”Pienestä asti olen kalastanut ja seurannut ammattikalastajien työtä, vaikka olenkin asunut kaupungissa. Olen aina halunnut olla siellä merellä. 17-vuotiaana harrastuksesta tuli ammatti. Keskimääräiset saaliit kasvoivat parin vuoden ajan, kun kokemusta kertyi. Nyt määrän ratkaisee pyydysten määrä ja kalojen liike.
Särjestä maksetaan euro kilolta ja ahvenesta kolme. Kuhasta voi saada seitsemän euroa. Särkikauppa tökkii välillä, ja nyt kuha, koska sitä tuodaan ulkomailtakin. Kovalla työllä kalastaja voi pärjätä taloudellisesti hyvin, jopa rikastua. Neljässä vuodessa olen investoinut satojatuhansia euroja välineisiin. Kalastajan paras kuukausi on se jäiden lähdön jälkeinen. Usein huhtikuu, hieman toukokuun puolelle. Erot saalismäärissä päivien välillä ovat valtavan suuret, mutta viime kesä oli hyvä.
Ammatissa ärsyttää tarpeeton byrokratia ja kalastajien kanssa kilpailevat suojellut eläimet. Kun kahdentuhannen merimetson parvi laskeutuu sisälahteen, se syö tunnissa sen, minkä minä nostan merestä useassa päivässä. Merimetso ei enää pelkää ihmistä, eivätkä hylkeetkään. Ne nousevat jo Kokemäenjokeen ja mökkirannoille. Rysät yritetään rakentaa sellaisiksi, ettei hylje niihin pääse. Verkot on uusittava joka vuosi, koska niihin hylje pystyy aina. Kovin mielelläni antaisin ministereille yhden päivän kyydin, että näkisivät, millaista kalastaja-arki hylkeiden ja merimetsojen keskellä on.
Veneeni suunnittelin itse paperille. Siitä tuli rysä- ja katiskakalastukseen juuri sellainen kuin halusin. Janne Muntila Lokalahdelta sen sitten teki. Seitsenmetrinen, tonnin painoinen teräsvene maksoi useamman kymmenentuhatta, mutta siinä on täysin kääntyvä ohjauspulpetti, ja kolmen metrin leveys takaa suuren kuormankantokyvyn. Veneeseen voi nostaa useamman tonnin kuorman. Janne on tehnyt näitä veneitä muillekin kalastajille. Korkeaan aallokkoon venettä ei ole tehty, mutta kovilla tuulilla jäädäänkin rantaan.”
Benjamin Tillqvist, 21
Ammatti: kalastaja
Kotipaikka: Pori
Vene: Itse suunniteltu 7-metrinen teräsvene
Kotisatama: Reposaari
