Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Klassikko: Scott-Atwater – Veneen perässä edelläkävijän maineessa

Amerikkalainen Scott-Atwater oli monien mielestä perämoottorina aikaansa edellä jo 1950-luvulla. Moottori antoi paljon vielä 60-luvullakin, vaikka nimi lyheni ja muuttui uuden omistajan myötä.

02.01.2021

Tekstijuha virtanen

Kuvatvalmistajan esitteet

Firestone, Champion ja McCulloch ovat tuotteineen tuttuja brändejä autoista ja moottorisahoista. Kaikki eivät taida tietää, että niitä yhdistää yksi perämoottorimerkki.

Se on amerikkalainen Scott-Atwater.

Merkin sekavalta tuntuvaan historiaan liittyy, varsinkin 1950-luvun puolivälistä lähtien aina 60-luvulle saakka, läheisesti monta muutakin aikansa perämoottoria. Kaikkien niiden perustana on ollut kuitenkin enemmän tai vähemmän juuri Scott-Atwaterin moottorit.

Firestone on rengasmerkkinä jo monilta melkein unohtunut.

McCullochin sahat ovat ainakin Euroopassa jääneet vielä kaatamattomien puiden varjoon.

Champion on niitä paremmin vielä useimpien muistissa sytytystulppiensa ansiosta.

Kaikki ovat myös perämoottorimerkkejä, mikä lienee todella yllätyksellinen tieto monille, jotka eivät ole kokeneet 1950- tai edes 1960-lukua.

Omalla nimellään varustettuja moottoreita Scott-Atwater alkoi kaupata vasta sodan jälkeen, tehtyään monta vuotta muille moottoreita.

Työkaluista perämoottori

Scott-Atwaterin tarina alkoi vuonna 1932. Yrityksen perustivat herrat Cliff Scott ja H. Bruce Atwater.

Pajan tekemät tuotteet olivat pääasiassa työkaluja ja ne oli laajalti koettu laadukkaiksi.

Pari vuotta aloittamisen jälkeen yritystä lähestyi liikemies, joka oli ostanut Champion-perämoottoreiden valmistusoikeudet. Hän tarvitsi moottoreilleen tekijän ja yhteistyösopimus Scottin ja Atwaterin kanssa syntyi nopeasti.

Championin nimellä moottoreita tehtiin monta vuotta, minkä jälkeen mukaan kuvioon tuli rengasjätti Firestone.

Perämoottoreita ruvettiin myymään ensin Championeina mutta myöhemmin markkinointinimeksi vaihtui Firestone. Niitä myytiin sen omissa rengasliikkeissä ympäri Yhdysvaltoja.

Toiseksi suurin valmistaja

Scott-Atwater sai sen jälkeen keskittyä pelkästään perämoottorien valmistamiseen. Muut työt saivat jäädä.

Ennen sodan alkua siitä oli kasvanut Amerikan toiseksi suurin perämoottorien valmistaja. Vain Evinrude teki vuosittain enemmän moottoreita kuin Scott-Atwater teki Championeja.

Ei siis ihme, että moottoreita kulkeutui paljon myös Eurooppaan ja Suomeenkin.

Vuosi 1959 oli merkittävä – silloin esiteltiin mm. Scott 25. Se oli kumivaimentimiensa ansiosta luokkansa hiljaisin. Moottorin sai myös sähkökäynnistyksellä ja punaisena. Scott 25 jaksoi vetää myös vesihiihtäjiä. ”Kaksois-V” -venttiilit mahdollistivat tasaisen käynnin läpi kierrosalueen.

Paluu sodan jälkeen

Toinen maailmansota pysäytti lähes kokonaan tavallisille kansalaisille tarkoitettujen perämoottorien tekemisen. Vasta sodan jälkeen pääsi siviilimoottorien tekeminen vauhtiin.

Championin moottorien tekeminen oli päättynyt jo sodan alkaessa. Vuonna 1946 alkoi jälleen Firestonen moottorien teko ja Scott-Atwater teki myös omalla nimellään moottoreita, jotka myytiin rengasliikkeen omaan ketjuun kuulumattomien liikkeiden kautta.

Scott-Atwater tarjosi perämoottoreissaan jo 50-luvun lopussa laajan valikoiman tehoissa ja väreissä.

Ensin myyntiin tuli vain 3,6 hevosvoiman Scott-Atwater. Pikkumoottori säilyi pitkään tuotannossa ja 50-luvulla sitä myytiin nimellä Scotty.

Vuonna 1947 esiteltiin 7,5 he­vos­­voiman moottori ja pikkuhil­jaa mallivalikoima kasvoi ja tuotantoon tulivat neljän ja viiden hevosvoiman perämoottorit.

Neliheppaisen ja 7,5 hevosvoiman moottoreissa oli erikoisuutena yhdellä vivulla hoidettu ”vaihdevipu” nykymoottorien tyyliin – siinä oli asennot F, N ja R eli eteen, vapaa ja pakki.

