Tilaa
Jutut

Klassikko: Laineilla menoa tahdittaa trio Wickström

Suomessa on ollut kymmeniä venemoottorimerkkejä. Sitä voi olla vaikea uskoa, mutta se ei ole valeuutinen. Yksi niistä on noussut vuosikymmenten mittaan ylitse muiden ja klassikoksi - keskimoottori Wickström.

10.10.2020

Tekstijuha virtanen

Kuvatvalmistaja

Viime vuosisadan alkupuolella lähes jokaisella konepajalla oli oma keskimoottorinsa, varsinkin jos paja oli lähelläkään isompaa vesistöä.

Yksinkertaisen yksisylinterisen moottorin rakenne ei ollut tuohon aikaan monumutkainen. Moni konepajan työläinen kasasikin töissä valamistaan osista moottoteita kotona pihavajassaan.

Moottoreille oli kysyntää niin vesillä kuin maataloudessa. Varsinkin kalastajat halusivat pieniin avoveneisiinsä keskimoottoreita ja maaseudulla maamoottorit pyörittivät monia maatalouskoneita.

Pelkästään Pietarsaaren seudulta tunnetaan parisenkymmentä eri moottorimerkkiä ja pitkin länsirannikkoa niiden valmistajia löytyy lukuisia lisää.

Vaasassa venemoottorien valmistus alkoi jo viime vuosisadan alussa. Wickströmin veljekset, joiden moottoreista tässä jutussa kerrotaan, eivät olleet ensimmäiset moottorivalmistajat seudulla, mutta ensimmäisten joukossa kuitenkin. John ja Jacob Wickström olivat asuneet jonkin aikaa Amerikassa ja Wickströmin venemoottorin prototyyppi oli sen ajanjakson tuotos. Veljesten varat eivät riittäneet käynnistämään tuotantoa rapakon takana, mutta kotimaassa se onnistui.

Wickströmin ensimmäiset moottorit tehtiin maamoottoreiksi, koska niiden soveltuvuutta venekäyttöön epäiltiin.

Bröder Wickströms Motorfabrik Ab:n eli Wickström-veljesten Moottoritehdas Oy aloitti Vaasassa Wickström-moottorien valmistuksen vuonna 1906. Valmistus jatkui aivan 1980-luvulle saakka.

Ei siis ole lainkaan mahdotonta, että merellä tai järvillä tulee vastaan vene, jossa yhä sytkyttää vanha ”Wikkeri” eli Wickströmin keskimoottori.

Paljon kiitetty

Legenda elää ja moottorimerkistä on monenlaisia tarinoita siirtynyt sukupolvelta toiselle. Osa kertomuksista perustuu hienoihin ja pelkästään myönteisiin kokemuksiin. Osa taas värittyy vastoinkäymisillä ja moottorin epäluotettavuudella. Vuoden takuu kattoi kuitenkin materiaalivirheet, eikä huonoja moottoreita olisi valmistettu edes yhtä vuosikymmentä.

Nyt niitä tehtiin yli 70 vuotta. Takuukin piteni myöhemmin kahteen vuoteen, joten valmistaja ainakin luotti moottoreihinsa.

Tehtaalle tulleita kiitoskirjeitä tietysti hyödynnettiin markkinoinnissa.

”Täten tahdon minä todistaa, että eräs Wickström Veljesten Moottoritehdas Osakeyhtiön valmistama 12 hv. moottorikone, jota on käytetty 36 jalan pituisessa veneessä, on ollut varsin helposti hoidettu ja kulkenut noin 18 solmuvälin nopeudella, minkä vuoksi tehdasta yleisölle parhaimmin suositetaan”. Raippaluodossa, tammik. 24. p:nä 1908, K. E. Myntti.

Maailman ääriin

Moottorimerkillä on myös lukuisia lempinimiä. Joku tuntee ne Vikuina, toinen Wikkerinä tai pelkästään Wikinä.

Wickströmin huippuvuosi ennen toista maailmansotaa oli 1938. Silloin Vaasasta lähti yli 1 150 uutta moottoria markkinoille.

Kaikkiaan Wikkereitä on valmistettu kymmeniä tuhansia. Kun yritys täytti 50 vuotta, oli valmistusmäärä jo ylittänyt 23 000 moottorin rajan.

Sotavuosina koko moottorituotanto meni armeijan käyttöön ja vielä sodan jälkeenkin tuotanto oli vaikeuksissa. Esimerkiksi vuonna 1945 tehtyjä tilauksia päästiin valmistamaan vasta kaksi vuotta myöhemmin. Pula raaka-aineista ja esimerkiksi sähköosista, kuten magneetoista, oli suuri muuallakin Euroopassa, eikä niitä riittänyt pienen Suomen pienelle moottoritehtaalle.

Valmistajat usein etsivät ja ostivat jopa käytettyjä magneettoja, jotta saivat uusia moottoreita valmiiksi ja myytyä.

