Aldellin voi sanoa olevan yhtä suomalainen kuin se oli myös norjalainen. Todellisuudessa se oli ruotsalainen perämoottorimerkki, jota valmistettiin muutaman vuoden ajan lisenssillä myös Ruotsin kahdessa naapurimaassa.
Suomessa valmistetuista on liikkeellä kaksi näkemystä.
Toisen mukaan moottoreita vain koottiin Ruotsista tuoduista osista. Toisen näkemyksen, tai tiedon, mukaan Suomessa myös valmistettiin osia Aldelleihin.
Ruotsalaismoottorin kokoamisella Suomessa päästiin kiertämään vielä 1950-luvulla voimassa olleita tuontirajoituksia, jotka hidastivat varsinkin länsimaista tapahtuvaa tuontia. Tuontilisensseillä säännösteltiin sodan jälkeen esimerkiksi autojen ostamista. Jotta Suomen valuuttaa ei olisi virrannut liikaa ulkomaille, vaadittiin ostolupa.
Sama vaatimus oli myös venemoottoreilla, joten maamme motorisoituminen oli varsin hidasta aina vuoteen 1962 saakka, jolloin tuonti vapautui kokonaan.
Taifun Norjassa
Aldellin Norjassa lisenssillä valmistettujen moottorien versiot valmisti Sleipner-niminen moottorivalmistaja. Vaikka yrityksen nimi viittaa muinaisuskon Odin-jumalan kahdeksanjalkaiseen taruhevoseen, laitettiin perämoottorille markkinointinimeksi Taifun.
Kuulostaahan sekin hurjalta, mutta olisi kai viikinkiperinteistä ehkä löytynyt joku komeampikin nimi moottorille.
Suomessa Aldellit valmistettiin veljekset Gyllenbergin verstaalla Forsbyssä Uudessakaarlepyyssä Vaasan lähellä.
Sinänsä hauska yhteensattuma, että myös Suomessa Vaasassa vaikuttaa nykyäänkin Sleipnerin nimeä kantava yritys, Sleipner Motor Oy, joka valmistaa muun muassa veneiden keulapotkureita.
Konepaja konkurssiin
Aldellin Suomi-historia jäi muutaman vuoden mittaiseksi. Gyllenbergien konepaja teki jo 1957 huonon tuloksen ja myöhemmin konkurssi pysäytti toiminnan.
Kaikkiaan Aldellin perämoottoreita on joidenkin tietojen mukaan valmistettu vuoteen 1962 mennessä ainakin noin 80 000 kappaletta.
Siihen sisältyy myös Husqvarnan myöhemmin valmistamat noin 25 000–30 000 moottoria. Husqvarnan osuuteen palaamme jutussa hieman tuonnempana.
Paljonko Suomessa ehdittiin moottoreita tehdä, on jäänyt toistaiseksi vaille vastausta. Tarkka luku on jossain olemassa, mutta kymmenistä tuhansista moottoreista tuskin puhutaan.
Insinöörin ajatuksia
Aldell-moottorien tarina sai alkunsa Ruotsissa jo 1940-luvun loppupuoliskolla, kun insinööri Algot Aldell ryhtyi Karlskogassa Ruotsissa miettimään oman pienen perämoottorinsa valmistamista.
Miehen verstaalla tehtiin osia dieselmoottoreihin, mutta myös pienvenepuoli oli nousemassa Pohjoismaissa vauhdilla. Elintason paranemisen myötä pienille, edullisille ja helppokäyttöisille perämoottoreille oli kysyntää yhä enemmän sodan jälkeisessä Euroopassa.
Verstaan yhtiömuodoksi tuli osakeyhtiö, jolle annettiin mielikuvituksekkaasti nimeksi Aldell Motor.
Vuonna 1953 esiteltiin ensimmäinen Aldell-perämoottori tyypiltään A-2A, jossa oli vasta kaksi hevosvoimaa. Ajan myötä tehoa lisättiin.
Yksi pytty, kaksi tahtia
Aldellista tehtiin kaksi versiota. Toinen oli sylinteritilavuudeltaan 76 ja toinen versio oli 143 kuutiosenttiä.
Molemmat moottorit olivat yksisylinterisiä, ilmajäähdytteisiä ja kaksitahtisia. Moottorit toimivat ”kääntöhuuhtelulla ja kampikammioimulla”.
Pienempi malli oli 2,5-hevosvoimainen ja tyyppimerkiltään A-2. Se oli soutuveneisiin, jolliin ja pieniin kalastusveneisiin soveltuva ”jokamiehen” moottori.
Isompi versio, A-4, oli tarkoitettu pitemmille matkoille ja jopa ammattikäyttöön, mikä nykymittapuilla arvioituna kuulostaa moottoritehojen suhteen lähinnä koomiselta.
Suurempi potkuri mahdollisti alhaisen kierrosluvun ja raskaampien veneiden kuskaamisen. Moottorin kiertäessä 3 000 kierrosta minuutissa, pyörähti potkuri 1 000 kierrosta.
