Monet venevalmistajat voivat olla kiitollisia Bertramin veneille. Niiden vanavedessä on tehty merkkivene jos toinenkin.
Hyvä esimerkki on italialainen ikoni, Riva, jonka oma ”kaksvitonen” esiteltiin suurelle yleisölle vuonna 1970.Se oli ensinnäkin yksi ensimmäisiä Rivan tekemiä lujitemuoviveneitä ja se muutti paljon perinteisen veneveistämön tuotantotapoja.
Jo pelkkä mallinimi kertoo Bertramin vahvasta vaikutuksesta veneen suunnitteluun.
Venettä Rivan veistämöllä suunniteltiin yhteistyössä amerikkalaisten Richard Bertramin ja C. Raymond Huntin kanssa, joilla oli jo vuosien kokemus nopeista ja tehokkaista veneistä.
Rivan kohdalla pitää antaa tilaa myös Rivan veistämön omalle hovisuunnittelijalle Giorgio Barilanille, joka sommitteli suosituksi tulleen veneen kannen ja sisustuksen, toki Carlo Rivan antamien ohjeiden mukaisesti.
Bertramin ja Huntin linjanvedot näkyivät Suomessa asti. Esimerkiksi Vator sai paljon vaikutteita kyseisiltä herroilta.
Klassikko: Vator-veneet, osa 1 – Vesille nopeutta ja tyylikkyyttä
Klassikko: Vator-venet, osa 2 – Veneitä vaativille
Kokemusta avomereltä
Autoteollisuus toi aikaisemmin mielellään esiin moottoriurheilusta saatuja kokemuksiaan vakuuttaessaan ostajaa tuotteidensa erinomaisuudesta.
Bertramin veneiden maine luotiin myös moottoriurheilun avulla 1960-luvun alussa.
Maailman kovimman avomerikilpailun titteliä kantoi silloin Miamin ja Nassaun välillä järjestetty offshorevenekisa, jonka Bertramin vene voitti useasti.
Voittajaveneen suunnitteli Raymond Hunt, joka samalla tuli luoneeksi kuolemattoman maineensa venesuunnittelijana. Bertramin rakentama ja omistama avomerikilpavene oli täysin ylivoimainen kovassa kelissä ajetun Miami-Nassau-kilpailun vaativalla reitillä vuonna 1960.
Sam Griffith ajoi parinaan Dick Bertram. Vene oli vielä puurunkoinen prototyyppi. Kisan jälkeen siitä tehtiin muotit ja Bertramin lasikuitukausi alkoi.
Vuoden 1961 kisassa Sam Griffith ajoi ”Glass Moppiella” uuden reittiennätyksen 4 tuntia 20 minuuttia. Bertramin 31-jalkaista venettä vauhditti kaksi 280 hevosvoiman Chrysler-moottoria.
Myös kisan kolmas vene oli samanlainen Bertram V-31, jossa oli kaksi 320 hevosvoiman Chevroletin moottoria.
“Moppie” -nimensä Bertramin vene oli saanut kuulemma tämän vaimon lempinimen mukaan. Moppie säilyi pitkään monen tuotantoveneenkin mallinimenä.
Lujitemuovinen ohjauspulpetti edustaa aikakautta, jolloin karttaplotterin sijasta luettiin paperista merikarttaa. Se mahtuu pulpetin ja tuulilasin väliselle tasolle.
Moottorikoppa toimi avotilassa istuimena.
Syvä V-pohja edellyttää veneeltä voimaa ja kaksi Volvo Pentan moottoria antoivat sille sitä.
Erinomainen pohjamuoto
Ylivertaiseksi Griffithin ja Bertramin ja Moppien suorituksen teki Huntin suunnittelemien moottoriveneiden runko, jolle oli ominaista 24:n asteen syvä V-pohja, jonka ansiosta sillä pystyi pitämään kovaa vauhtia myös rankassa aallokossa.
V-kirjaimen muotoinen pohja ei ollut täysin uusi asia venealalla, mutta Hunt oli ensimmäinen, joka veti ”runkoveensä” täysin keulasta aina veneen peräpeiliin asti.
Muiden V-pohjissa keulan V-muoto loiveni nopeasti perää kohti mentäessä. Tasainen pohja nosti veneen liukuun, mutta aallokon kasvaessa se myös paukkui ja teki ajosta epämukavaa.