Asennusohje opasti jättämään kampikäynnistykselle tilaa kahden pienemmän moottorin etupuolelle.

Kaikkien moottori

Wickströmin kolmen W-moottorin sarjaa markkinoitiin jokamiehen moottoreina. Trion moottorit startattiin bensiinillä ja kun moottori oli lämmennyt tarpeeksi, käännettiin polttoainehana petrolitankin puolelle. Sillä menetettiin ehkä noin 15 prosenttia tehosta bensiiniin verrattuna, mutta petroli oli halpaa polttoainetta ja paljon veneilevät, kuten kalastajat, osasivat arvostaa edullisempia käyttökuluja.

W-moottorien yksi merkittävä etu oli myös selvästi dieselmoottoreita alhaisempi käyntiääni.

”Wickström-kojelauta” eli vaatimaton mittaristo sisältyi moottorin hintaan.

Palkittuja laitteita

Wickströmien maine kantoi 1920- ja 1930-luvuilla myös ulkomailla. Moottorit saavuttivat silloin kansainvälisillä messuilla lukuisia kultamitaleita.

Suomessa merkki sai Suurmessujen kunniapalkinnon vuonna 1935. Se oli palkittu Helsingissä tosin jo ensimmäisen kerran vuonna 1925 ja jälleen 1930.

Tallinnassa Wickströmin moottorit palkittiin vuonna 1923 samoin kuin Liettuan Kaunasissa. Toisen kerran Liettuassa ”Wikkeri” palkittiin vuonna 1930. Latvian Mitaussa merkki palkittiin vuonna 1925.

Wickströmin moottoreita on viety ympäri maailmaa. Niitä on ollut käytössä monissa Euroopan maissa ja muun muassa Argentiinassa, Brasiliassa, Pakistanissa, Japanissa, Vietnamissa ja Kanadassa.

Yksisylinterisen W-1 moottorin polttoaineenkulutus oli noin kaksi litraa tunnissa.

W-moottorit ovat kaikki raakavesijäähdytteisiä. Kuvan W-3 on 17-hevosvoimainen.

Alle kuuden tonnin

Vuoden 1975 alussa ”trion” W-moottorien hintaan sisältyi muun muassa potkuriakselin laippa, kampi, työkalut, äänenvaimentaja tai ”kauko-ohjausosaerä”, mittaristo ja 3,5 metriä johtoja sekä yhdistetty starttimoottori ja laturi. Ohjekirja sisältyi myös hintaan.

Oy Vaasan Moottorin myymänä yksipyttyinen viiden hevosvoiman moottori maksoi 4  400 markkaa. Kaksipyttyinen 11 hv moottori maksoi 5 400 markkaa ja kolmesylinterisestä 17 hevosvoiman moottorista sai maksaa 5 950 markkaa.

Paria vuotta aiemmin sähkökäynnistys oli vasta lisävaruste. Esimerkiksi pienin W-1 maksoi kampikäynnisteisenä vain 3 000 markkaa. Sähköstartin kanssa se maksoi jo lähes 4000 markkaa.

Myös dieselversio

Wickströmit olivat pääasiassa petroli- ja bensiinikäyttöisiä nelitahtisia moottoreita. Tässä jutussa pääosassa ovat 1-3 -sylinteriset mallit, mutta ei kannata unohtaa myöskään nelisylinteristä Wickströmiä. Vuonna 1936 siinä oli tehoa 25–35 hevosvoimaa.

Dieselmoottorin merkintä DLS kertoi sen olevan paikallismoottori, DLM venemoottori ja DLMR kertoi venemoottorin olevan alennusvaihteella.

Yhteistä eri vuosikymmenien Wikkereillä oli yksinkertainen rakenne ja helppo huollettavuus. Sylinterit oli valettu erikseen tai pareittain. Jäähdytys oli tehokas ja huoltoa ajatellen esimerkiksi venttiileihin pääsi helposti käsik­si. Venttiilit oli helppo puh­distaa ja hioa. Kampikammioonkin oli useita luukkuja, joten kaikki siellä olevat osat olivat helposti käsiteltävis­sä jos tarvetta ilmeni.

Edellä mainittuna vuonna Wickströmin moottorivalikoimassa oli kaikkiaan 16 erilaista moottoria, niin maamoottoreita kuin venemoottoreitakin. Tehoa niissä oli 3–100 hevosvoimaa. Sylintereitä oli 1–8.Wickströmin moottorisarjassa oli myös dieselkäyttöisiä moottoreita. Kuvan nelisylinterinen moottori oli tilavuudeltaan seitsemän litraa. Joidenkin tietojen mukaan suurin teho Wickströmin dieseleissä oli 80 hevosvoiman luokkaa. Paikallismoottoreina dieseleillä tehtiin muun muassa sähköä voimalaitoksilla.

Voit lukea jutun myös Kipparin näköislehdestä 12/2018.

 

Lue myös nämä

X