jonka laituri ja grillikatos ovat päässeet heikkoon kuntoon. Helppo lähestyttävä lännestä, kiviä ei ole. Kaksi venettä sopii laiturin kyljille, muut vaativat ankkuria. Viehättävä paikka, jonka liepeiltä voi poimia kantarelleja ja loppusyksyllä suppilovahveroita.
Vain länsituuli osuu eikä sekään saa kerättyä voimaa pitkältä matkalta.
5. Vartiosaari (Varteussaari)
61°37,6’ P, 27°46,2’ I
Maisemiltaan hienoin Luonterin retkisatamista. Länsipuolella suojainen laguuni, itäpuolella upeat rantakalliot ja Luonterin isoin selkä. Laituri, johon sopii neljäkin venettä, pari niistä ankkurin varassa. Retkisataman perusvarustus, kunto hiukan parempi kuin Pienipuolessa.
Luoteistuuli osuu tänne yllättävän voimakkaasti, yksi yö meni aikoinaan naapuriveneen ankkurointia parantaessa luoteistuulen yllyttyä kovaksi.
6. Makutsaari
61°37,4’ P, 27°47,8’ I
Luonnonsuojelualueella oleva hieno hiekkalaguuni, jossa ei ole laituria, mutta isollakin veneellä voi ankkuroitua laguunin reunalla oleviin kallioihin. Tähän osuvat kaikki lännenpuolen tuulet, joten yöpyä kannattaa vain tyynessä tai itätuulessa.
Retkisataman perusvarustus: nuotiopaikka ihan rannassa, laavu ja vessa. Kapean kannaksen toisella puolella aukeavat näkymät itään ja kaakkoon.
7. Raintsaari
61°38,1’ P, 27°54,0’ I
Toinen Luonterin omista suosikkipaikoistani, joka tervehti viime kesänä tulijaa tylysti: laituri käyttökiellossa. Retkisatamia ylläpitävän virkistysalueyhdistyksen rahat tuntuvat olevan vähissä.
Hiekkarannalle voi toki ajaa. Kapea niemeke on mukava esimerkiksi siksi, että vähänkin tuulisempi sää vie hyttyset. Hiekkaniemekkeellä voi kahlata kauas, ihmetellä jaloissa puikkelehtivia kaloja ja samalla äimistellä Luonterin veden kirkkautta. Perusvarustus täälläkin.
8. Uimasalon Karihiekka
61°36,6’ P, 27°53,8’ I
Edellisistä poiketen mantereen puolella oleva retkisatama, jossa hienoa hiekkaa riittää täälläkin. Tilaa riittää loistavasti niin melojille kuin veneilijöille, joille on tarjolla pitkähkö laituri. Tänne voi tulla uimareita autollakin, mutta syrjäisyytensä vuoksi paikka on silti rauhallinen.
Erinomainen areena petankkiturnaukselle, jossa hiekasta siellä täällä kohoavat puunjuuret toki lisäävät vähän vaikeuskerrointa.