Tehoa isossa koneessa oli neljä hevosvoimaa. Myöhemmin siitä tehtiin viisihevosvoimainen nostamalla kierrosluku 3 300 kierrokseen minuutissa.
Huhujen mukaan Aldellilla oli myös 1950-luvun lopussa prototyyppi 30 hevosvoiman moottorista, mutta se ei koskaan toteutunut, eikä prototyyppikään kuulemma säästynyt jälkipolvien ihmeteltäväksi.
Hienoja materiaaleja
Aldell A-4 oli rakennettu aikansa hienoimmista ja edistyksellisimmistä materiaaleista – kuten hienolta kuulostavasta ”Hydronaliumista”. Kyseistä materiaalia oli käytetty moottorin vedenalaisissa osissa. Se kesti valmistajan mukaan huomattavasti paremmin suolaista vettä kuin tavalliset kevytmetallit.
Lisäksi kyseiset moottoriosat oli eloksoitu paremman korroosiokestävyyden saavuttamiseksi.
Kolmilapainen potkuri oli valettu mangaanipronssista. Potkuriakseli ja jotkin muut osat olivat ruostumatonta terästä.
Kevytmetallimännät Aldellin moottoreihin valmisti sveitsiläinen Nova, jota kehuttiin tasalaatuisesta ja tarkasta työjäljestään.
Todellisuudessa ehkä näin olikin, mutta Aldell paini myös turhan usein erilaisten käyttöä hankaloittaneiden laatuongelmien kanssa.
Esimerkiksi moottoriosien hiekkavalumuoteista irtosi epäpuhtauksia, jotka tukkivat kaasuttimia. Käyntiongelmat vaivasivat moottoreita, eikä se tehnyt maineelle hyvää.
Veljekset Gyllenberg rakensi moottorit Pohjanmaalla ja Kesko Oy myi ne yksinoikeudella Suomessa.
Maamoottoreita Intiaan
Venemoottoriensa pohjalta Aldell rakensi myös maamoottoreita erilaisiin käyttökohteisiin.
Joidenkin tilastojen mukaan maamoottoreita ehdittiin tehdä 10 000 kappaletta. Niistä meni puolet pelkästään Intiaan.
Paikallinen yrittäjä tilasi 5 000 moottoria, joilla pyöritettiin sementtimyllyjä sähköttömillä alueilla.
Suomessa 1950-luvulla koottu nelihevosvoimainen Aldell A-4.
Keskimoottori floppasi
Yhtä hyvin ei käynyt ruotsalaisten keskimoottorin kanssa.
Aldellin keskimoottoria kehitettiin ilmajäähdytteisen perämoottorin pohjalta, mutta se ei koskaan saanut suosiota.
Se oli kevytrakenteinen, mutta kuvitelma sen ominaisuuden ylivertaisuudesta myyntivalttina ei toteutunut. Tiettävästi BA-4 -moottoreita ehti valmistua vain noin sata kappaletta, kunnes hanke haudattiin.
Husqvarnan haltuun
Legendaarinen Husqvarna osti vuonna 1958 oikeudet Aldellin A-30 moottoriin. Se oli kolmen hevosvoiman kaksitahtinen moottori.
Siitä kehitettiin neliheppainen malli A-80, mutta samoihin aikoihin Husqvarna ja Monark-Crescent AB alkoivat lähestyä toisiaan ja Aldellin tavoin myös Husqvarna katosi pikkuhiljaa perämoottorikartalta.
Kiitosta Huippuvuorilta
Jotta Aldellista ei jää kuva huonosti käyvästä moottorista, kerrottakoon, että vuonna 1955 tehdas sai kiitoskirjeen Pohjoismaiden Huippuvuoriretkikunnan johtajalta Hans Christianssonilta.
”Minulla on annettavanani mitä parhaimmat arvostelut moottoreistanne… Parissa tilanteessa, jolloin virta, laineet ja mainingit asettivat veneemme erikoisen kovalle koetukselle, jopa niin kovalle, että olimme uppoamaisillamme, oli helposti ohjattava, varma ja voimakas moottori ainoa pelastuksemme.”
Vuolaasti kehuttu kyseinen retkikunnan käyttämä moottori oli Aldell A-4, joka oli valmistettu Gyllenbergien verstaalla Pohjanmaalla.
Tekniset tiedot
Aldell A-4
Teho (hv/3 000 r/min) 4
Sylinteriluku 1
Sylinteritilavuus 143 cm³
Sylinterin halkaisija (mm) 56
Iskun pituus (mm) 58
Kierrosluku 3 000 r/min
Magneetto Stefa
Kaasutin Amal
Kuulalaakerit SKF
Polttoainesäiliö (l) 3
Potkuri 13-lapainen, halk 300 mm
Paino 31 kg
Tekniset tiedot ovat vuosimallin 1956 moottorista.