Scott-Atwater ja Firestone olivat ensimmäiset perämoottorit, joissa oli vaihdevipu. Vuonna 1950 sarjaan lisättiin ensin 16 he­vos­voiman moottori ja seu­raa­vana vuonna kymppiheppainen.

Teholukemia kasvatettiin ja vuonna 1955 markkinoille tuotiin 30 hevosvoiman moottori ja vuonna 1958 peräti 60 hevosvoiman perämoottori, Flying Scott.

Flying Scott esiteltiin 1959 ja oli malliston tehokkain moottori.

Joidenkin mielestä Scott-Atwaterit olivat 1950-luvulla kauneimmat amerikkalaismoottorit. Niitä sai eri väreissä ja mootto­rien koppien muotoilussa nähtiin jopa artdecoa.

Vinkkejä naisveneilijöille ranta-asujen valitsemiseen moottorin värien mukaisesti.

Uusille omistajille

Scott-Atwater teki Firestonen perämoottorit vuoteen 1956 saakka. Sen jälkeen niitä periaatteessa valmisti McCullogh, joka osti Scott-Atwaterin. Yhteistyö Firestonen kanssa päättyi vuosikymmenen lopussa. Vuodesta 1960 Firestonen moottorit teki West Bend.

Kyseinen yhteistyö jatkui vain muutaman vuoden. Täyttä Firestone-sarjaa tehtiin vain kaksi vuotta ja sen jälkeen Clintonin moottorivalmistaja teki ainoastaan viisihevosvoimaista Firestone Featherweightia vuoteen 1965 saakka.

Matala koppa oli suunniteltu helpottamaan kalastusta veneestä.

”Snurrasta” sahoihin

 

R-120 McCullochin kokeilumalli oli 125-hevosvoimainen, nelisylinterinen tähtimoottori.

Moottorisahojen valmistajana paremmin tunnetun McCullochin perusti Robert McCulloch vuonna 1943 Wisconsinissa. Vuosituhannen vaihteesta lähtien se on ollut osa Husqvarna-konsernia.

Scott-Atwaterin nimellä moottoreita myytiin vuoteen 1959 asti. Sen jälkeen nimeksi lyheni pelkkä Scott.

Yksi suosikki oli Scott Ox. Myöhemmin McCulloch OX140 -nimellä myyty kone, oli suunniteltu varsinaiseksi ammattilaisten työkoneeksi työntämään kalastusaluksia, työlauttoja ja asuntoveneitä. Kelpasi se muillekin veneilijöille.

OX-moottori kehitti 14,1 hevosvoimaa. Erikoisrakenteisen alaosansa ansiosta sen kerrottiin vastaavan 28-30 hevosvoiman perämoottoria. Työnsä se puski kuitenkin vain puolella isomman moottorin kustannuksista.

Potkuri oli ”ylisuuri”, hal­kaisijaltaan 13-tuumainen ja nousultaan 7 tuumaa. Vaih­teiston välityssuhde oli 16:41 (2,56). Hammaspyörät oli karkaistua terästä ja kookkaammat kuin teholuokan muissa moottoreissa.

Moottorissa oli myös tietenkin veneen automaattisen tyhjennyksen mahdollistava Bail-a-Matic -pumppu sekä ”Shallowwater Drive” eli Scott-Atwaterin ajoista lähtien käytössä ollut moottorin kippausmekanismi. Se mahdollisti matalassa, vain 15 sentin syvyisessä vedessä ajamisen moottorin avulla.

 

Scott OX oli suunniteltu kalastajille ja muuhun ammattikäyttöön.

Pilssi kuivaksi

Scott-Atwaterin kehittämä Bail-a-Matic oli erikoinen vedenpoistopumppu, jolla sai veneeseen kertyneen veden kätevästi automaattiseti pois. Se tuli Scott-Atwaterin malleihin lisävarusteena vuonna 1954.

Nykyisiä sähköisiä pilssipumppuja vastaava imuyksikkö laitettiin veneen pohjalle ja se yhdistettiin neopreeniletkulla perämoottoriin, jonka mekanismi pumppasi veden pois veneestä. Tunnissa sai pumpattua peräti 1 100 litraa vettä.

Bail-a-Matic oli tarjolla vielä 60-luvun puoliväliin asti Scottin ja McCullochin moottoreihin.

Bail-A-Matic piti pilssin kuivana moottorin käydessä.

Suosittuja Suomessakin

Suomesta löytyy paljon Scott-Atwaterin moottoreiden lisäksi myös Championeja, Firestoneja sekä McCullocheja.

Scottin maahantuojana oli 1960-luvun alussa Wilh. Bensow Oy-Ab, jonka pääkonttori oli Helsingissä Etelä-Esplanadin numerossa 22.

Lue myös nämä

X