Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Kipparin kirjahyllystä

Kon-Tiki

15.04.2015

TekstiPete Suhonen

KustantajaTammi, Bon-pokkari (2013)
Hinta7,70 €

Tutkimusmatkailija Thor Heyerdahl (1914–2002) oli taas ajankohtainen, kun Oscar-nominoitu elokuva Kon-Tiki (2013) levisi maailmalla.

Leffan mukaan Heyerdahl oli pojankoltiaisena hukkua jäälauttaleikeissään ja äärimmäisen suojeleva, kauhistunut isä vannotti pahoin kylmettynyttä poikaansa: Koskaan et tee mitään noin hullua, lupaathan!

Noh. 30 vuotta myöhemmin yhä miltei uimataidoton Heyerdahl lähti yhdeksästä balsatukista kootulla Kon-Tiki-lautalla 7 000 kilometrin matkalle Perusta Polynesiaan. Heyerdahl halusi todistaa tiedeyhteisölle, että asutus Tahitille ja muille Etelämeren saarille oli saapunut Etelä-Amerikasta merivirtojen mukaisesti, ei Aasiasta kuten vallitseva käsitys kuului.

Teoriansa Heyerdahl oli kehittänyt jo kymmenisen vuotta aiemmin viettäessään vaimonsa kanssa kuherrusvuotta alkukantaisella Fatu Hivan viidakkosaarella Tyynellämerellä, jolloin hän oli kiinnittänyt huomionsa muinaisten eteläamerikkalaisten ja polynesialaisten jumalpatsaiden samankaltaisuuteen.

Huhtikuussa 1947 Heyerdahlin johtama kuuden hengen retkikunta pakkautui Callaon satamassa itse rakentamaansa 14 metriä pitkään ja kuusi metriä leveään Kon-Tiki-alukseen, joka oli tarkka kopio konkistadorien dokumentteihinsa piirtämistä inkalautoista.

Valtavaa rottinkihuonekalua muistuttava Kon-Tiki oli äärimmäisen hidas ja vaikea ohjailtava, mutta se säilytti vakautensa myös korkeassa aallokossa.

Lautan takaosassa oli 10 neliömetrin suuruinen banaaninlehdillä katettu hytti, joka antoi suojan auringonvalolta ja sateelta. Muonittamisessa ja muussa varustautumisessa ei leikitty inkaa, vaan retkikunta otti kaiken mahdollisen hyödyn Yhdysvaltain armeijan viimeisimmistä keksinnöistä kuten vedenpitävistä makuupusseista, keveistä kumiveneistä ja kompaktista sotilasmuonasta. Mukana oli jopa pieni radioasema sekä elokuvakamera, jolla taltioidut retkivaiheet koottiin vuonna 1951 julkaistuun dokumenttielokuvaan. Luonnollisesti kyseinen herkku on hotkaistavissa koska tahansa YouTubesta.

Kon-Tiki paiskautui 101 vuorokauden purjehtimisen ja merivirroissa ajelehtimisen jälkeen Tahitin koillispuolella sijaitsevalle asumattomalle Raroian atollille, josta saariryhmän asukkaat pelastivat miehistön kyläänsä muutamia päiviä myöhemmin.

Lautan keskimääräinen etenemisnopeus oli ollut vaivaiset 1,5 solmua, mutta retkikunta oli aikataulussaan: optimistisimman ennakkoarvion mukaan matkan olisi tullut kestää 97 vuorokautta.

Heyerdahlin teoriaa Polynesian itäisestä asuttamisesta ei tiedepiireissä hyväksytty, mutta se ei haitannut kirjan, dokumenttielokuvan, eikä seikkailijan suosiota. Teos käännettiin 60 kielelle, elokuva voitti Oscarin ja kirjailijasta tuli pitkäksi hetkeksi maailman tunnetuin norjalainen.

Taitavasti draamaoppien mukaan kirjoitettu tosiseikkailukuvaus panee pohtimaan, löytyisikö vastaavaa rohkeutta, intomieltä ja päättäväisyyttä nykypolvilta. Vastaus on kyllä – ainakin jos esikuva löytyy omasta suvusta. Olav Heyerdahl toisti isoisänsä tempun Tangaroa-inkalautalla vuonna 2006.

Julkaistu Kipparin kirjahyllystä -palstalla 1/2014

Lue myös nämä

X