Tyynellä kelillä olevat aallot ihmetyttävät. Ovatko ne aina maininkeja, vai onko muitakin syitä?
Tuulen laukaisemat aallot ovat yleisintä aaltoliikettä vesistöillä. Tuulen mukana veden pintaan siirtyy liike-energiaa, mikä saa veden värähtelemään. Aina välttämättä tuulta ei ole, jolloin aallokko voi olla peräisin kaukaa.
Meren rannalle voi tyynellä säällä ajautua maininkia, ns. vanhaa aallokkoa. Maininki on joskus peräisin tuhansien kilometrien päässä vaikuttavasta matalapaineesta tai myrskystä. Laivaliikennekin aiheuttaa aallokkoa, mutta nämä aallot eivät kovin pitkälle pötki.
Suomen vesistöillä on myös eräs tuntemattomampi aaltomuoto: Seiche-aalto. Se on nk. seisova aalto, joka syntyy suljetussa tai puoliksi suljetussa vesialtaassa. Itämeri, Saimaa ja Päijänne ovat otollisia vesistöjä. Seiche-aalto heijastuu vesistön toisesta päästä toiseen vähän samalla tavalla kuin jos heilauttaisi pesuvatia tai ammetta. Seisova aaltoliike syntyy pitkään samasta suunnasta puhaltavan tuulen tai ilmanpaineen muutosten seurauksena. Myös rannikon muoto voi aiheuttaa sen. Harvinaisempi aalto on tsunami, joka liittyy useimmiten vedenalaiseen maanjäristykseen.