Hunt ratkaisi ongelman säilyttämällä V-muodon peräpeiliin saakka, jolloin vene halkoi aallokkoa kuin urakkapalkkainen renki klapeja liiterissä ja veneen kulku aallokossa oli matkustajien kannalta mukavampaa.
Toinen merkittävä Huntin rungon ominaisuus oli neljä nousulistaparia, joiden tarkoitus oli nostaa vauhdissa runkoa vedestä. Ne myös ohjasivat roiskeita paremmin sivulle, joten kyytiläiset pysyivät vauhdissakin paremmin kuivina. Syvä V-runko edellyttää veneeltä myös tehoa ja se puolestaan lisää kulutusta. Se ei kuitenkaan vielä 1960-luvulla ollut moottorivalmistajille ja veneen ostajille ongelma. 1970-luvun polttoainekriisi oli vasta tulossa.
Sisätiloiltaan Bertram 25 oli tuulilasiversiona varsin pelkistetty.
Veneväki hullaantui
Maine merkille oli saavutettu ja Bertramin uusi V-31 esiteltiin New Yorkin venenäyttelyssä vuonna 1961.
Se sai runsaasti huomiota ja arvioissa veneen ”The Hydrolift Hull” eli nousulistallinen runko arvioitiin alan merkittävimmäksi uutuudeksi 30 vuoteen.
Vene tuli tarjolle kolmena eri versiona. V-31 Convertible Sport Cruiser oli varustettu alas taiteltavalla Bimini Top -katteella. V-31 Hardtop Sport Cruiser oli kovakattoinen HT-vene ja V-31 Fly Bridge Sport Cruiser oli yläohjaamollinen retkivene. Seuraavana vuonna tuotiin markkinoille pienempi 25-jalkainen malli. Sen oli tarkoitus olla edullisempi malli yli 30-jalkaisiin malleihin verrattuna. Bertram-laivastoon oli jo esitelty 38-jalkainen jahti, joka herätti paljon huomiota kaikkialla.
Bertram 25 oli tuulilasillinen, pienellä keulakannella varustettu huvivene, jonka ominaisuuksien kuvattiin olevan mieleiset kaikille niille, jotka halusivat veneeltään urheiluautomaista käsiteltävyyttä ja suorituskykyä.
Bertram 38 -protoa testattiin tarkoin. Miehistö näyttää taulua, jonka mukaan kierrosluku oli 4 000 r/min.
Ison veneet tilat ja pienen ajo-ominaisuudet loivat huvijahtien maineen.
Uutuus sai voittaa
Myyntimiesten ei edes tarvinnut liioitella. Venehän oli heti ottanut John Bakosin ajamana ykkössijan Miami-Nassau-kisassa ja kakkoseksi sijoittunut pari, Bertram-Griffith, oli jäänyt voittajasta reilun varttitunnin.
Oliko kakkossijaan tyytyminen vain Bertramin markkinointikikka tuoda uusi malli yleisön tietoisuuteen näyttävästi, sitä voidaan vain arvailla.
Uuden veneen voittoa auttoi myös poikkeuksellisen kesy keli. Meri oli Miamin ja Nassaun välillä lähes peilityyni, joten kahden MerCruiserin vauhdittamana Bakos ajoi noin 180 mailin reitin reilusti alle neljän tunnin ja uuteen reittiennätykseen. Keskinopeus nousi lähes 49 solmuun.
Kilpaa ajaminen on harvojen herkkua, mutta veneen merenkulkuominaisuudet miellyttivät myös tavallisia veneen käyttäjiä.
Kaksi moottoria antoivat tuhdille veneelle vauhdin, joka riitti vesihiihtäjien vetämiseen ja isossa avotilassa oli tilaa myös urheilukalastukseen, varsinkin kangaskuomuisessa tuulilasiversiossa. Keulakannen alla oli tilaa kahdelle yöpyä tai säilyttää varusteita ja kasseja. Vuoden 1963 uutuuksiin kuului paremmin perheveneeksi sopiva Bertram 25 Express Cruiser (Four Sleeper). Asuttavassa retkiveneessä 25-mallin erinomaiset kulkuominaisuudet olivat tallella, mutta muuten siitä oli jo urheilullisuus kaukana. Malli alkoi keski-ikäistyä…
Merkkinä Bertram on yhä edelleen olemassa, mutta laadukkaista tuotteistaan huolimatta edelläkävijän roolistaan se on joutunut luopumaan. Moni venevalmistaja ehkä otti, ainakin Bertramin kannalta, siitä jo liian tarkasti mallia.
